Tänään keskustelin pitkään ihmisen, naisen , joka liki 30 vuotta asui ja eli ja syntyi Neuvostoliitossa.
Toisen puolen elämästään hän on asunut kapitalismissa, Suomessa.
Kysyin, kumpi on parempi? Kapitalismi vai sosialismi?
Yksiselitteistä vastausta en saanut. Hän ei ole poliitikko eikä teoreetikko, vaan ihan tavallinen työläinen Suomessa.
Minä itse olen sosialismin kannalla, ja olisin halunnut yksiselitteisiä vastauksia.
Mutta en saanut.
Pohdimme molemmat, ilman kiihkoa molempien hyvä puolia.
Hän tiesi paljon Neuvostoliiton elämästä, kuten minäkin, mutta minä vähemmän, koska opiskelin Moskovassa, hän taas oli elänyt liki 30 vuotta Neuvostoliitossa.
Minä puolestani kapitalismissa Suomessa.
Kerroin paljon elämästä Suomessa, sen tavallisesta kansasta, työväenluokasta.
Hän vuorostaan Neuvostoliitosta ja sen elämästä, sen nurjasta puolesta.
Neuvostoliiton vallan keskittymisestä harvoille, ja sitä myötä sosialismin parhaimpien hedelmien keskittymisen harvoille.
Sanoin, että kapitalismissa on ihan samoin.
Sitten annoin tulla: sosialismissa tuotanto perustuu yhteiskunnalliseen omistukseen, yhteiskunnallisen omistuksen hedelmät jakautuu sosiaaliseen ja terveydenhuollon tasapuoliseen jakamiseen.
Hän sanoi, että näin on periaatteessa, mutta käytännössä ei. Neuvostoliitto oli kahden eri talouden jakautuma: kapitalistisen ja kommunistisen. Neuvostoliitto oli hyvin korruptoitunut.
Terveydenhuolto oli ilmaista, mutta jos halusit hoitoa nopeasti, oli maksettava.
Tai jos halusi jonon ohi.
Sanoin, tiesinhän minä tuon. Asuin Neuvostoliitossa.
Samoin tiesin ruplan arvon yhteiskunnallisen arvon ja yksityisen arvon.
Kysyin sitä koulussa opettajalta, filosofilta. Ei hän vastannut.
Minua ei haitannut, sillä ymmärsin kyllä.
Sosialismi oli kapitalismin ympäröimä.
Kapitalismi joka ikinen päivä teki kaikkensa, jotta sosialismi lakkaisi olemasta.
Sosialismin ongelma on ollut ja on edelleenkin, ettei se vastaa. Ei vastaa takaisin.
Se sulkeutuu, on aina sulkeutunut.
Se on väärä tapa. Luulisin.
Jos vähän avaan ajatteluani: Yksityiseen omistuksen perustuvaa yhteiskuntajärjestystä on ollut jo tuhansia vuosia, on sosialismi, noin 70 vuoden aikajanalla aika vähän.
Miten ihminen tai yhteiskunta voisi muuttua niin lyhyessä ajassa kehittyneemmäksi yhteiskunnaksi?
Ei tietenkään mitenkään.
Tähän kapitalismi kuitenkin tarttuu.
Sosialismi on täynnä virheitä, joita korjataan.
Kapitalismin jatkuvia virheitä ei edes mainita.
No, kuinka kauan kapitalismia on ollut olemassa?
Sanoisin, vuodesta noin 1750. Englanti, tai Ranska. Miten halutaan se tulkita.
Minusta Englanti on ensimmäinen kapitalistinen maa maailmassa. Rauhanomainen siirtyminen kapitalistiseen tuotantotapaan. Ranskassa se on ollut hyvin väkivaltainen.
Siirryttiin feodaalisesta, eli maaorjayhteiskunnasta, jota johti ja ohjasi kirkko, katolinen kirkko, siis feodalismia.
Suomessa oli feodalismin oma muoto, torpparit.
