Suomi on pullollaan erilaisia blogialustoja ja mahdollisuuksia ilmaista itseään, niin omalla nimellään kuin myös anonyymisti.
Pirkan Blogeihin kirjoittaa esimerkiksi:
– useita persuja;
– useita kommunisteja (äärivasemmistolaisia);
– ainakin Kyuu ja minä julkikokoomuslaisina;
– jne., jne.
Ei ole mainoskammoisten esteenä mainoksiakaan.
Perustettiin ilmeisesti korvaamaan Aamulehden blogia, jonka lakkauttamisen mukana meni melkoinen määrä minunkin kirjoituksiani bittiavaruuteen.
Jostakin syystä ei vaan Pirkan Blogien suosio tunnu nousevan – pieni piiri pyörii.
——
Ihan toisenlainen meininki on Uuden Suomen Puheenvuorossa:
– sinne saa ainakin sääntöjen mukaan kirjoittaa vain omalla oikealla nimellään, eli pitäisi teoriassa olla hillittyä ja asiallista kirjoittelua, niin blogikirjoituksissa kuin myös niiden kommenteissa;
– sinne kirjoittaa myös lukuisia kansanedustajia ja paikallistason poliitikkoja, joskus myös meppejä, siten luulisi olevan hyvä vaikutuskanava;
Asiassa ei kuitenkaan pysytä sielläkään – säännöt ovat näköjään rikkomista varten sielläkin, vaikka kirjoitusten määrä on oleellisesti suurempi kuin täällä.
Otan esimerkiksi viimeisimmän kirjoitukseni Puheenvuoroon:
Sitä kirjoitustani on tähän mennessä kommentoitu 279 kertaa ja Uuden Suomen laskurin mukaan luettu 37 420 kertaa.
Kommentit ovat osin erittäin asiallisia ja hedelmällisen keskustelun kannalta hyvin suotavia – toisaalta osittain täysin asiattomia, jopa niin asiattomia, että Uusi Suomi on niitä laittanut piiloon.
——
En tiedä miksi me emme osaa keskustella asioista asiallisesti?
Kyllä, tuo Aamulehden tausta on tuttu. Ja siellä oli vähän samat huolet. Mutta täällä ei sinänsä ole bisnesintressejä jotka ohjaavat käytäntöjä.
Mutta eipä ole verkossa paljon paikkaa jossa ihmiset keskustelisivat asiallisesti. Kaipa se on vaan helpompi huutaa.
Mitä tulee näkyvyyteen, tämä tapaus juuri se mielessä on tehty. Vastaavia ideoita pohdin vastakin. Muutama uusi nimi olisi kiva. Satoja uusia ei. Sitä ei pystyisi pitämään kasassa.
Lähiökilpailun tarkat tiedot julkistetaan lähipäivinä.
On ihan kiva koota ajatuksia omaan muotoonsa, vaikka se ei maailmaa muuttaisikaan.
No eipä se Aamulehden porukka kovin iso ollut aikanaan jos vertailuun ottaa vaikkapa uuden suomen vastaavan
Nythän se onkin Aamulehden vai pitäiskös sanoa Hesarin Aamulehti kun on samaa firmaa nykyään
Mutta pitää aina muistaa että PB on kuitenkin aika uusi blogi alusta ja suht nuorikin
Ja se että Tamperelainen ns riitelee on juuri kahtiajakoisuuden loppu tulosta
Mutta ei kaikki aina ole niin helppoa kun joidenkin mielestä on Onko sillä sitten väliä kirjoittaako omalla nimellään vai nimimerkillä
Ei se ole se tärkein asia pitää osata tulkita kommentit oikein sitä taitoa ei kyllä kaikilla ole
Olen itse myös uuden suomen blogeilla kirjoitan kuitenkin sinne vähemmän vaikka noinkin on se ei asioita muuta terv tepivaari
Blogeja joissa on paljon kirjoittajia riittää ja hyvä niin. PBn arvoa onkin paljon siinä että kirjoittajia ei ole paljon, kaikki ovat tavallaan tuttuja ja vaikka jutut ovat pitkälti ennalta arvattavia sisällöltään niin mitäs siitä. Tunnelma kuin rajanaapurin kanssa vääntäisi tai olalle läpsien toinen toistaan kehuen mennään. Arvo sekin tavallaan että hienohelmaisuus täältä tyystin puuttuu, ruma sanakin sanotaan juuri niin kuin se omasta mielestä on.
Kirjavoittamaan sisältöä sopisi kyllä mielestäni mukaan jokunen uusi, kukkahattutäti, maanisen umpivihreä ja maajärkinen pientilallinen harvaan asutulta maaseudulta esimerkiksi.
