Presidentilliset osaajat Suomea puolustamassa

Hämmästys on suuri, kun Li Andersson pesee koko köörin poikkeavan räväköillä näkökulmilla, jopa koko kansan puolustusstrategina.

Haavisto maailman diplomaatisella laaja-alaisuudella.

Harkimo maalaisrealismilla kuten Halla-aho.

Stubb, ei mitään uutta auringon alla.

Aaltola sotatalouspäällikkönä, ei presidenttinä.

Rehn ja  Urpilainen nukuttavat jo seisaaltaan.

Ans’ katsoa IP- lehdistön karvalat ja haapalat, miten he  Stubbin tuosta suosta nostavat.

44 vastausta artikkeliin “Presidentilliset osaajat Suomea puolustamassa”

  1. No ei mitenkään utopia asia heikoin presidenttiehdokas terv tepivaari

    1. Minä ajattelin aikaisemmin, että Urpilainen tulee syömään Haavistolta niin paljon kannatusta, että Haavisto ei ole mukana toisella kierroksella, mutta VÄÄRÄSSÄ olin. Minulle ja varmasti suurelle joukolle muitakin tuli myötähäpeä Urpilaista kuunnellessa ja todennäköisesti hän jää kannatuksessaan edellisten demariehdokkaiden Lipposen ja Haataisen prosentteihin.
      Andersson taas ei saa kannatusta kuin omalta pieneltä piiriltään ja vaikka hän seisoisi päällään, niin oman puolueensa ulkopuolisia äänestäjiä hän ei houkuta maailmanparannus metodeillaan.
      Rhen melko suurella varmuudella tulee olemaan samoissa masentavissa lukemissa kuin hänen puolueensakkin ja kymmenen prosentin kannatus hänelle olisi jo luettavaksi torjuntavoitoksi, mutta ehkä se prosentti on kuitenkin lähempänä viittä kuin kymmentä prosenttia.
      Stubbin voitto ja nousu maamme seuraavaksi presidentiksi näyttää jo kirkossa kuulutetulta ja vaikka hän sanoisi tai tekisi minkälaisen sammakkoloikan ennen vaaleja, niin sillä ei olisi kokonaisäänipottiin kuin häviävän pieni merkitys.
      Jussi taas voi hyvinkin uhata Haaviston pääsyä toiselle kierrokselle, jos hän saa kaikki ne äänestäjät liikkeelle jotka puoluetta eduskuntavaaleissa äänestivät, niin se kyllä riittäisi toiselle kierrokselle pääsyyn.
      Minulla on kuitenkin pessimistisen luonteen omaavana se käsitys, että osa perussuomalaisista äänestää Stubbia ja osa jää katsomoon, niin silloin Jussin osalta toinen kierros jää saavuttamatta. Mutta toivotaan että olen väärässä ja toisella kierroksella presidenttiydestä kisaavat älykäs, harkitseva fisionääri Jussi ja Alex, joka lentää kukasta kukkaan harkitsematta onko kukka myrkyllinen.
      Luulen ja tiedän, että Jussi ei saisi kansalaisille aikaan yö unien menettämistä presidenttinä, mutta Alex sitävastoin voisi hyvinkin olla maailman johtajien joukossa tikkatauluna, johon tikat sinkoilevat……..ja se sattuu.
      Pääministerinä on kokoomuksen Orpo, ulkoministerinä on kokoomuksen Valtonen, puolustusministerinä on kokoomuksen Häkkänen, joten kyllä he katsovat Stubbin perään, ettei ihan joka suuntaan ole kumartelemassa sinisilmäisyyttään.
      Anteeksi kommentointinin pituus.

      1. Presidentin roolissa tärkein ominaisuus on ulkopolitiikan hallitseminen, kontaktit, kokemus ja neuvottelutaito kaikkien kanssa, ei sotatalous eikä paljon muukaan nippelin pyöritys tai viekkaus.

        Niin kuin Martti Ahtisaari, niin Haavistokin; faktat puolueettomasti ja veden pitävästi takataskuun. Vastapuoli kuunnellaan argumentteineen kärsivällisesti ennenkuin puolueettomilla faktoilla riisutaan vastapuolen manipulaatio pala palalta.

        Tuosta presidenntiehdokkaiden kaartista siihen pystyvät vain Haavisto. Andersson, jos maltti kestäisi ja Halla-aho, mutta puolueettomuus ei ole hänen valttikorttejaan.

          1. HK:

            Näitä aiheita sivuttaneen tulevissa keskusteluissa. Etenkin Unionin tulevaisuuden pohtiminen liittyy suoranaisesti presidentin tehtäviin.