Maaorjuus, yhtä kaikki.
Se, maaorjuus, feodalismi, oli kapitalistisen yhteiskunnan tuotantotavan uudistamisen este.
Surimmaksi osaksi porvaristo yhdessä maaorjien kanssa teki vallankumouksen, joka monin osin oli verinen.
Suomessakin se oli hyvin väkivaltainen, mutta poikkesi muun maailman vallankumouksista omilla erityispiirteillään.
Suomi on ollut osa itää, kautta aikain. Ei länttä.
Suomen historiaa ei kuvata millään tavoin läntisenä yhteisönä. Olemme sen rajamaa.
Suomi on ollut osa Ruotsin suurvaltaa, joka ei Suomelle antanut mitään oikeuksia.
1809 Venäjä voitti sodan Ruotsia vastaan, jolloin Suomi siirtyi osaksi Tsaarin Venäjää.
Suomi ensi kerran sai omia oikeuksia, sekä kielen ja rahan suhteen, sekä monia muitakin.
Venäjä takasi Suomen olemassaolon ylipäätään.
Venäjän vallankumous Leninin johdolla takasi kansallisuuperiaatteiden mukaan Suomelle ensikerran mahdollisuuden itsenäisyyteen, koko Suomen historiassa, ensikerran.
Suomi sai itsenäisyyden.
Mutta mitä teki Suomen omistava luokka? Porvaristo!
Suomen porvaristolle Suomen itsenäisyys ei ole ollut ollenkaan itsestään selvää.
Ei Porvaristomme sitä ole koskaan halunnutkaan. Ei koskaan. Siis itsenäisyyttä.
Suomen työväenluokka vaati Suomen itsenäisyyttä. Jo 1917, porvarimme ei.
Ihan nyt tänään, kirjoittaessani tätä juttua, 2.6.2023, on porvaristomme yhtä vähän kiinnostunut Suomen itsenäisyydestä, kuin 1917.
Miksi?
Liberalismi perustuu rahan ja markkinoiden vapaaseen liikkumiseen. Siksi.
Eikö vieläkään aukene?
Ukrainan kriisi on yhtä paljon osa tätä uusliberalismia, jota USA johtaa, kuin se on ollut koko kapitalismi 1750 lähtien. Tuoantotavasta on koko ajan kyse.
Koko kommunistisen liikkeen pitää ymmärtää tämä. Koko työväenluokan pitää ymmärtää.
Kirjoittanut 2.6.2023. Markku Huhtala
Miten ihmeessä se kapitalismi aiheutti sn, etä sosialistisessa maassa oli kapitalistinen eliitti, viralliset ja epäviralliset hinnat ja palvelut lahjusten avulla?
Eikös sosialisti ollutkaan vapaa oman edun tavoittelusta neukkulassakaan….
Suomessa aletaan olla samassa kuin neukkulassa – julkiseen terveyspalveluun pääset, kun ehkä joskus pääset.
Osalla ei ole edes pääsyä, vaan on pakko maksaa kalliisti yksityselle.
Kiitos vaan punaideologian sosialistilogiikan.
Meillä kuitenkin on sananvapaus ilman pelkoa joutua ”vääristä” mielipiteistä vankilaan.
Meillä on kohtuullinen toimeentulo ja edes jonkinlaiset turvaverkot köyhimmille.
Kaupoissa on kaikkea ostettavaa ja rahat päätarpeisiin jotenkin riittävät.
Meillä ei olla aloittamassa hyökkäyssotia eikä kansalaisia pakoteta tapettavaksi sellaisiin.
Juhak:
Kumpi oli ennen : muna vai kana?
Tämä ensinnäkin.
Toiseksi, Yksityiseen omistukseen perustuvaa yhteiskunnallista järjestystä on ollut olemassa tuhansia vuosia.
Yhteiskunnalliseen tuotantoon perustuvaa järjestystä noin 70 vuotta.
Oletatko juhak, että näin lyhyessä ajassa ihminen pystyy muuttumaan?
