Kyllä mielestäni olet hienon tuolin saanut aikaiseksi. Siinä on innovatiivisuutta.
Jotenkin ihmettelen, miten olet sahiurin saanut taivutelluksi sahahommiin; tervaleppä kun sisältää tosi paljon hiekkaa?
Niin ja Matti, älä vaan lakkaa sitä vaan öljyä puuöljyllä.-
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Haapa on sama hiekkaa on siinäkin ilmeisesti se nousee veden mukana molempiin tervaleppa on koko mitaltaan hiekkaa haavassa se jää alapäähän terv tepivaari
Sahuri oli suurpiirteinen. Sillä oli telineessä siinä peni smirkkeli jolla aina välillä teroitti terää. Suostui jopa tuppeensahaamaan paksun raitatukin, raita kun myös taitaa olla huonossa maineessa sahurien silmissä
Kaikki sahurit ei edes ala sahaan muutamaa lehtipuuta ne kun ovat melkoisen täynnä hiekkaa terv tepivaari
Itsekään en pidä lakatuista kalusteista, joista saan vastenmielistä mökkifibaa, kun sitten vaalea kaunis puu lakattuna muuttuu ajan myötä keltaiseksi, kuten väritön silikoni, ja lakka vielä tuo inhottavan muovisen pinnan puulle.
Öljy tai öljyvaha, jossa esimerkiksi valkoista pigmenttiä, lienevät puuta hoitavia sekä myös esteettisesti miellyttävämpiä — tosin joissakin kotimaisissa tuotteissa (ölyvahat) olen kokenut omassa käytössä ongelmaksi sen, että oksankohtien kohdalla öljyvahattu puu muodostaa aivan omia pigmenttejään kun puusta tihkuu omia kyyneliä ajan kanssa. Sikäli sekin on omalla tavallaan kiinnostavaa, jos se ei ihmistä häiritse, että pintakäsittelykin elää ja värittyy ajan myötä itsestään 🙂
Kaikista nastointa on ollut, kun olen ostanut ns. luonnon mukaisen sekä ympäristölle ystävällisen emulsion ja pigmentin erikseen. Noista sitten itse saa sekoiteltua juuri mieleisensä vahvuisen pigmentin, joka on myöskin kalusteen käyttöiän kannalta lakkaa parempi vaihtoehto, kun sitten mielen muuttuessa se ei vaadi niin rajua puuhun kajoamista, että värin/ pintakäsittelyn saa uusittua.
Tällaisella käsittelyllä saa puulle silkkisen puolihimmeän viimeistelyn.
Itse en ole lakannut yhtäkään suunnittelemaani ja valmistamaani puutuotetta, vaan pellavaöljy ja osmo-puuvaha. Lakkaaminen on vähän kuin laittaisi muovipussin puun päälle. Kommentoin jo Matin blokiin, että hänen tuoli on kuin 1920-luvulla Bauhausissa suunniteltu funkkistyylin tuoli.
Niin asiasta: Meillä oli aina lapsuudenkodissamme höyläpenkki keittiössä ja isäni teki kaikki puutyöt omaan tarpeeseemme itse huonekaluista alkaen ja hevosen perään reet ja rattaat. Me lapset käytimme tietty isän tekemiä puusuksia.
Osaan antaa arvoa itse tehdylle kuten mainitulle Matin tuolille.
Isoisämme tunsivat puulajit, niiden ominaisuudet ja mihin erilaisiin käyttötarkoituksiin niitä voi käyttää.
Kannon juurakosta veneen kokkapuu, koivusta Billnäsin varsi, visakoivut veistotöihin, suorasyiset mäntypäreet, jousen nuolet, kuusi kanteleen ja viulun kaikupohjaksi, kataja veneen kaariksi tai kaarikoiksi, haapa lauteiksi jne. Ja kaikki tehtiin itse puusta metalliin.
Lahonestoaineina terva ja vernissa.