Mustikkaa voi tietysti käyttää monella tavalla:
– metsässä suoraan suuhun;
– keittää kiisseli ja syödä vaikka riisipuuron kera;
– paistaa uunissa voitaikinapohjainen piirakka;
– jne., jne.
Mutta näinkin voi tehdä. Kävin aamulla hakemassa metsästä mustikoita.
Laitoin syvälle lautaselle melkein täyden lautasellisen. Ripottelin sokeria päälle ja annoin ”hässittyä” pari tuntia huoneenlämmössä. Kääntelin ja ripottelin uudelleen sokeria päälle ja annoin taas ”hässittyä”. Sitten kylmää täysmaitoa sekaan, mutta ei kovin paljon – ehkä lautanen täyttyi puoleenväliin maidolla.
Sitten vaan lusikoin naamariin – oli hyvää, ilman että mustikoita kuumennettiin millään tavoin.
Sokerifobiasta kärsivät voivat tietysti syödä ilman sokeriakin, mutta sokerin kera se on herkkua.
Mustikasta on moneksi. Metsämustikan terveellisyyttä on vaikea ylikorostaa.
Luulin jo että tulee heikko sato, mutta se ainakin täällä salpausselän metsissä oli vain vähän myöhässä. Tänään poimin lähimaastosta jonkin verran käsin ja tuli syötyä mustikkaa hyvä annos.
Hyvä kaikissa muodoissa, mutta mökkitontilla oli liian kuivaa alkukesä joten sato jäi pieneksi.
Varkaudessakin oli liian kuivaa. Minun puutarhani tyrnitkin tiputtivat hädissään lehtiään, kun en antanut niille kraanavettä. Nyt ne rankaisevat minua tekemällä vähän marjoja.
Punainen karviainen sen sijaan tekee hyvin runsaasti suuria marjoja. Syön niitä suoraan pensaasta joka päivä. Mustaherukkaakin tulee varsin hyvin.