Se ei ole mahdollista juhak.
Siitä on kyse myös kapitalismissa.
Mieti ja pinnistele juhak.
Ylimielisyytesi loistaa, mutta ei kai sille mahda mitään.
Tosiasia on, että yhteiskunnalliseen tuotantoon perustunut puuhastelu tuotti kansalaisen, joka ei ollut vastuussa mistään ja jolle kaikki yhteinen oli sallittua varastaa.
Tämän sama tuotoksen kansalainen varastaa nyt Ukrainassa kaike, minkä irti saa.
Edelleen se yhteiskunnalliseen tuotantoon perustunut puuhastelu tuotti vähätehoisen ja usein likimain hyödyttömän tuotannon, missä yhteiskunnan varoja varastettiin, kuten nykyvenäjällä, ja kaikessa toimittiin lahjuksilla.
Sinänsä kyllä ihmettelen, kuinka kaikin keinoin kehumassasi paratiisissa asunut nainen voi niin ikäviä asioita neukkulasta kertoa.
Oletko varma, ettei kyseessä ole USA:n agentti…………
Ei kaikilla ihmisillä ole ollenkaan kykeneväisyyttä eikä tajua/ tahtoa kunnioittaa toisen omaisuutta, vaan monet ns. kapitalisteiksikin itsensä luokittelevat vähättelevät ja nauravat jos toiselle joku huonekalun kunnostaminen tai muu materialistinen asia on merkityksellistä. Sanotaan, että ihmiset ovat se tärkein arvo, eikä ole coolia valittaa eikä myöskään saa kritisoida kleptomaaneja.
Kyllähän Tampereellakin on nämä hippipiirit, joille kulttuuri tarkoittaa sosialismia ja yhteistä hyvää pöhinää, jossa erimieliset heitetään nuotioon sekä hajotetaan toisten musiikin tekemiseen lahjoittamat laadukkaat rummut, joita sitten komennellaan hakemaan kaatopaikalle kun ne on hajotettu hippien ”musiikkiharrastuksissa”.
Se on eittämättä aika kylmää.
Ehkäpä se on sitä vihersosialistista öö kapitalismia? Kun siinä yhdistyy ristiriitaisella tavalla sekä narkomaanisen kleptomaanin sekä sosialismin puolustelu, toisaalta sitten asennellaan valvontalaitteita ja holhotaan poliisien kanssa. Ja heitetään viiltävää ironista ivaa sellaiselle, joka vaikka tilaa väärästä kaupasta ruokaa tai ei ole riittävän tiedostava jonkun tuotteen alkuperän suhteen tai tosiaan saa vaikka mielihyvää vanhan antiikkipöydän laittamisesta enemmän kuin karsean melun kuuntelusta jossakin kannabispöhnäisessä porukassa.
Minua on aikanaan raahailtu joogamatoille, koska haluttiin johdatella minua mukaan parempaan ihmisyyteen, kasviproteiinien maailmaan sekä henkisille poluille. Minua tuo ahdisti, mutta pitkään ystävän mukana halusin avoimesti kulkea vaikkapa joogaan kun hän toivoi että hänen kanssa siellä käyn. Tuolla salissa minua ahdisti aika lailla, mutta lopulta siedätyin sen verran, että opin jollakin lailla lipumaan mukana omiin ajatuksiini vaipuneena, nukahtaen joogatunnin ajaksi heräten sitten jonkun kongin kumahdukseen. Eikä se ystävääni haitannut, niin mikäpä siinä, kävimme myös keikoilla ihan oikeaa musiikkia kuuntelemassa ja syömässä hyvää vegaaniruokaa jne.
Mutta ystäväni ei minulta varastanut eikä ivannut minun arvojani kuitenkaan tai minua ihmisenä.
Siksi itsekin olin ihan valmis kokeilemaan hänen joogajuttujaan.
