Olemme valinneet väärät välineet kotouttamiseen. Olemme valinneet kielen oppimisen ennen muuta oppimismenestystä. Väärin. Tulos on se, mitä nyt nähdään, toivoton.
Irak, Iran, Afganistan, Mesopotamian maineen ovat olleet sivistyksen, kielen matematiikan jne. syntysijoja tuhannet vuodet. Ja niiden mukana syntynyt äly. Eli sieltä paenneet maahanmuuttajat eivät ole tyhmiä tai oppimiskyvyttömiä, päinvastoin.
Ratkaisun avain:
Nuoret, lapset pitää saada ensioppinsa Suomessa lukemiseen, laskemiseen ym. oppeihin omilla äidinkielillään, ei suomeksi. Suomen kielen oppii vähitellen täällä asumalla, ei nopeasti kouluopetus kynnyksenä. Kun perusopetus heidän omalla kielellään on saavutettu, jatketaan kielen, kielten oppimista luonnollisella tavalla. Näin ns. segrekaatio, inkluusio ( poissulkeminen yhteisöistä) minimoituu.
Se vaatii opettajia ja investointeja, mutta siihen kannattaa satsata päinvastoin kuin nyt, kerätä kielteiset hedelmät ja kasvavat kustannukset väärällä tiellä.
Ajatuksena hyvä, mutta sekin nostaa maahanmuuttajien ylläpidon hintaa koulutuksessa joka jo nyt on rahapulassa.
Toiseksi voi tulla lisää eriytymistä ja sitä kautta ryhmien välisiä jenkiyhteenottoja.
Maksaa maksaa, mutta hyötyjä kukaan ei osaa laskea, ongelmat ja kustannukset kyllä.
Ei se näin mene. Järjestelmä pitää muuttaa päinvastaiseksi.
Eilen A-studiossa näistä ongelmista keskusteltiin. Kyllä alalla työskentelevien opettajien viesti oli selvä.
Suomen kieli pitää olla edes auttavasti hallussa, jotta voi opiskella muita aineita. Lukemiseen ja luetun ymmärtämiseen perustuu kaikki oppiminen. Tämä koskee kaikkia oppilaita, ei vain maahanmuuttajataustaisia.
Ongelmana oli murrosikäisinä Suomeen tulevat maahanmuuttajat, joiden suomen kielen opiskeluun on varattu liian vähän aikaa.
Jos mentäisiin avauksessa esitetyllä tavalla, niin mistähän löytyisivät ne sadat tai tuhannet maahanmuuttajien äidinkieltä puhuvat opettajat tai sitten vaihtoehtoisesti se tulkkien armeija mitä tuohon tarvittaisiin?
Juuri siinä on menty pieleen ja tulokset tiedetään.
Perusopetus pitää oppia omalla kielellään. Kielen oppii pikkuhiljaa asuinymäpäristössä ja kielikursseilla ajan kanssa.
Opettajat ovat oikeassa siinä mielessä, ettei heillä ole itsellään kieliresursseja opettaa muun kielisesti, mutta asian ydin -oppiminen on toinen juttu äidinkielellään.
Muuten Andersonilla on asiat hanskassaan ja tietää poliitikkona oman alansa ruohonjuuritasolta alkaen pirun käytännön läheisesti.
Säästöt vuosikymmenen aikana on tehnyt karhunpalveluksen koko opetusjärjestelmälle. Ja taas leikataan saat…a !
Mitähän ovat ne Anderssonin ruohonjuuritason kokemukset, joilla hän peittoaa tietämyksessä vuosia alalla olleet opettajat?
Aiemmat säästöt? Okei. Nyt on kuitenkin niin, että Andersson on ollut opetus- ja kulttuuriministerinä viimeiset neljä vuotta. Mitä on tehty?
Laitettiin vuotuiset 130 miljoonaa euroa maksuttomaan toisen asteen koulutukseen. Kuten eilenkin kuultiin ongelmat kuitenkin alkavat jo esikoulussa ja peruskoulun ensimmäisillä luokilla ja vain eskaloituvat peruskoulun edetessä.
Turha on aina vedota aiempien hallitusten tekemisiin, jos omatkaan toimet eivät korjaa ongelman juuri syitä.
