Kyseessä oli periaatteessa tavallinen valmiskinkku, ei edes savustettu. Luu pois, verkolla vetää kasaan, uunittaa, verkko pois ja pakata muoviin.
Kyseessä on Suomalaisen Vapaan Possun Uunikinkku n. 1,5 kg. Valmistaja Veljekset Mattila Oy, Ylöjärvi.
Minä ostin joulun jälkeen 50% alennuksella (halusivat päästä niistä eroon) 1,392 kg palasen. Eli se kinkunpala maksoi minulle 13,85 €. Alehinnallakin tuntuu kalliilta – ehkäpä se ”Vapaan Possun” nosti hintaa.
No, eipähän tarvinnut lämmittää uunia ja räpiä sen kinkun kanssa enempää kuin leikata valmiista kinkusta paksuja viipaleita ja pistellä naamaansa.
Ehkä parasta se oli runsaassa voissa paistinpannulla paistettuna.
Ostin kinkun joulun alla. Kotimainen ilman potkaa, joki Prisman alekoodi ja -30% pois hinnasta. Painoiko se sen 6-7 kg. Syöty on, koirat ja kissakin vei osansa.
Kg hinta taisi jäädä 4€ luokkaa jos oikein muistan.
Tämä ”Vapaan possun kinkku” on nyt kokeiltu – ei tarvitse kokeilla toista kertaa.
Prismassa olisi ollut suuri määrä kalkkunarulliakin 50% alessa, mutta sellaisia en ole tottunut syömään.
Naapuri kantoi aamulla kotiin kinkun joka maksoi hallissa 1 € / kg.
Joulun jälkeen moni tavara on oleellisesti halvempaa kuin ennen joulua.
Nyt vedin jo vaihteeksi paksulti sinappia ”Vapaan Possun” kinkulle. Saapi olla viimeinen kerta, että ostan tällaista kinkkua.
Olen tuollaista vapaan possun valmiskinkkua maistanut, eikä siinä mitään varsinaisesti vialla ollut, mutta ole mun juttuni.
Oli harmaasuolattu potkalla ja siitä jäi yli sen verran, että pari kolme hernerokkaa saa tehtyä.
Potka on ihan hyvä asia, mutta minä haluan potkan ihan kunnolla savustettuna.
Niin kyllähän tuollainen joulukinkkupotka on enemmän näön kuin minkään muun vuoksi, mutta ehkä aivan siinä luun lähellä hieman makuakin antaa.
Kinkkurasvaa otin jonkin verran talteen vähän kuin fondeiksi vaikkapa johonkin pataan.
Minä pidän mallista sianpotkaa hapankaalin kera.
Tänään kokeilin tehdä siitä ”Vapaan Possun” kinkusta kinkkumunakasta. Oli se syötävää, mutta lenkkimakkaramunakas on minusta parempaa – tai vaikkapa sipulimunakas.
Olen aina silloin tällöin kokeillut ostaa jotakin kallista syötävää, mutta olen yleensä pettynyt – se kallis ei ole ollut hintansa arvoista.
Ravintolasapuskat ovat tietysti asia erikseen – mutta ei sielläkään aina korkea hinta takaa makunautintoa.