Minulla tekee mieli välillä tehdä jotakin erilaisia kokeiluja, eikä aina samanlaista kuin ennenkin.
Niinpä päätin tehdä lihamurekkeen, jossa ei ole sipulia, ei valkosipulia, ei cayennepippuria. Päämausteeksi päätin Rosepippurin.
Ensin muovikulhoon: kolme isoa kananmunaa, pari lorausta täysmaitoa, suolaa, valkopippurijauhetta. Sekoitus. Sitten kaksi desiä korppujauhoja ja sekoitus. Hässittymään.
Teräskulhoon kilo nautaviljapossujauhelihaa tasaiseksi pohjalle. Suolaa, valkopippurijauhetta (maltillisesti) ja se tärkein, kokonaisia rosepippureita reippaasti. Painelin rosepippurit tasaisesti jauhelihalevyn joka puolelle kiinni, että niistä tulisi makua kaikkialle murekkeeseen. Sitten korppujauhoseos päälle ja sekoitusta – jopa vaivaamista paljaalla kädellä, että tulee tasaisesti kaikkialle niin lihaa kuin korppujauhomössöä. Sakea seos, sillä nestettä laitoin tarkoituksella vähän.
Jauhelihamassa teräksiseen pitkänomaiseen voilla voideltuun paistokulhoon oikean muotoiseksi. Kaikkialla sivuilla ja päissä pitää olla vapaata tilaa, että pinta ruskistuu kunnolla kaikkialta – siis ei muottiin. Vielä voinokareita pinnalle. Huom! Ei vettä missään vaiheessa ollenkaan.
Sitten mureke 225 asteiseen uuniin tunniksi ja ei kun herkuttelemaan – varoen, ettei polta suutaan.
Toinen versio:
– 1 kg possu-nautaa
– ranskalainen sipulikeittopussi sekaan
– 2 munaa
– valkosipulia
– kermaviiliä
Vaivataan käsin tasaiseksi massaksi.
Kaulimella matoksi ja päälle kaupasta sulatettu( nesteet pois) maustettu ”italian style” sekavihannespussi.
Lätty umpeen pitkoksi, voisulalla voitelu.
Voideltuun uunivuokaan tai leivinpaperilla pellille.
Uunissa 200 c 30 min + 150c 15 min.
Helppo ja vaivaton ja maustuu varmasti.
Samalla reseptillä ja jauhelihataikinalla lihapullat ovat herkkuja.
Hienoa lukea että löytyy mielikuvitusta ja halua uuden kokeiluun. Vähän epäilen näet että kovin monet (epäilen että varsinkin emännät) ovat urautuneet, kaikki pitää tehdä prikulleen niin kuin on aina ennenkin tehty.
Itselläni uuden etsiskely on mennyt vähän liiallisuuksiin, melkein konstailuksi ei toki niin että pinseteillä kukkien terälehtiä ruoka-annoksiin asettelisin. Emäntä, aikaansaapa ihminen mutta ei oikein ruuanlaitosta tykkää niin useimmin varmuuden vuoksi kehuu luomukseni pelossa etten vaan lopeta kokkaamista.
Niin muuta miksi nyt kommentoimaan rupesinkin että on minullakin joitakin asioita jotka ovat pyhiä, yksi niistä on että lihamureke ilman sipulia on kuin harmaa arkinen päivä.
Minäkin käytän sipulia jatkuvasti ja paljon. Tänäkin aamuna tein”haalean voileivän” mikrossa. Reissumies, voita, suuri raaka sipulisiivu, palvilihaa, kermajuustoa. Yksi minuutti mikrossa pienellä teholla. Eli sipuli on käytännössä raakaa.
Nyt tein poikkeuksen – ei sipulia lihamurekkeeseen, vaikka sitä olisi toki ollut runsaasti. Olen taas suunnilleen viikon syönyt (tänään menee viimeinen annos) jauhelihamuhennosta, jossa on sipulia, keitettyjen perunoiden kanssa.
Hyvistä raaka-aineista huolella niin hyvää tulee.
Minulla ei aina onnistu täydellisesti. Esimerkiksi viime kerralla omaa Karjalanpaistia, niin siihen ei tullut suolaa tarpeeksi (jouduin lisäämään normaalia enemmän vettä, että lihat peittyisivät). No suolan lisääminen jälkikäteen on toki mahdollista.