Ja toisaalta nämä hiekkapeput ripsen- ja hiuksenpidennyksineen, brändikäsilaukkuineen, parfyymipilvineen, kuntosalijäsenyyksineen, trendikohteisiin kohdistuvine lomareissuineen, suuren budjetin biletyksineen, halpaketjuliikeistä hankittuine vaaterätteineen ja huulifillereineen.
Enpä tiedä onko kumpikaan ääripää toista mukavampi, kun en itse tunne halua sovittautua kumpaankaan.
Kyllähän neukkulassakin tehtiin valintoja kapitalistisin perustein. Pyrittiin saamaan korkoa korolle ja lisäämään kapitaalia. Ei kaikkea hotkittu heti mahaan, vaikka monen mielestä varmaankin olisi pitänyt.
Marxin kokonaisnäkemys yhteiskunnasta oli melkoisen rampa, josta syystä Neukkulassa syntyi suhteellista taloudellista taantumaa verrattuna niihin maihin, joissa yhteiskunnallinen ymmärrys oli laajempi.
Venäjän yhteiskunnallinen ymmärrys ei ole vieläkään toipunut kommunismin ajasta. Korruptio on kyllä säilynyt kommunismin ajasta ja voinut lisääntyäkin.
Valtavat tuloerot tasaverotuksineen on jakanut kansaa. Taitavat keinottelijat hallitsevat luonnonvaroja. Se on omiaan vaarantamaan yhteiskuntarauhan ja liittovaltion yhtenäisyyden, kun riistäjät vievät vaurautta osavaltiosta ja alueilta.
Se demokratiapyrkimys, mikä oli vallassa Neuvostoliiton hajotessa, on nujertunut.
Ennen ymmärrettiin Venäjän kansojen oikeuksia. Nykyään kansallisia kulttuureja vaalivia tilaisuuksia rajoitetaan. Esimerkiksi ugrilaisten kansojen keskinäisiä kulttuuriyhteyksiä katsotaan pahalla silmällä, vaikka presidentti Putinkin on puoliksi ugri.
——-
Tylysti arvioiden on Venäjän sosialistisen kauden jälkeen yhteiskunta raunioina ja muuttunut oligarkkien ja kleptokraattien pesäksi. Tilanne lienee pahempi kuin ennen vallankumousta vuonna 1917.
Uusi vallankumous olisi tarpeen. Kumous tuskin olisi sosialistinen, koska sosialismi on jo nähty. Toivottavasti kumoukseen ei tarvita pyssyjä.
Kremlissä pelätään Venäjän hajoamista. Jospa hajoaminen olisikin paras ja luontevin vaihtoehto, jonka seurauksena jokainen osavaltio saisia etsiä oman tiensä aivan itse.
MH:
”Suomen työväenluokka vaati Suomen itsenäisyyttä. Jo 1917, porvarimme ei.
Ihan nyt tänään, kirjoittaessani tätä juttua, 2.6.2023, on porvaristomme yhtä vähän kiinnostunut Suomen itsenäisyydestä, kuin 1917.”
——
Porvaristo ei kai halunnut vaarantaa bisneksiään. Kauppa Venäjälle ja läheiseen Pietariin oli merkittävää.
Venäjän parlamentti ei olisi ehkä myöntänyt itsenäisyyttä. Itsenäistymispyrkimys olisi ehkä aiheuttanut sodan ja maamme sotavoimat olivat heikot, vaikka nuoret itsenäisyyttä tahtovat miehet oikealta ja vasemmalta olivatkin menneet Saksaan saadakseen sotataitoja rintamalta.
Suomen porvarit saattoivat päästä yhteisymmärrykseen sosialistivallankumouksellisen puolueen pääministerin, Kerenskin, kanssa.
Kun Kerenskin hallinto kumottiin Leninin toimesta, niin porvarit varmaankin arvelivat, että Venäjän odotettavissa ollut sisällissota antaisi tilaisuuden ja tarpeen itsenäisyydelle.
Opportunismi on joskus hyväksi. Tilaisuudet yllättävät.