Käytännössä varmasti epärealistinen toteuttaa kenties, mutta lapsen kannalta voisi olla hyvinkin ideaali.
Onhan sitä sanottukin, esim. monikulttuurisiin perheisiin syntyvien vauvojen kasvattamisesta, että heidän vanhempien kannattaisi molempien puhua lapselleen omaa äidinkieltään sen sijaan, että toinen vanhemmista puhuu huonosti osaamaansa kieltä lapselleen. Että se olisi vauvan kielen oppimisen kannalta paras, ja hän kyllä oppisi sen, jos systemaattisesti vauvasta asti kaksi vahvaa ja pysyvää ykköskieltä. Se vahvuus ja kielen pysyvyys kai lienee oleellista, ettei matkan varrella katkeile ja joudu koulunkäynnin päälle vielä vieraita kieliä opettelemaan — se varmaan osin itselläkin johti siihen, että koulussa tuli epätasaisempaa/ heikompaa tulosta joidenkin aineiden opiskelussa (kun sitten kaikki aineet piti tavallaan opetella ”uusiksi” uudella kielellä). Kyllä se lasta haastaa etenkin aineissa, jotka eivät ole vahvimpia, etenkin mitä enemmän ikää ja haastetta opiskelussa.
Tarkoituksellista hölmöilyä.
Juha U : ”Lukemiseen ja luetun ymmärtämiseen perustuu kaikki oppiminen. Tämä koskee kaikkia oppilaita, ei vain maahanmuuttajataustaisia.”
Juurikin näin. Tästä ei ole kahta sanaa.
Aika varteenotettava idea minunkin mielestäni — etenkin kun muistaa hyvin, miten oman lapsuuden kieli-identiteetit koostuivat kuin eri palapelin osista, joita sitten eri kielillä omin neuvoin koetin aina uudessa maassa sovitella yhteen. Siitä seurasi tavallaan sellaistakin, että asiat päässäni ovat eri kielillä; lasken vaikkapa päässäni yhdellä kielellä, kun taas historiasilppua nimityksineen on päässä toisella kielellä, kun taas joululauluja/ musiikin teoriaa eri kielellä, puhumattakaan joidenkin erityisalueiden sanastoista, joita osaan yhdellä kielellä, mutten toisella jne.
Helpottaisi varmasti huomattavasti lasten oppimista, jos opetusta olisi systemaattisesti heidän omalla kielellään — perustuneehan kansainvälisten koulujen käytännöt myöskin kenties vähän samanlaiseen ideaan, että kun lapsi siirtyy paikasta toiseen, on koulu ja opetus ja kieli samanlaista, jolloin on hellpoa jatkaa vaikka lennosta kesken lukukauden.
Tänään muuten varhain aamulla (ennen kauppojen aukeamista) oli todella sympaattinen kohtaaminen, kun hain pikasafkalan autokaistalta lämpimän aamupuuron sekä omenalohkoja. Kaistan sisäänajon luukulla mikrofonin yllä oli lappu, jossa luki: ”Pahoittelut, palvelua vain englanniksi” — ja auto edessäni kääntyi pois. Minua palveli sitten erittäin sympaattinen nuori ihminen, joka selvästi jännitti kovasti ja taustalta kuului hänen esihenkilön ohjausta. Kesti aika pitkään, mutta tykkään autossa kuunnella puheohjelmia, joten ei mitään väliä. Ja lopulta sitten puuroni minulle ojensi epäröivän ihastuttava maahanmuuttajataustainen nuori tyttö, joka ilahtui kovin asioinnin sujuvuudesta kanssani niin, että huojentuneen kujeilevasti lopuksi toivotti suomeksi ”kivaa päivää”, kun hänelle olin erityisen myötämielinen ja syntyi sellainen lämmin yhteisymmärryksen hetki 🙂
Mietin pitkään hyvällä mielellä tuota selviytyjää, joka todellakin ansaitsee englanninkielisen perehdytyksen, joka tuntui olevankin hienosti laitettu käytäntöön tuolla roskaruokalassa! 🙂
Heh, aloin miettiä, miten hauska ajatus se omalla kohdalla maasta toiseen muutelleena, enemmän ja vähemmän integroitumattomana, olisi lukea ”oikea näkemys” tai se miten minun kuuluisi elämästä ajatella Sveitsin mallista. No joo.