  2. Niin kuin arvasin, jostakin nuo lööppimaakarit löysivät Stubbin kärkeen vanhana tandbergin kelanauhurina. No, ei ihme, toimittajat kokoomuslehden aisan kannattajia-ei muuten.

    Mutta nostivat, ihme kyllä, Anderssonin asioiden hallitsijana ja argumentoijana arvosanoissa kärkikahinoihin, vaikkei hänestä presidenttiä tule.

    Halla-ahon nuivuus ja viekastelu on kai sitten presidenttiyttä – huh-huh. ”Piru” ketun vaatteissa.

    Haaviston laajaa osaamista on vaikea ylittää. Hän ei kekkuloi sanojen vääntelyllä eikä provosoidu.

    1. Haavisto presidenttinä olisi se Musta Pekka jota ei soisi pakasta nousevan.

        1. Minusta hän parantaa mieluimmin maailmaa kuin puolustaa Suomen ja Suomalaisten ensisijaisuutta.

  3. Ei noista hahmoista toki pahasti kukaan.

    Kaikenkokeneimpia lienee Rehn. Teki älyttömästi hommia älyttömän eurottamisen toteuttamiseksi ja toiseksi yritti kaikkensa Turkin ujuttamiseksi unioniin.

    Kaikkea sitä joutuu elääkseen viäntämään. Lapsena tuli viännettyä tahkoa. Siinä oli järkeen käyvä tavoite.

  4. Pitää muistaa ettei nyt ääniä anneta millekkään puolueelle vaan presidentti ehdokkaalle

    Kun katsoi noita ehdokkaita en hyvällä tahdollakaan löydä heistä Suomen presidenttiä

    Kaikki puhuivat puolueensa äänitorvina kukaan ei heistä osannut erottua presidenttin virkaan kuuluvana

    Mutta kaiketi heistä joku tulee valituksi sen jälkeen saamme nähdä loppuuko pelin pito puolueelle

    Koska niin sen pitäisi loppua valinnan jälkeen muutoin ei tule kansalle presidenttiä vaan aivan joku muu terv tepivaari

    1. Presidenttiin pitää kaikkien luottaa puolueista riippumatta, kuka on lähinnä sellainen ?
      Jos vain tätä luottamusta mitataan, siihen raamiin mahtuvat vain Rehn ja Haavisto. Muut ovat puoluerätti päällä presidenttinäkin.

  5. Minulle tämä on lähinnä mielenkiintoista, kun en ennen Venäjän hyökkäystä seurannut päivänpolitiikkaa enkä suomalaisten medioiden uutisia käytännössä lainkaan. Suomalaisen kahvipöytäkeskustelun kiehkuroihin sisälle astunta on siis tapahtunut minulla pikakelauksella sieltä-täältä infomurusia nokkien, jotta pystyisin yleensäkään muodostamaan mitään järkevää kokonaiskuvaa kotimaan politiikan ilmiöistä. Mutta niin tapahtui aikanaan suomalaisen ylä-asteen sekä koko lukion ruotsin oppimäärän kertaaminen yhdessä kesäkuukaudessa, jonka jälkeen kirjoitin ihan yllättävällä arvosanalla, joten ottaudun optimistisesti siihen, että kuitenkin pystyn kelaamaan suomalaisen politiikan historiasta itselleni riittävän hahmotettavan kokonaisuuden, siitäkin huolimatta, että olen vielä syntynytkin vasta 1990-luvulla.

    Teihin konkareihin nähden kerrattavaa siis löytyy. 😉

    Vaalikeskustelu oli mielenkiintoinen ja oli kiintoisaa havaita, miten keskusteluun varatun ajan kuluessa alussa vahvoilla olleet ehdokkaat laimenivat kun asiapitoisuus kasvoi. Asiapitoisuudessa koin Haaviston, Anderssonin, Halla-Ahon ja osin Aaltolankin olevan mielekästä kuunneltavaa, mutta siitähän ei presidenttikisassa liene vain kyse.

    Kyse on myös presidentti-instituutiosta, presidentin roolista/ asemasta sekä itselleni myös luotettavuudesta suhteessa yksilöön, joka korkeaan asemaan pyrkii.

    Koin Aaltolan osin pelottavana hahmona yksipuolisen sotapainotuksensa ja olemuksensa takia, joten häntä en voisi äänestää. Harkimoa en myöskään, ei varmaankaan tarvitse selittää.

