Kun tänä aamuna oli vaihteeksi mukava metsäkeli, eikä hellettä, niin en malttanut olla käymättä tutulla alueella katsomassa mitä marjoille kuuluu. Tietysti pyöräillen.
Mustikkaa on raakileina varsin mukavasti, osa jo ihan hyvän kokoistakin, osa ihan pientä, mutta paljon.
Puolukkaa oli hyvin sekä kukkimassa, että osin jo marjatertun alkuina.
Jos ei tule pitkiä hellejaksoja ja muistaa välillä romauttaa vettäkin, niin ilmeisesti tulee kotiseudulleni ihan mukava metsämarjavuosi.
Katajassakin oli runsaasti hyvänkokoisia vihreitä marjoja (käpyjä), jos kaikki menee hyvin niin kaukana tulevaisuudessa saan poimittua sieltä kypsiä katajanmarjoja kotikäyttööni. Katajanmarja on ensin vaaleanvihreä, sitten sininen ja kypsänä lähes musta.
Erämökillä on perunat kasvamassa ja varret on melko suuret. Karviaisia omasta maasta, tilli ja erilaisia salaatteja.
Metsässä riittää marjoja. Monta lakkapaikkaa lähistöllä.
Perunoita ja herukoita tässä odottelen ennen muuta. Eiköhän yksi tai kaksi muutakin marjaa irtoa.
Omasta puutarhasta näyttää tulevan runsaasti mm. mustaherukkaa ja punaista karviaista.
Ei mustikka ja puolukka hirveästi vesisateita kaipaa. Sitä paitsi aurinkoisen kesän mustikka on paljon maukkaampi vaikka satoa tulee vähemmän.
Täälläpäin on ollut monena kesänä niin pitkiä hellejaksoja, että marjoja on tullut vähän. Puutarhaakin on pitänyt kastella vesijohtovedellä.
Myös sienet tarvitsevat vettä, jos on ihan kuivaa, niin eipä ole juuri sieniäkään.
Se riippuu varmaankin myös maaperästä. Täällä salpausselän metsiköissä on ollut hyvät mustikkasadot hellekesinäkin.
Nythän sitä vettä tulee. Hyvä jos mustikkasato ei ole kärsinyt.
Minulla esimerkiksi tyrnit pudottivat jo osan lehdistään, kun Varkaudessa ei satanut pitkään aikaan. Omenapuun lehtiäkin meni keltaiseksi, joten annoin sille kraanavettä.
Luonto tarvitsee vuoroin aurinkoa ja vuoroin vettä – pelkästään kumpikaan pitkäaikaisesti ei ole hyväksi.
Toivottavasti ei tule pitkää kuivaa hellejaksoa.