Enkulla itse luovin eskarista (enkkulainen leikkikoulu) aikuiseksi. Ja lapsuudessa minulla oli ystäviä, jotka puhuivat hyvin huonosti tai eivät englantia lainkaan, eikä tämä lapsena estänyt meitä ketään välitunneilla leikkimästä ja kommunikoimasta muutoin (onhan kehon kieli yms. varmaan 90% kaikkien lasten vuorovaikutuksesta muutenkin aikana, jolloin intellektuaalinen päteminen ei ole kaikki kaikessa, vaan hypitään narua, vaihdella pokemon-kortteja yms.) 🙂
Paras integraation muoto mielestäni olisikin laittaa kaikennäköiset ja -väriset lapset jo hiekkalaatikolla leikkimään keskenään iässä, jolloin kukaan ei vielä juuri edes osaa puhua.
Utopistinen kuvitelma autuudesta ei todellakaan perustu reaalitodellisuuteen.
Aineiden oppiminiene äidinkielellä on hieno utopia, mutta – kun sitten opittua ainetta pitäisi käsitellä myöhemmin suomenkielisten kanssa, ei homma sujukaan, koska sillä oudolla äidinkielellään asian oppinut ei kykene siitä suomenkielisten kanssa käsittelemään.
Reaalielämässä asia on opittava sillä kielellä, millä sitä tulet tulevaisuudessa käyttämään.
Muussa tapauksessa joudut tavallaan opiskelemaan sen kahteen kertaan eikä se ole järkevää tai tehokasta.
Tässä ns persuporukan asennetta ohjaa yksinomaan maahanmuuttovastaisuus. Sen käsittely loppuu tähän.
Nyt on kysymys oppimisesta siten, että luokat ovat puhtaasti esim. ” irakin” pääkiekellä kirjoituksineen tai afgaaneille puhtaasti afgaaniksi tms. Niitä ei sekoiteta ollenkaan suomenkielisiin kouluihin. Periaate sama kuin ranskalainen, saksalainen, englantilainen, venäläinen tai ruotsalainen koulu Suomessa. Niistä on erinomaisia esimerkkejä oppimisesta omalla äidinkielellään ja sopeutuminen suomenkieliseen yhteiskuntaan ammatteineen.
Eli näille ns. muutamalle suurelle ryhmälle muunkielisiä pitää perustaa omat oppilaitoksensa omilla äidinkielillään.
…ja sama pitää koskea ukrainalaisia. Miksei thaimaa/vietnam myös.
Tämä on se tie, millä asiat otetaan positiivisesti hyödyntäen hanskaan.
Nyt mennään pieleen ja erityisestii yhden huutosakin metelöidessä.
Panen tämän menemään Andersonille myös.
Mitähän maahanmuuttovastaisuutta on siinä, että maahanmuuttajien halutaan oppivan suomen kielen?
Ei sekoiteta ollenkaan suomenkielisiin kouluihin? No tätä linjaahan ruotsinsuomalaiset harrastivat mm. Porvoossa, jossa ei haluttu suomenkielisiä oppilaita edes samalle koulun pihalle suomenruotsalaisten lasten kanssa, jotteivät nämä saisi kielitartuntaa suomenkielisiltä.
Eihän se mitenkään estäisi suomenkielen opettamista, jos Suomessa olisi muunkielinen koulu, jossa opetus muulla kielellä ja suomenkielen tunnit (siis A-tasoa, eli parempaa tasoa kuin keskipitkän ruotsin opetus). Ja tämän lisäksi englannin opetus normaaliin tapaan, joka myös yhdistäisi suomenkielisten kanssa.