    Sitten jäljelle jäävät sekä heidän myönteisiksi kokemani ominaisuudet:

    1. Haavistosta pidän ehdottomasti hänen diplomaattisuutensa ja vankan kokemuksen vuoksi, mutta myös hänen poliittisen värityksen sekä pehmeiden arvojen taustaa vasten. Koen lisäksi että hän on henkilönä älyllisesti notkea ja avoin toimimaan nykyajassa nykyajan arvoin.

    2. Anderssonin asiapitoisuudesta sekä älykkyydestä tykkäsin, mutta minua häiritsi hänen levoton puhetyyli sekä huono Suomen kielen käyttö ja se, etten näe häntä koko kansan johtajana. Henkilönä pidän liian kokemattomana näihin tehtäviin.

    3. Halla-Ahon koen historioitsijaksi ja poliittiseksi neuvonantajaksi, mutta missään tapauksessa en häntä presidentiksi nostaisi kaikella sillä likaisella painolastilla ja negatiivisuudella, mitä hän mukanaan kantaa ja millaista ilmapiiriä puolueensa avulla lietsoo. Hänellä on henkilönä liikaa omia ongelmia, joilla tekee nihilististä politiikkaa, vaikka on muutoin toki selkeän älykäs ja lukenut.

    4. Stubb oli aluksi vahvoilla, mutta laimeni keskustelun edetessä, enkä oikein saanut hänestä muodostettua selkeätä kuvaa, vaikka pidän hänen nuoremman iän sekä kansainvälisyyden tuomasta edustavuudesta, avoimen myönteisesti Suomen tulevaisuuteen suhtautuvasta asenteesta sekä kyvystä suhteuttaa sekä tiivistää asioita järkevästi.

    5. Urpilaisella tervetullut eurooppakeskeinen, avoin ja nykyaikaisen vastuullinen/ kokonaisvaltainen suhtautuminen turvallisuuspolitiikkaan; ja nuorempana maltillisen ihmis-läheisenä ehdokkaana hän voisi tarjota jotakin kenties toivottua uutta verta presidentti-instituutiolle. Lisäksi pidän häntä varsin demokraattisena ehdokkaana ja näin luotettavana.

    6. Rehn oli itselleni yllättävän myönteinen keskustelija, jolla perusarvot kohdillaan ja mahdollisuus edustaa suomalaisia laajasti, lisäksi henkilönä hän on varsin tasapainoisen ja luotettavan oloinen.

    7. Essayahia en valitettavasti koe ehdokkaana, joka sen enempää edustaisi tätä aikaa kuten ei myöskään muilta ansioiltaan edusta itselleni hahmoa, jota voisin pitää sen enempää presidenttinä kuin arvojohtajananikaan; hän on Halla-Ahon tavoin itselleni pikemminkin suorittaja- kuin johtajatyyppi, eikä nähdäkseni pysty tarjoamaan presidentti-instituutiolle mitään sellaista, jota itse siltä kaipaisin.

    Mielenkiintoista seurata, kuinka tämän porukan kampanjointi etenee, ja millaiseen suppuun vaiko ehkä tulevaisuudennäkymiin suomalaiset äänestävät itsensä.

    1. Itse viittaan kintaalla näiden ”asiantuntijoiden” mielipiteille parhaimmin tai huonoimmin pärjänneistä.

  6. Olis parempi kun valittas uusiksi koko ehdokas katras koska kenestäkään ei ole Suomen presidentiksi ei mistään kohtaa terv tepivaari

  7. Ylen vaalikoneen mukaan sopivin ehdokas antamieni vastausten pohjalta olisi Urpilainen, mikä ilahdutti.
    Olli Rehn ja Stubb 67% kanssani samaa mieltä ja Andersson 65%.

    Turvallisuus- ja ulkopolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä sopivimmaksi ehdokkaaksi vastausteni pohjalta nousi Halla-Aho 88%:lla, presidentti-instituution osilta Olli Rehn 95% kanssani samanhenkinen, kun taas arvokysymyksissä Urpilainen, Andersson ja Haavisto.

    1. Presidentti on arvojohtaja n:o 1. Mutta tänään myös kansainvälisesti Suomen näkyvin edustaja-osaaja.
      Suomen viime aikojen ehdottomasti näkyvimmät ”vientipäälliköt” ovat olleet Marin ja Niinistö.
      Sitten pitkän matkan päässä tulevat poliitisella tasolla Haavisto, mutta myös täällä näkymätön EU- komissaari Urpilainen ja tärkeimmät suurlähettiläät ja sotilasedustajat.
      Tähän kuvioon tulevan presidentin tulee istua.