”Suomen porvaristolle Suomen itsenäisyys ei ole ollut ollenkaan itsestään selvää.
Ei Porvaristomme sitä ole koskaan halunnutkaan. Ei koskaan. Siis itsenäisyyttä.
Suomen työväenluokka vaati Suomen itsenäisyyttä. Jo 1917, porvarimme ei.”
————-
Ehkä porvaristo on herännyt itsenäisyysaatteeseen vasta sitten, kun ulkoinen taho on uhannut heidän elinkeinoaan.
Isänmaallinen Kansanliike ei kai ollut porvarillinen puolue eli sen pääagenda ei ollut porvarillisen elinkeinojen suojelu, vaan sen pyrkimys oli suojella suomalaista elämäntapaa, johon vapaa yritteliäisyys kuului tosin osana.
IKL:ssä oli mm. papistoa, koska se koki silloin olevan sisäisiä ja ulkoisia uhkia, jotka uhkasivat kansan uskonnollisia ja moraalisia arvoja.
Vasemmisto harjoitti taloudellista väkivaltaa yhteiskuntaa vastaan lakkoilulla ja rähinällä ja osa oli valmis toimimaan yhteiskuntaamme vastaan liittymällä maamme valtauksesta haaveilevien itäbolsheviikkien kanssa. Oli siis johdonmukaista, että IKL koki vasemmiston maatamme vahinhoittavaksi uhaksi.
Kekkonen vastusti IKL-puoluetta pitäen sitä liian kärjekkäänä ja saksamyönteisenä. Vastareaktio vasemmiston toimille meni vähän yli. Tämä tuli ilmi Mäntsälän kapinassa, jonka johtajia rangaistiin muistaakseni valtiopetoksen yrityksestä.
Jos yritetään vaihtaa maan hallitus metelöimällä tai uhkaamalla, on kyseessä valtiopetoksen yritys. Jos yritetään saattaa valtiomme toisen valtion vallan alle, on kyseessä maanpetoksen yritys.
——–
Keskustalainen työväenpuolue, PS, on ilmoittanut pitkän ajan tavoitteekseen itsenäisyyden palauttamisen esimerkiksi palaamalla Eftaan Norjan seuraksi. Ero unionista vapauttaisi maan EU-tuomioistuimen tuomiovallasta. PS on vaatinut perustuslakituomioistuimen perustamista. Tuomioistuin tuskin päätyi toiselle kannalle kuin PS.
Ymmärtääkseni ei natoliityntä ole perustuslain vastainen, niin kuin YYA-sopimuskaan ei ollut, vaikka natoliityntäsopimus on YYA-sopimusta laajempi.
Käytännössä molempien sopimusten tapauksissa on toiminta maamme edun vastainen toiminta mahdollista.
Unionissa poliitikkomme toimivat usein maamme edun vastaisesti, jotkut jopa mielellään.
Kapitalismi vai sosialismi.
Jos näistä on valittava otan kapitalismin ja totean että kohdallani valinta oli helppo tehdä.
Molemmat huonoja sellaisenaan. Kumpikin sulkevat pois hyvän, eli hyvää vain itselleen ja erityisesti valitulle ytimelleen. Muut ovat alistettuja tuottamaan valtaa ja rahaa heille koneistoineen. Se mittaa ihmisen arvon.
Sen sijaan sosiaalinen oikeudenmukaisuus pitää olla kantava teema.
Niitä löytyy molemmilta puolilta, mutta se ei ole sosialismia eikä vähääkään kapitalismia.
Laskin mielessäni hyvien ja huonojen puolien summan ja valitsin, kuvittelin vastaavani kysymykseen että kummassa haluaisin elää kun vaihtoehtoja on vain kaksi
Kiina on valinnut kommunismin, joka alistaa jokaisen kansalaisen tuotantokoneiston valvotuksi rattaaksi. Mutta sekään ei poista sieltä kommunismin kapitalismista ääriongelmaa, jossa valta ja iso raha kasaantuu pienelle valtaeliitin ytimelle.