Koulun jälkeen sosiaalinen elämä suomalaistenkin kanssa vapaasti, johon olisi helpompaa päästä mukaan, kun ei olisi koulunkäynnin ongelmista/ puutteista johtuvaa syrjäyttävää vaikutusta…
Oli itselläniki Saksassa englanninkielisessä lukiossa ”äidinkielen” tunnit, eli äidinkielen opetus saksaksi, ja sitten myös äidinkielentunnit englanniksi, jossa luettiin vaativampaa yliopistotason kirjallisuutta. Oli myös matematiikassa kolme eri tasoa, joilla opetusta kaikentasoisille. Ja English as a second language-tukitunnit, joilla sai tehdä läksyjä tukiopettajan läsnäollessa, jolta tarvittaessa auttoi.
Kävin sitten koulun jälkeen vielä jossakin suomikoulussa opiskelemassa ruotsia, jota saksassa saksalaisessa eikä enkkulaisessa oppilaitoksessa opetettu 😀
Eikun suomea se taisi olla Saksassa suomikoulussa, ei ruotsia, koska kun vaihdoin sitten sieltä Suomeen lukion loppu-ajaksi, niin suoritin yhden kesän aikana jossakin sisäoppilaitoksessa pikakelauksella tuon suomalaisen lukion vaatiman ruotsin oppimäärän (2-3v?) vajaan parin kuukauden aikana, jotta sain oikeuden osallistua YO-kirjoituksiin täällä. Suomilukion opo innovoi aika tehokkaasti ratkaisuja reikäleipäni paikkaamiseksi. 🙂
Tunnen Porvoon läpikotaisin myös sen molempia kieliryhmiä. Taas puhutaan eri asioista persujen tapaan kärjistäen.
Se ruotsinkielinen kulttuuri Porvoossa on ikivanha ja siinä on ollut aina, sadat vuodet vastakkainasettelua, mutta sekään ei kuulu tähän teemaan.
Edelleen omissa äidinkielisissä kouluissa on se avain nuoren maahanmuuttajaväen sopeutumiseen syrjäytymättä kantaväestä ja antamalla eväät opiskeluun ja ammatteihin.
Kaikissa kouluissa on pakolliset
suomenkielen oppitunnit.
Kuten aina HK kääntää utopiansa muiden maahanmuuttovastaisuudeksi.
Ihan aikuisten oikeasti Suomessa ei irakilainen pärjää pelkällä irakin kielellä opitulla ammattitaidolla ilman suomen kielen taitoa, koska sitä ammattia pitää harjoittaa suomalaisten kanssa suomen kielellä.
Se vaan ei yksinkertaisesti toimi eikä sillä ole mitään tekemistä maahanmuuttovastaisuuden kanssa.
On aivan sama, minkä kielinen joku on, jos hänen kanssaan ei työasioissa voi kommunikoida ymmärrettävästi,
Ihan yllättäen ilmeisesti HK:lle ranskalaisten kanssa ei voi tehdä töitä, jos hänen kanssaan ei voi keskustella edes työasioista jollain tavalla.
Tämän olen todennut käytännössä aivan selkeästi työaikanani.
Sama koskee ruotsissa skånelaisten kanssa, kun sitä murretta ei meinaa pirukaan ymmärtää hyvälläkään ruotsin taidolla.
Pistä vaan menemään Anderssonille – tuskin paljoa piittaa.
Ei mene mitenkään perille. Miten ihmeessä osaan vääntää rautalangasta asian persuille ?
Kysymys on maahanmuuttajalasten koulutuksen järjestämisestä ensisijaisesti. Tähän perustuu koko juttu.
Meidän tukee perustaa noin 5 uutta omakielistä ala-yläasteista Suomeen kuten jo aikaisemmin kerroin. Sen opetuskieli on maahanmuuttajien oma äidinkieli. Sen pääopetuskielen rinnalla opetetaan myös suomea.
Näistä omakielisistä kouluista on erinomaiset esimerkit jo olemassa Suomessa, jotka aikaisemmin mainitsin.
Tämän enempää muuta jargonia en hyväksy ellei se liity perheen nuorimpien omakieliseen opetukseen.
Miten kuvittelet omalla kielellään aineet oppineen nuoren kykenevän opiskelemaan ylemmillä asteilla, kun eivät ymmärrä edes perusasioita niissä käytettävällä suomen kielellä?
On näet täysin mahdotonta edes kuvitella, että ylemmille asteille voitaisiin kehittää monikieliset luokat opettajineen.