          1. Nyt puhutaan pääministerin ja presidentin tehtävistä ei siitä, että kaikki käyvät vessassa, pyyhkivät takalistonsa ja naivat. Puhutaako lisää näistä sinun määrittelemistä
            ”presidentin tehtävistä” ja toiminnasta, mikä sinun ip- lehtiäsi vain kiinnostaa.

  8. Minulla on aika kova kunnioitus toimittajiin ammattikuntana – ei yksittäiseen toimittajaan x, mutta mielestäni heillä on ammattitaitonsa puolesta parempi kyky arvioida esim. vaalitenttejä kuin ”R-kioskin kaverilla”. Tästä ammattitaidosta minä heille maksan, mieluusti.

    Ei sillä että heidän kanssa pitäisi olla samaa mieltä, mutta he näkevät nyansseja ja kulmia joita ei itse huomaisi, ja osaavat pistää niitä kontekstiin. Myös aina tarpeellinen faktantarkistus on heiltä oivaa työtä.

    Lukekaa ihmeessä toimittajien arvioita, mutta ei pyhänä totuutena vaan ajatusten herättäjänä. Älkää vihatko toimittajia vain siksi että ovat kanssanne eri mieltä.

    1. Tietenkin toimittajilla on kyky arvioida, mutta hajonta on merkittävä toimittajillakin, hajoaa kuin varpusparvi.
      Yhtään sellaista vaalitenttiä ei ole, jossa itse presidentin tehtäväkokonaisuus olisi arvioinnin pohjana kerralla.
      Nyt ne pilkottu palasiksi.
      Lisäksi tenttikonsepit on erittäin huono syystä että kysymyksiä on paljon ja vastaajia 9. Haastateltavan tieto- taito jää ohueksi.

      Koko tentti pitäisi olla 3 × 3 tenttiä ja koskea koko presidentin tehtäväkenttää kerralla ja haastateltavat arvotaan kolmeen eri ryhmään ja 3 eri ohjelmaa tv:ssä.

      Edelleen mtv:n tentti syö koko ohjelmasta neljänneksen mainoksiin.

      1. Sitten vasta kun Halla-aho ja Stubb ovat toisella kierroksella vastakkain, niin silloin vasta tulee selville Jussin ylivertaisuus Alexiin nähden kyseiseen virkaan.
        ( leikkaa talteen )

        1. Loppukisa käytäneen Haavisto vs. Stubb. Halla-ahon osaaminen suhteessa presidentin ydintehtäviin on hyvin ohut. Halla-aho on vain nokkela ja provosoiva yhden asian mies ja tuomittu rikoksista.

    2. Mitä ideaa muuten siinä, että jos toimittajat ovat kerran korkeassa arvostuksessa mm. juuri faktantarkistajina, niin minkä tähden heidän juttujensa lukijoiden tehtäväksi muodostuu sitten vielä tuplatarkastaminen, eli faktantarkastajien faktojen tarkkuden selvittely ja varmistelun varmistaminen; eikö tällainen osiltaan taannuta yhteiskunnan jäseniä siihen, mitä filosofi Esa Saarinen on kuvannut aivokapasiteetin käyttämiseen toissijaisiin asioihin? Kun jokaisen yksittäisen ihmisen tehtäväksi jää oman työn, opiskelun ja perhe-elämän päälle vielä loputon lista eri toimittajien ja medioiden juttujen uskottavuuden/ työn jäljen selvittäminen, kotimatkalla arjessa jopa kaupassa tuoteselosteiden suomilippumerkintöjen totuudellisuuden selvittely ja muu salapoliisi- ja päivittelytoiminta, omien naapureiden ja väärämielisiksi tulkittujen vainoaminen, ovien takana nauhoittelu ynnä muu hulluus, niin eikö siinä ole melko turhaa sitten ihmetellä, kun yliopistoissa tahovien gradujen ja maisterintöiden analyyttiset vapaat pohdinnat kutistuvat olemattomiksi tai pikkulapsilla on ongelmia sisäistää kouluissa opittua/ oppimisen kannalta oikeasti tärkeää?

      Omasta mielestäni media on niin täynnä uutisroskaa ja nopeasti tuotettua uutissilppua, etten todellakaan lähde ensimmäisenä lukemaan toimittajien juosten ja kusten takomaa ja väkisin ulos rummutettua loputonta kiihtyvää infosilppua, vaan luen näkemyksellisten ja asioihin rauhassa perehtyneiden ihmisten ja tutkijoiden ajatuksia, joiden pohjalta yritän itse ymmärtää jotakin ja muodostaa paremman käsityksen kuin missä eilen olin.