USA on taas lähes täysi vastakohta, vapaa kapitalismille, jossa Ayn Randin oppikin ovat mukana eli äärimmäinen vapaus tehdä itselleen vain omaisuutta kaikin sallittavin keinoin. Kaikki muu kuten sosiaalinen hyvinvointi perustuu vain lahoituksiin ja vapaaehtoiseen auttamiseen heikommista yhteiskunnassa. Noin 10 % omistaa 90 % koko mammonasta. Mutta USA on kuitenkin vanha demokraattinen valtiokokonaisuus, jonka demokratia on hankittu raa álla tavalla, taistelemalla asein.
Mutta, edelleenkin rasismi on syvällä kansan kerroksissa ja jakautuminen konkreettista.
Kun USA kehittyy Suomen kaltaiseksi, siellä valtaosalla olisi parempi elää.
Siksi Suomessakin ääripäitä pitää vastustaa, puhdasta äärioikeaa ja äärimmäistä vasenta.
HK:
Et ole tainnut lukea lehtiä pariin vuosikymmeneen. Kiina hylkäsi kommunismin ajat sitten.
Nykyinen systeemi on totalitaristinen kansallissosialistien sekatalousjärjestelmä. Kommunismin aatteita julkisesti kannattavat teilataan ja sisäelimet myydään eniten tarjoavalle. Samoin käy niille yrittäjille, jotka toimivat valtion etua vastaan.
Miten mahtoi käydä vanhalle kommunistijohtajalle, joka valmistautui pitämään puheen totalitaristipuolueen puoluekokouksessa? Jonnekin mies talutettiin, mutta minne?
(Kirjoitin sanaksi ”talutettiin” mutta yliälykäs tekstiohjelma muutti sanaksi ”täytettiin”. Ehkä mies onkin nykyään täytettynä Kiinan kansallissosialistien kokoelmissa.)
Kiinaa johtaa kommunistisen puolueen keskuskomitea eli kommunistinen ideologia edelleen. Mutta se on vahvasti sisäisesti kapitalistinen, voittoa maksimoiva harvainvalta taloudellisesti.
Naapuri sosialisoi jopa omiensa hengen?
Kysymys ei ole ”kapitalismi vai sosialismi”. Se on ”demokratia vai diktatuuri, vapaus vai vaino”. Kommunismi ei ole missään noussut valtaan demokraattisesti, kansan vapaissa vaaleissa ilmaiseman tahdon tuloksena. Jo Lenin päätti olla piittaamatta vaalien tuloksesta kun bolshevikit saivat vain murto-osan äänistä. Kansan tahdon sijaan hän valitsi oman tahtonsa ja loi diktatuurin, joka johti vainoihin ja kabsanmurhaan kuten kommunismi aina johtaa. Sillä kommunismia ei synny ilman veristä vallan anastusta, sodalla tai vallankaappauksella. Kommunistit kaappaavat vallan, ryöstävät sitten kansan omaisuuden ja rakentavat palatsit itselleen. Vastustajat heitetään vankileireille tai tapetaan.
Kapitalismikaan ei takaa vapautta ja turvaa jos valtio on diktatuuri. Hitlerin Saksa ja Mussolinin Italia samoin kuin nykyisin Kiina ja Venäjä ovat siitä esimerkkejä. Mutta kapitalismi on mahdollista sovittaa yhteen demokratian kanssa, kuten vaikka Suomessa ja USAssa tehdään. Kommunismi ja drmokratia taas ovat mahdottomia sovittaa yhteen koska kommunismia ei koskaan kansan enemmistö halua ja jos sattuisi sellainen ihme että haluaisi niin se olisi joka taoauksessa demokratian loppu koska kommunistinen puolue ei suvaitse vapautta eikä kunnioita ihnisoikeuksia eikä koskaan luovu vallasta paitsi pakottamalla.