Edelleen on täysin mahdotonta, että amatillinen opetus viritettäisiin erilaisille äidinkielille. jotta nämä perusopetuksensa omalla kielellään saaneet saisivat amnattikoulutuksen.
Yksinkertaisesti utopia ja reaalimaaila ovat tuossa kuvitelmassasi täysin toisistaan erillään.
No, et sinäkään kyllä näytä ymmärtävän. Tai asenne on niin vastenmielinen, ettei mikään ole mahdollista muu kuin pois maasta tai sossuluukulle haukuttavaksi ja syrjittäväksi.
Heillä jokaisella eri kielisellä ala- ja yläasteella on oman kielisensä, siis äidinkieliset opettajat, jotka opettavat lukeman, laskemaan jne. opetusohjelman mukaisesti. Mukanna tehokkaana oppiaineena suomen kieli.
Tästä sitten ponnistetaan eteenpain ammattipuolelle.
Nyt kaikki lapset ovat tuuliajolla ja pakotettuna oppimaan suomen kielellä mahdottomia.
Enempää en kinaa ellei löydy rakentavaa näkökulmaa.
Eipä tuo utopisl´tinen luulo ole mitenkään rakentava näkökulma.
Kerropa ihan omin sanoin, miten pelkällä äidinkielellään esim. matematiikan oppinut lapsi kykenee sitä muunkielisten kanssa käyttämään ja siitä keskustelemaan?
Sinänsä – miten tuo kielen opetukseen perustuva malli epäonnistuu niin pahasti vain Suomessa, kun monessa maassa kielen oppiminen on ehdoton edellytys maahanmuuttajille?
Poista kommenttini, jos on turhaa jargonia, mutta pari näkökohtaa kirjoituksiisi.
Miten ihmeessä kuvittelet, että vain noin viisi omakielistä koulua riittäisi toteuttamaan tuon sinun koulumallisi.
Suomessa on tuhansia ellei kymmeniä tuhansia kouluikäisiä maahanmuuttajalapsia. Näiden joukossa puhutaan kymmeniä eri kieliä äidinkielenä. Kenet olisit valmis jättämään ulkopuolelle? Minkä kieliryhmän? Mitkä olisivat valintakriteerisi muunkielisen koulun perustamiseksi?
Seuraava ongelma on tuohon tarvittavat lisäresurssit. Niin taloudelliset kuin henkilöresurssit.
Millä tuo sinun suunnitelmassa rahoitettaisiin, kun jo nykyinenkin koulujärjestelmä kärsii resurssipulasta.
Aiempi julkisen talouden sopeuttamista koskeva avauksesi ei vastaa yllä esittämiini kysymyksiin.
Et todellakaan ymmärrä. Tämä 5 voi tarkoittaa 5 Helsingissä 5, Tampereella 5 Turussa jne. 5 ….
Eli 5 eri kieistä koulua monessa eri kaupungissa.
Helsingissä on vajaa 10 eri kielistä koulua nyt, mutta lisää tarvitaan.
Asian tulisi edetä kokeellisesti muutamalla paikkakunnalla.
Tällä ei ole mitään tekemistä talouden sopeuttamisen kanssa. Se pitää suunnitella ja sovittaa. On myös mahdollisuus, että asiaan kytketään lähtömaat tavalla tai toisella.
Miten muuten talous sitten sopeutuu jatkuvasti sopeutumattomiin syrjäytyviin nuoriin?
Meidän vuosikymmeniä alas ajettu koulutusjärjestelmämme pitää palauttaa maan pinnalle.
”Meidän tukee perustaa noin 5 uutta omakielistä ala-yläasteista Suomeen kuten jo aikaisemmin kerroin.”
Vaikea tuosta on ymmärtää, että suunnitelmasi pitää sisällään useita omakielisiä kouluja ympäri Suomen.
Ei todellakaan ole mitään tekemistä valtiontalouden sopeuttamista kanssa, koska suunnitelmasi nielaisi melkoisen kasan olemassa olematonta rahaa.
Kun esittää hankkeita, niin pitää esittää myös rahoitus.
Minun näkemykseni ylipäätään on, että näin toimimalla edistettäisiin nuorten syrjäytymistä entisestään. Luotaisiin kieleen perustuva segregaatiojärjestelmä.