    3. Topakan omavaltainen faktantarkastelu kun voi johtaa sitten siihen, että sitä päätyy itse levittämään lähimmäisestä/ sivullisesta hevonpaskaa ympäriinsä, jonka korjaaminen voi viedä sekopäiden hevonpaskassa väsyneen lopulta niin nurkkaan, ettei enää edes ole intoa lähteä joulunviettoon, kun ei jaksa miettiä käykö joku umpihullu sillä välin omassa asunnossa tai muuta ihanaa.

      Sitä anteeksipyyntöä — tai niitä odotellessa. Ehkä se voisikin olla hyvä joulutoive: älkää jumalauta yrittäkö ostaa läheisyytäni paskalla paketeissa, vaan opetelkaa vaikka itse pyytämään anteeksi.

  9. Niin, toimittajia koskevaan riitelyynne kommentoin, että itselleni olennaista ei ole väittelyn tai argumentoinnin arvioiminen, vaan asioiden kokonaisuudet.

  10. En Halla-ahoa äänestä mutta uskon että jos hän voittaisi niin aivan kelpo presidentin saisimme. Hallasta on moneksi, kypsyykin vanhetessaan mutta ei äänestävän kansan mielistelyyn asti, paremman kuin monesta muusta ehdolla olevasta.
    Anderssonia moni kehuu, on terävä, ehkä joku ei umpi vasemmistoliitolainenkin tykkää ja onhan hän selkeäsanainen ja itselleen tärkeät faktat hyvin muistava mutta mahdoton ajatella että olisi koko kansan presidentti, Halla voisi sitäkin pienen totutteluajan jälkeen olla. No toisaalta Halosesta pidettiin jopa kahden kauden verran, mitäpä tästä väittelemään kyllä kansa tietää, parhaan vaaleissa valitsevat.

  11. Presidenttikandidaatteja pitää myös arvioida ilman puoluekaapua, kuka heistä on kyvykäs hoitamaan Suomen asioita hyvin kansainvälisillä areenoilla.
    Minusta sanat vasemmistolainen tai oikeistolainen on suorastaan tyhmää, vaan onko hän diplomaattikykyinen olipa kuten Sauli, ”työväen” presidetti valekaavussa, muttta on hoitanut hommansa hienosti tai, entä nämä oikeat työväen presidentit jonossa Koivisto, Ahtisaari, Halonen omina aikoinaan ?

  12. Demu, mikä demu.
    Halonen surkein koko historiassa.
    Punademu, setapuuhastelija, vasurikumouksellisten maiden kannattaja.

    1. No, mielipide, mikä mielipide. Siihen aikaan, siinä maailmantilanteessa hän voitti presisentinvaalit.
      Nyt valitaan presidenttiä täysin toisessa maailmantilateessa. Tämä Halosesta.
      Aina kaikki törkyturvat ovat olleet liikkeellä joko ennen vaaleja tai presidettikauden jälkeen olipa kuka tahansa kysymyksessä. Ahtisaari ja Halonen erityisesti ulkoisesta habitikuksestaankin.
      Pitää olla kalju kuin Kekkonen, se on viisautta. Tai komea ja urheilullinen kuin Manu ja Sauli, niin noilla estetään suurin kritiikkikin.

    2. – Halonen oli AY- juristi ja kova luu olikin.
      – Halonen oli Suomen historian 1. naispresidentti ja hellankoukkulla persunyrkeille isku suoraa muniin.
      – Halonen oli rohkea sukupuolivähemmistöjen puolustaja ja vähäosaisten puolustaja kuten muut oppineet korkea profiilin Ilkka ja Vappu Taipale.
      – Halonen oli helvetin rohkea ja älykäs ja uskalsi käydä GW Bushin ja Putinin kimppuun. He pelkäsivät Halosta.
      Halosella oli omintakeinen ulkoasu, jota muotigurut vihasivat ja hänellä oli synnynnäinen puhevika, joista häntä solvattiin.
      Halonen oli aikansa presidentti ja rauhanpuolustaja, jota tänään on monen vaikea ymmärtää.
      Hän ei ollut henkilökohtaisesti mikään suosikkini, mutta arvostin häntä aikanaan. Nyt saisi jo pysyä taka-alalla.

  13. Tämä ketju on lähtökohdiltaan hyvä ketju, joten poistun, etten tärvelisi sen ideaa.

  14. Kukaan näistä ehdolla olevista ei ole sopivia Suomen presidentiksi koska ovat liiaksi puolue sidonnaisia terv tepivaari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *