Valtionbudjetti on nyt kuin metsän avohakkuu

Budjettitasapainon hakeminen nyt on samaa kuin metsän avohakkuu. Upea metsä pannaan matalaksi isolla rumalla koneella, kaikki puut, pienet ja isot kattilaan ja aukio kynnetään kulkukelvottomaksi. Istutetaan risut odottamaan kymmeniksi vuosiksi vuosikertoimia ja annetaan horsmien kasvaa ainoana kauniina. Rahat omistajan taskuun ja loput sellutehtaalle. Näköesteeksi avoraiskion rumuuden reunoille jätetään metsäkikkareet, ettei kukaan, joita asia ei suoraan koskee, näe tuhoa. Ajavat kiitäen ohi tesloillaan.

Mutta oikein tehtynä valtion budjettityötä voisi verrata kuin jatkuvaa metsänkasvatusta:

1. Otetaan hyvä tuotto pulleimmista hongista, arvokkaista visakoivuista, varjostavista suurkuusista ja nopeasti uusiutuvista havisevista haavoista siemennyksen jälkeen.
2. Jätetään seuraava harvennus 4-6 vuoden päähän ja annetaan hyvällä kasvulla oleva puunuoriso kasvaa isojen suojassa, mutta varjostamatta.
3. Jo yli-ikäiset annetaan kaatua arvokkaalle paikalleen. Silppuaminen ja tuhkaaminen sallitaan samoille paikoille.
4. Pannaan kaikki keräämään marjat ja sienetkin vuodesta toiseen ja kansankunto kasvaa.  Muutkin kanssaelävät voivat nauttia metsän suojasta ja herkuista.
5. Jatkuvasti pystyssä oleva metsä suojaa porottavilta hellejaksoilta, kuivuudelta ja myrskytuulilta.

Miksei voida oppia ottaa näin läheltä ja ihan nenän edestä ? Ja ennen kuin on myöhäistä uuteen myrskyyn, voisivat kaikki kyläläiset tulla talkoisiin. Koota husqvarnat ja justeerit, liiterin billnäsit ja fiskarssit. Ottaa pollet ja fergusonit, mitä kullakin on antaa ja panna koko kylän talkoot pystyyn ja pelastaa metsä tulevaisuudelle.

… mutta tarvittaisiin luova ja rohkea koko kylän päällikkö kokoamaan porukka talkoisiin- sellaista vaan ei näy- on vain kynänpyörittäjien kylä !