Se oli sellainen, jossa ison talon isäntä, herra ja hidalgo eli isoine perheineen ja muija kovakin kovempi luu komentamaan. Mutta niin oli isäntäkin, kylän pikku sonni, piikojen aittoja könyämään. Ja penskoja syntyi muka rengeille, naapurin emännille ja naapurikylän anteliaille. Kirjaa niistä ei kukaan osannut pitää, mutta kantakirjasonnilla oli oma kantakirjansa patjan alla. Lähes kaikki olivat olivat veljiä, siskoja, serkkuja ja pikkuserkkuja keskenään naidessaan. He kuuntelivat vai ison talon isäntää, kirkkoherran nu s..hteita ja taputtivat yhtä aikaa tosiaan ja selkään. Kivittivät kaikki, jotka muualta tulivat kylän raitille. Ne lukivat vain oman päätoimittajan lehtiä, muita ei tullut paitsi yhden runoratsun ”postilla” kilahti luukusta päivittäin, kirjoja ei, ne poltettiin roviolla. Kukaan ei uskaltanut mennä kyläkioskin ulkopuolelle.
Tuttu lääkäri kävi vain kerran kutsusta kylässä ja totesi lähes kaikilla saman veriryhmän, genetiikka noudatteli samaa dna-kaavaa, lähes kaikilla oli sama tauti saman aikaan. Hautaurakoisijoilla oli töitä olivathan he lähes kaikki sukulaisia keskenään. Nimi hautakivissä vain vaihteli. Mutta kummulla oli aina sama joukko surijoita.
Nyt heidän sukusairautensa uhkaa levitä, mutta alojen parhaat tohtorit kehittävät vastamyrkkyä, joka on valmis jo kohta testattavaksi, mutta suurin teho on vasta 4 vuoden päästä.
Kauhea kylä ja kauhea tauti, pappi ja poliisikin !
Niin kävellen ei menty pitkälle kosiomatkalle. Polkupyörällä vähän kauemmaksi mutta salaa ettei tullut kivitetyksi.
Nyt tuleva hallitus haluaa maahanmuuttajia joten kyllä se siitä…
Haha, olipa kerran ääni valossa, joka tippui taivaan kasvoilta repäisten horisontin kahtia kysyen: ”mihin olet menossa, lapseni? Etkö tiedä, ettei täällä enää ole tilaa, tämä on MINUN maani”.
Matti Kurikka oli aikansa lapsi.
https://www.pirkanblogit.fi/2019/tuulijoki25kamp/minka-serkumpi-sen-herkumpi/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Kurikka
Yritä Heikki kestää. Ehkä neljän vuoden päästä ahdistuksesi helpottaa. Tai sitten ei.
”Huumorintaju on myötäsyntyistä kykyä tutkia arkielämän tapahtumia humoristisesta näkökulmasta. Huumorintajun myötä löytyy toivoa myös elämän vaikeisiin hetkiin ja nauru auttaa saamaan etäisyyttä raskaisiin asioihin. Huumori ja nauru sitovat ihmisiä yhteen. Huumorin ja vitsailun tuominen arkeen nostaa suupielet usein hymynkareeseen. Huumorintaju on myös elämänasenne, joka näkyy ja kuuluu sinusta ulospäin. Huumorintajussa korostuu sosiaalinen älykkyys ja tilannetaju. Huumorin käyttäminen on spontaani keino nostaa ihmisten mielialaa ja tuoda kohtaamisiin myönteisyyttä.”
(Terveyskirjasto)
Ahdistus ei ole ns. ”perustunne”, vaan saattaa kummuta mm. pelosta. En tulkinnut Heikin avausta pelolla kirjoitetuksi, vaan ilolla.
Oikein Liisa !
Minä nauroin, kun kirjoitin ja tuli uusia mielleyhtymiä politiikan sisäsiitosryhmään ja nauru vain parani.
Mutta asialla on myös ihan oikea perinnöllinen näkökulma entisajan isännistä, joiden jälkeläisistä ei kukaan loppujen lopuksi osannut edes somin laskea. Ja sillä on ollut seurauksensa.
Naurusta on hyvä kirjoittaa, eikä minulla ollut tuossa muuta pyrkimystä kuin loiventaa kenties perustavista väärintulkinnoista lähteviä potentiaalisia riitalinjoja.
En tiedä oliko kirjaroviot realistinen kuvaus suomalaisesta kunnasta, mutta sain itse siitä Ray Bradbury-fibaa…
Jostakin kumpusi mieleeni suomalainen kansanviisaus, että räkänokastakin mies tulee kun tyhjän naurajasta.
Internationalismi on vakava sairaus.
Haha, Lasse tiedätkö, minä en ole lukenut, enkä tule koskaan lukemaankaan Seitsemää veljestä, joten on minun kannaltani täysin samantekevää onko immen vaara todellinen vai fiktiivinen paikka.
Mikä siinä ahdistaa, Seitsemässä veljeksessä? Yksi parhaita suomalaisista kirjoista, kasvutarinoita, ja vaikka mitä, siinä on jokaiselle jotain ja onnellinen loppukin. Ota vaan, kerro sitten meille mitä luit.
Matti, olen ison perheen kuopus, viettänyt lapsuuteni pelkkien veljien keskellä sekä katsellut läheltä heidän tarinoitaan, tuskin tarvitsen sitä enempää. 🙂
Lapsuuteni pursusi adoniksia sekä heidän miessukupuolisia ystäviään enemmän kuin muille jakaa.
Jokainen seitsemästä veljeksestä on kuin pieni kuva koko yhteiskunnasta pärjäämisineen.
Kirjallisuustieteiden pyörteisiin puolikukkunut entinen kumppanini nauroi minulle usein päin naamaa kirjatiedon puutteeni vuoksi, mutta mihin minä tarvitsisin kirjoja, kun voin tutustua ihmisiin, jotka ovat lukeneet kirjat puolestani ilolla, jota itse en saa lukemisesta? Minä olen kiinnostunut ihmisistä, en kirjoista 🙂
Miksi Lasse lukea runoja, kun voi lukea runoilijoita? 😛
Kuvittelepa, Lasse, tilanne, jossa sinulla olisi valinta: lukeako tuhat kirjaa, vaiko tutustua ihmiseen, joka on lukenut viisituhatta kirjaa, ja suurella viisaudella sekä omaleimaisuudella jakaisi ajatuksiaan juuri sinulle kaikesta lukemastaan, niin tuskinpa valinta olisi sinullekaan vaikea. 😉
Minä kuvittelen että lottovoitto on helpompi saavuttaa kuin sellaisen ihmisen tuttavuus joka on lukenut paljon kirjoja, on suuresti viisas ja sitten vielä jakaisi ajatuksiaan minulle suht yksinkertaiselle ihmiselle muodossa jonka ymmärrän. Mahdottoman hienoahan se olisi mutta kun en siihen usko pyrin itse lukemaan paljon kirjoja. Luen huvikseni, luen että saan ihastella ¨mieluisten kirjailijoiden järjen ja mielikuvituksen juoksua. Uskon käsitykseni ihmisestä ja maailman menosta avartuvan.
Ole vanhuuttani jo tullut immuuniksi sille että heitä mitenkään kadehtisin tai itse haaveilisin kirjailijan urasta.
Veijo Meri on sanonut: ”Ihmeellisin lukemani kirja on ”Seitsemän veljestä”. En pane vastaan.
Nyt minulla on lukukeskissä historioitsija Antony Beevorin teos ”Venäjän vallankumous ja sisällissota” (2022). Takakannessa sanotaan mm: Antony Beevor piirtää kauhistuttavan tarkan kuvan Venäjän kaaoksen vuosista ja syvenevästä väkivallan kierteestä, joka jätti pysyvän jäljen venäläiseen yhteiskuntaan. Sodassa ei säästetty ketään, ja sen päätyttyä yli 10 miljoonaa ihmistä oli menettänyt henkensä.
Uskoakseni kauno- ja rumokirjallisuuden lukeminen kehittää ihmisen alitajuntaan sivupersoonia, joiden avulla ihmisen on helpompi ymmärtää toisia. Ihminen voi alitajuisesti käydä keskusteluja näiden luomiensa persoonien kanssa.
Jotkut sitten eläytyvät näihin luomiinsa sivupersooniin niin syvästi, että kokevat itsensä näiksi persooniksi.
Tämä on oma teoriani sivupersoonista. En uskoisi, että sivupersoonat olisi kokemuksia aiemmista elämistä, kuten on mahdollisuutena joskus esitetty.
—-
Nyt juuri kyllä pälähti päähäni Urantia -ilmoituksen kertomus Hengen lahjoittamasta ”ajatussuuntaajasta” (googleta!), jonka avulla Henki laajentaa ihmisen ymmärrystä vaikuttamatta kuitenkaan ihmisen itse tekemiin ratkaisuihin.
Kuoleman kynnyksellä tällainen suuntaaja poistuu ihmisestä ja Henki saattaa luovuttaa kyseisen suuntaajan kokemuksineen jollekin toiselle.
Antoisia lukuhetkiä Googlen avustuksella!
Urantian 1 000 sivua on ihan ”kevyttä” luettavaa.