Blogin otsikossa mainitaan manselaisuus, joskus jään pohtimaan kun asun Pohjanmaalla että onko ongelma. Ajattelen kuitenkin että kun olen syntynyt Tammelan kirkonkylässä ja nuoruuteni viettänyt, siis paikalla sama nimi kun Tampereen kaupunginosalla niin se riittäisi.
US puheenvuorossa melskaa iso joukko persuja, joilla ei ole kaikilla edes omaa julkaistua blogia kunhan vain melskaavat ja vit….vat. Mutta se näyttää olevan persujen oma some-palsta kuin myös täällä.
Muutenkin se on hyvin värittynyt oikeistomyönteiseksi kuten US toimituksin tunnetusti on. Mutta on siellä myös demareiden, kepulaisten, kristillisten ja pikkupuolueiden mielipiteitä ja joitakin täysin neutraaleja aiheita. Ikinuori Ilaskivi 95-v kirjoittelee pitkiä ja mielenkiintoisia talousaiheita.
Kirjoittelen sinne harvakseen itse ilman mitään poliittista kaapua. Mutta kommenttini siellä noudattelee kuten täällä persuvastaista kantaa ja heti tulee röykkiö sontaa niskaan.
Niin olin AL blogissa mukana alusta loppuun ja täällä alusta alkaen. Olen myös US blogissa selaamassa harvoin toki, mutta tämä Pirkan on kotoisampi. Huuto ja taipumattomuus sekä lyttäys on tullut asian tilalle. Itse kaipaisin asiaa asiana. Sanomalehtien kommenttihännät on eräs muota mutta niistäkin puuttuu asiallisuus…
Minä muistan Neuvoksen ja monta muuta Aaulehdestä erittäin hyvin, en nyt lähde luetteloimaan. Seppo Rothan meitä tiukasti paimensi ja aika herkässä olikin esimerkiksi muutaman viikon jäähy. Se mikä Aamulehdessä oli iso mukavuus oli se valokuvaosio, silloin hyvin paljon käytetty. Ilmeisen vaikea ja kallis ratkaisu toteuttaa täällä?
Matti, täältähän minäkin ihan Tammelan naapurikunnasta, joskus Hämeestä ja joskus Etelä Pirkanmaalta. Ministeri Backman meidät aikanaan suuressa viisaudessa siirsi koko kunnan Pirkanmaan apukunnaksi, ilman mitään järkevää syytä.
Olemmehan me jonkinlainen vastapaino suurelle määrälle Tampereen kaupunkilaisia.
Kun siirryin internetin ihmemaailman, kirjoittelin (omalla nimelläni) ensin Vihreässä langassa, sitten Aamulehden blogiosastolla, sen lopetettua toimintansa siirryin tänne Pirkan blogeihin.
Vihreässä langassa oli minusta hyvä henki. Piiri oli kuitenkin melko suppea. Niinpä siirryin parantamaan maailmaa Aamulehden blogialustalle. Sen lopetettua toimintansa siirryin tänne Pirkan Blogeihin. Tästä mahdollisuudesta on kiittäminen Kyuu Eturauttia! Kiitos vielä kerran!
Koska kylästelykulttuuri on lopahtanut täällä maaseudullakin lähes tyystin jo hyvän aikaa sitten, olen sanonut vaimolleni lähteväni käymään kylässä, kun kirjaudun tänne Pirkan Blogeihin.
Olen kannattanut laajaa sananvapautta eli kirjoittamista myös nimimerkillä. Enää en ole tästä asiasta niin varma.
Tuossa Lasse olet ihan oikeassa, kyläilykulttuuri on tdellakin loppunut. Ensin pitää soittaa ja sopia aika ja pävä. Se on todella pieni piiri, jonne voi vaan poiketa.
Minä myös komppaan tässä, että Kyuun ansiosta sain tietää että tällainen nettikolkka on — johon liittyen myöhemmin sain kuulla läheiseni kirjoitelleen Aamulehden blogeille.
Mitä itse pidän myönteisenä juuri Pirkan Blogeilla:
– pienuus ja kyläyhteisömäisyys / intimiteetti
– omasta kuplasta täysin poikkeavilta ihmisiltä oppiminen
– se, ettei täällä ole jymyjulkimoita tai ettei ainakaan kukaan pidä melua vaikka olisikin joku silmää tekevä; on kiva voida ihmisenä kohdata ihmiset sen kummemmitta valta-asetelmitta
– että alustalla on joku tuttu johon saa yhteyden matalallakin kynnyksellä
– että täällä ei ole mainoksia eikä peppukuvia
– että ihmisten jutut ja riidatkin haastavat ja herättävät ajatuksia, kultivoiden luovuutta jopa itselläni aika tavalla väliin inhorealismin kautta.