JuhaU
Mistä löydetään rahoitus tähän päällä olevaan segrekaatio-ongelmien ratkaisuun, joka johtuu juuri pieleen menneestä lasten nuorten, erityisesti maahanmuuttajien huonosta sopeutumisesta yhteiskuntaan oppivelvollisuuksineen ?
Olemme vain niin narsisteja suomenkielisyyden absoluuttisesta ensisijaisesta vaateesta heti ja aina.
Miksi vietnamilaiset ja thaimaalaiset mm. Hatanpäällä ovat niin omaseuraista väkeä ? Turkkilaiset, irakilaiset jne.. ? He osaavat välttävästi suomea oltuaan täällä jo vuosikymmenet ? Lapset sen sijaan pääsevät ”piireihin”, mutta he ovatkin syntyneet täällä suomalaisiksi jo kouluun.
Niin, tällä hetkellähän ongelman ydin on se, että oppilaita ei kunnolla opeteta suomen kieleen – ei suinkaan se että sitä vaadittaisiin liikaa. Kyllä tämän on kuullut liian monilta opettajilta ja tilannetta voivoteltiin viimeksi alkuviikosta Ylen uutispodcastissa. Oppilaita viskotaan huliviliperustein sille linjalle, jossa suomen kieli on vaan lisuke. Sitten heidän oppimistulokset laskevat.
Sanoisin että ratkaisu on täysin päinvastainen: Suomen kouluihin vain yksi äidinkieli (pl. saamelaiset sekä viittomakielet), se on aina sama suomen kieli kaikille ja oppilaille mahdollisuus olla tasavertaisia. Kielen lisäopetusta tarpeen mukaan.
En sano tätä vain perustuen opettajien toiveeseen, vaan omakohtaisesti. Olin juuri 7 vuotta täyttänyt kun minut laitettiin kouluun, jossa oli vain yksi kieli – jota osasin ehkä kymmenen sanaa. Pian osasin aika paljon enemmän.
Kyuu, et ole ymmärtänyt koko kirjotukseni jujua ! Omakielinen opetus on se juju, suomen oppii siinä sivussa ja ajallaan. Maahanmuuttajille vaadittu suomenkieli ei saa olla este oppivelvollisuuden suorittamiselle.
Pitää olla lisää omakielisiä varhaiskouluja.
Mutta vauva-päiväkerhot 1-5 v on eri asia, siellä suomen pikkulapsi oppii parhaiten tai myös jonkun muun kielen. Mutta ei opi 6-7 vuotiaana koulussa vieraskielisenä tulleena mitään muuta kuin tappelemaan.
Kerro uudelleen, mitä hyötyä on omalla kielellään oppineesta, joka ei kykene oppimaan ammattia eikä käsittelemään oppimiaan asioita suomalaisten kanssa?
Itse puollan Heikin ideaa siitäkin näkökulmasta, että jos opetusta olisi tarjolla muunkielisten omalla äidinkielellä, tukisi se myös potentiaalisesti perheitä, joissa vanhemmille mahdollistuisi lastensa auttaminen läksyissä omalla kielellä sekä vaivaton koulun kanssa asiointi ilman kielimuuria.
Tunnen Suomessa asuvia maahanmuuttaperheitä, joissa vanhemmilla esimerkiksi joskus liian korkea kynnys tukea lastensa koulunkäyntiä, koska koulun kanssa asiointikieli muodostuu muuriksi yhteydenpidolle koulun ja perheen välillä, jota kommunikaatiota lapsi tarvitsee saadakseen tukimuotoja ja muita apuja silloin kun kipuilee tai vaan vaikka on jokin käytännön koulunkäyntiin liittyvä asia, jota lapsi ei tajua tai osaa organisoida (kuten joku luokkaretki, liikkuminen liikuntatunnille tms.) ja jossa lapsi tippuu verkonsilmukan läpi tyhjän päälle/ omilleen sitten kun kommunikaatiosiltaa koulun ja perheen välillä ei kunnollista ole, vaikka vanhemmat kuinka yrittäisivät parhaansa, voivat jäädä oman lapsensa tulkkausten varaan, mikä ei toimi kun lapsikaan ei ymmärrä tai vielä nuorena kykene hoitamaan asioitaan.