Pari korjausta Markun historiatietoihin. Maaorjuus, joka liittyi Euroopan feodalistiseen systeemiin keskiajalla, tarkoitti sitä, että talonpojat olivat ns. turpeeseen sidottuja eli heillä ei ollut oikeutta jättää tilaansa vaan sitä piti viljellä ja maksaa veroja. Maaorjuudesta saattoi vapautua vain pakenemalla ja piileskelemällä. Länsi-Euroopan maaorjuus loppui keskiajan myötä mutta Venäjällä se jatkui, vieläpä erityisen julmana, aina 1860 -luvulle asti jolloin ”vapauttaja tsaari” Aleksanteri II antoi maaorjille vapauden. Nikolai Gogolhan pilkkaa venäläistä järjestelmää kirjassaan ”Kuolleet sielut” jossa joku haluaa ostaa kuolleita maaorjia mikä herättää kartanon omistajissa epäilyjä siitä mikä koira asiaan on haudattuna. Suomessa ja Ruotsissa maaorjuutta ei koskasn ole ollutkaan vaan talonpojat ovat aina olleet vapaita. Se tarkoitti että jos talonpoika koki elämisen veroineen liian raskaaksi hänen ei tarvinnut karata vaan hän oli vapaa lähtemään tilaltaan joutumatta piileskelemään jahtaajiaan. Ainoastaan Venäjän valtaan joutuneessa ns. Vanhassa Suomessa esiintyi myöhemmin maaorjuuttakin.
Kun Suomi kuului Ruotsiin ei ollut paljoa tarvetta omalle päätöksenteolle koska olimme osa Ruotsia, vuosisatojen kuluessa olimme omaksuneet saman kulttuurin, tavat, lait ja kirkon. Mutta kun Venäjä valloitti Ruotsilta Suomen alueen tilanne muuttui. Venäjän lait, kieli ja ortodoksinen kirkko olivat suurimnalle osalle vieraita. Tsaari Aleksanteri I tahtoi nopeasti rauhoittaa Suomen ja antoi siksi Porvoon valtiopäivillä 1809 hallitsijanvakuutuksen jossa lupasi Suomen saavan pitää
ruotsinvallan aikaiset lait ja kirkon sekä oman hallinnon. Sittemmin tsaari Nikolai II petti tuon lupauksen ja aloitti Suomen pakkovenäläistämisen 1899 alkaen minkä johdosta suomalaiset alkoivat haaveilla itsenäisyydestä ja saivatkin siihen mahdollisuuden Venäjän suistuttus sekasortoon vuonna 1917.
Jouduttuaan eroon Ruotsista on Suomi itsenäistyttyään pyrkinyt koko ajan läheiseen yhteyteen Ruotsin kanssa, mutta Ruotsi ei ole siihen ollut tarpeeksi halukas vaan on halunnut säilyttää Suomen puskurina Venäjään päin. Näin myös talvisodan jälkeen kun Suomi pyrki liittoon Ruotsin kanssa. Liiton toteutuminen olisi tarkoittanut, ettei jatkosotaa olisi tullut. Stalin ja Hitler vastustivat ajatusta eikä Ruotsi siihen sitten lähtenyt. Suomen ainoaksi turvaksi jäi Saksa.
Kommunistin tulkinta asioista ei perustu tosiasioihin, vaan ideologiaan missä ei ole virhettä…
Eli joo, mun vastaus tän blogin kyssäriin on sosiaaliliberalismi.
Koska en usko pitkälle libertarismin kautta viedyn kapitalismin tuottavan kuin ongelmia itselleen ratkottavaksi, sen ollessa mielestäni lisäksi kovin puutteellinen ja epäoikeudenmukainen järjestelmä, joka kannustaa ihmisiä piittaamattomuuteen sekä itsekkään omavoitonpyynnin, yksilönvapauksien ynnä muun oman navan ympärille kiertyvän maksimointiin sivuuttaen monia elämän realiteetteja.