– että on hyvin erilaisia tyyppejä, eikä muutenkaan stereotyyppinen henki.
Näkisin kuitenkin että täällä pirkan blokeissa osmoosi toimii paremmin kuin Uuden Suomen palstoilla.
Pentille, valokuvaosion toteutus ei sinänsä sen vaikeampaa ole ja blogeihinhan saa liittää vapaasti paljonkin kuvamateriaalia (kunhan sinulla on siihen oikeudet). Mutta kovin suurta tuosta ei kannattane tehdä koska valokuvissa ei ole kielimuuria ja erinäiset verkon valokuvapalvelut toteuttavat sen jo paljon paremmin.
Valokuvien tekninen koko on toki kasvanut, mutta tallennustilan hinta on laskenut hurjasti sitä nopeammin. Joka vuosi valokuvien tallentaminen on edullisempaa. Esimerkiksi harrastusyhdistysten conikuvat.fi pyörii suunnilleen samalla budjetilla kuin Pirkan blogit, vaikka sisältää melkoisen määrän kuvia ja saman määrän mainoksia (=ei yhtään).
Kirjoittajamäärältään ehkä suppea, mutta käsittääkseni maantieteellisesti melko laaja. Pirkanmaan keinotekoisen maakunnan rajojen yli mennään että heilahtaa.
Syystä tai toisesta sen saman blogikirjoituksen kommentointi on tänään pysynyt Usarissa täysin asiallisena. Kommentteja 296 ja lukukertoja 44280. On täysin uusilta kommentoijilta uusia kommentteja.
Aiemmin kommenteissa oli jopa: ”Vedä vittu päähän” – eli todella sivistynyttä kielenkäyttöä. Olisikohan ylläpito antanut varoituksen?
Verkkopalveluissa on hyviä ja huonoja päiviä – paljon vaikuttaa myös mitä muuta maailmalla tapahtuu. Yleensä idiootit eivät jaksa olla idiootteja kuin yhdessä asiassa kerrallaan.
Itse en ole usaria käyttänyt vuosiin. LinkedInissä olen nyt jutellut juuri tietoturvapsykologiasta viime viikkoina ja twitterissä piipahtaa joskus, joskus ei. Siinä se, eikä siihenkään kaikkeen ehdi.
Kun on noita yhdistysten sisäisiä viestintäkanavia, niiden seuraaminenkin on täysi työ.
Itse kirjoittelen lähinnä tänne ja välillä Hesarin artikkekeiden kommenttipalstoille. Uuden Suomen blogeissa ei juurikaan tule vierailtua enkä ole sinne koskaan kirjoittanut. Pirkan blogeissa on mukavaa juuri kotoisuus. Vaikka jo aika lailla tunnemme kirjoittajien näkemykset niin asiat ovat kuitenkin aina uusia.
Kirjoitan täällä nimimerkillä ja usein provosoivastikin mutta en lähde ketään henkilönä jahtaamaan, mitä nyt kerran menin sanomaan Arvia puupääksi kun hän vihjaili ettei täällä kukaan lukisi filosofisia kirjoituksia, anteeksi siitä vielä Arvi 😉 Tuohduin vasn siitä että kiinnostava aihealue yritettiin lakaista pois ikään kuin yleisenä mielipiteenä.
Joskus kirjoittelin filosofisista aiheista Näkökulma – nimiselle foorumille. Keskustelu oli aika syvällistäkin argumentointia, mutta sitten kun argunentit loppuivat sielläkin saatettiin mennä henkilökohtaisuuksiin. Debatti on pakko voittaa ja jos se ei muuten onnistu niin aletaan heittää kakkaa toisen päälle. Niin se valitettavasti näyttää menevän. Väärässä olemista voisi pitää myös mahdollisuutena päästä lähemmäs totuutta, mutta meissä kaikissa piilee pieni donald trumppi joka ei kestä tappiota vaan haluaa aina olla paras ja mahtavin. Itsekin yritän kaivaa tietty aina kaikki argumentit ja se on juuri keskustelun tai väittelyn suola. Joskus on tullut lähdettyä vähän soitelken sotaan eli en olekaan ottanut asiasta tarpeeksi selvää. Sitten sitä miettii pitäisikö myöntää että menikin pieleen vai ehkä vaan lopettaa aiheesta vähin äänin. Hyvä puoli on että aina tulee uusia aiheita ja saa mahdollisuuden revanssiin 🙂
Blogissa on tosi tylsää jos se menee vain chattailuksi jossa kuittaillaan toiselle, aihe on unohtunut jo kauan sitten. Chattailijat voisivat jakaa puhelinnumeronsa ja jatkaa Whatsappissa tai mennä vaikka liiterin taakse katsomaan kumpi on oikeassa.