Meillä individualistisen yksilökeskeisen kilpailun Suomessa lasten koulunkäynnin ymmärrykseesä epäonnistutaan siinäkin, kun katsotaan vaan ongelmaa jonakin yksilön koulussa pärjäämisenä, mikä on kuin katsoisi lasten kasvatusta asiana, johon ei tarvita vanhempia, vaan lapset pärjäävät orpoina omillaan, kunhan on hyvä suomenkielen opetus.
Ei se mielestäni näin mene. Ei opiskelu tai oppiminen eikä elämä ole mikään yksilölaji eikä kilpailua, vaan ensisijaisesti kollektiivinen yhteisöllinen tapahtuma, jossa olennaista on se, millaisen ja kuinka vahvasti toimivan tukiverkoston vaikkapa maahanmuuttajataustainen lapsi saa ympärilleen elämäänsä ja koulumenestystään tukemaan/ mahdollistamaan.
Yksikään lapsi eikä ihminen ole saari.
Kysytään näin päin;
Miksi ne useimmat englantilais-saksalais-(venäläis)-ranskalais-ruotsalais-koulujen oppilaat pärjäävät hyvin eivätkä liity mitenkään sanoihin segrekaatio ym. Inkluusiot sekä oppivat hyvin suomen. Näkemykseni perustuu siihen, mitä näen päivittäin ja keskustelen tällä alueella Tampereella, jossa nämä koulut sijaitsevat.
Korostan vielä kerran sitä, että puhutaan lasten oppimiskyvystä ja tuloksista ja tiestä päästä suomalaiseen yhteiskuntaan.
Omakielisellä varhaiskoulutuksella he oppivat parhaiten lukemaan ja ymmärtämään lukemansa, laskemaan, kirjoittamaan ja juttelemaan sosiaalisessa ympäistössä avoimesti. Sitten koulun ulkopuolella lapsi oppii hyvin nopeasti tyydyttävän suomen. Pitkällä aikavälillä hyvin.
Suomenkielen hallinta ei saa olla este ja vaade ensimmäisenä vaateena saada laadukas perusopetus.
Nyt ollaan hakoteillä.
Juu, emme nähdäkseni halua mitään suuren maailman ongelmia, kuten jengiytymistä sekä kouluampumisia meille tänne Suomeen.
Suomalaisten lasten opetus voisi palata juurilleen, eli keskittyä suomalaisten lasten kohdalla niihin perusasioihin, jotka todella takaavat oppimisen — ja samalla voitaisiin panostaa siihen, että nykyisen maahanmuuttajia syrjivän suomenkielisen opetuksen sijaan tarjoaisimme tietyille, suurimmille maahanmuuttajaryhmille heidän omankielisen opetuksen sekä inklusiivisempia mahdollisuuksia tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa jättäen suomalaiset koulut suomalaisille lapsille menestymisen paikoiksi.
Olisi hyvä omaa nenää pidemmälle näiden asioiden ratkaisuja miettiessä. Jos haluamme säilyttää Suomalaisen, erinomaisen koulu-instituutiomme, niin se ei varmaankaan tapahdu ottamalla siihen väkisin mukaan muunkieliset oppilaat suurissa luokissa, vaan fiksua lienee ottaa eri ryhmien tarpeet huomioon.
Suomessa olevassa muunkielisessä opetuksessa voisi uskonnollisen tekijän kokonaan jättää pois, jolloin muunkielinen opetus olisi puhtaasti neutraalia menestymisen taetta muunkielisille, siis ei mikään heidän oman kulttuurin tai uskonnollisuuden harjoittamisen instituutio, vaan muunkielisten lasten tehokas oppiympäristö, jossa sama suomalainen opetussuunnitelma toteutuisi vain muunkielisesti.
Taloudenkin näkökulmasta opetukseen, uusiin innovaatioihin sekä sosiaaliseen pääomaan investoinnit lienevät järkevimpiä sijoituksia…
Tällaisessa systeemissä voisi olla sekin hyvä puoli, että se olisi kompetentti ja valmis niihin tilanteisiin, kun maailmalta tulisi näitä maahanmuuttovirtoja Suomeenkin, sodan tai muun syyn vuoksi, jolloin maahan saapuneiden perheiden lapsille olisi olemassa aivan omankieliset koulut, jonne tulvalapset laitettaisiin, ja joissa heitä olisi vastassa omankielisiä vertaistukijoita, jotka auttaisi heitä sopeutumisessa kenties paljon paremmin kuin suomalaisten koulujen lapset.
Sitten ei tulvalapsia tarvitsisi integroida hätäisesti suomalaisiin kouluihin paisuttaen luokkakokoja niin, että taas ollaan allikossa ja jonkun pukukaapista löytyy pommi.
Suomalaisilla ja muunkielisillä lapsilla pitäisi olla tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen sekä opiskelurauhaan.
Liisalla on selvä näkemys asiasta, miten sen pitäisi olla.
Täällä vain vallitsee asennebarrikadi ymmärtää, mistä todella on kysymys.
Niin ajattelepa Heikki, miksi ei Syyrialaistaustainen syyriaa äidinkilelenään puhuva voisi opiskella äidinkilellään ja valmistua Suomessa vaikka lääkäriksi, joka perustaisi Suomeen oman klinikan oman kulttuurinsa ihmisille 🙂 Vähän kuin juutalainen lääkäri voisi toimia jossakin maassa jossa tarjoaisi omalle yhteisölleen lääkäripalveluita uhkaamatta muita lääkäripalveluntarjoajia mitenkään. Ajatusleikkinä. 🙂
Kerropa Liisa, mistä saadaan ne pätevät sadat vieraskieliset opettajat näille kaikille eri kielisille lapsille?
Karjalainen ei näytä tietävän.
Nehän ovat jo täällä heidän joukossaan, jotka tänne maahanmuuttajina ovat paenneet. Heidän itsensä ei tarvitse oll kovinkaan hyviä suomenkielessä tai olla suomalaisia.
Kyllä tämä näyttää olevan ”vaikea” asia.
Niin, ei opettajaksi kouluttautuminen liene mitenkään erityisen vaativaa. Kyllä maassa olevat maahanmuuttajataustaiset tällaiseen projektiin voisivat pätevöityä mielestäni aivan hyvin.
Satun tuntemaan maahanmuuttajataustaisia, opettajiksi kouluttautuneita korkeakoulutettuja ihmisiä, jotka eivät halua tehdä suomalaisissa kouluissa oman alansa töitä, koska kokevat kielimuurin ongelmana, vaikka puhuvatkin kohtuu hyvin suomea.
Varmaan he mieluummin menisivät kouluun, jossa voisivat hyödyntää korkeakoulutustaan sen sijaan, että tekevät hanttihommia Suomessa ylikoulutettuina 😉
Huom. siis suomalaisissa yliopistoissa opettajaksi pätevöityneitä maahanmuuttajataustaisia tunnen. Että paperit kelpaisivat kyllä täällä työskenetelyyn.
Montako kymmentä koululuokkaa näillä tuntemillasi saataisiinkaan aikaan?
Onnistuisiko yksi yhden kielen luokka vai peräti kaksi tai viisi?
Siitähän nyt ei ole alkuunkaan kysymys, mitä meidän normiopettajilta vaaditaan, vaan sitä, että pystytään olemassa olevin kieli-osaamisresurssein ratkaisemaan kasvava ongelma maahanmuuttajien opetuksessa ja syrjäytymisessä. Nykytie on jo tukossa.
Tämä vastustus kumpuaa vain persujen äärisynkästä ihmiskuvasta ja syrjinnästä.
”Montako kymmentä koululuokkaa näillä tuntemillasi saataisiinkaan aikaan?
Onnistuisiko yksi yhden kielen luokka vai peräti kaksi tai viisi?”
— Käytän vaan tuntemiani ihmisiä esimerkkeinä, joiden kokemaan käytännön tosielämään perustan näkemyksiäni mieluummin kuin koukeroiseen teoretisointiin pelkän luetun uutissilpun pohjalta.
Jos meillä on olemassa maailmanluokan koulutusjärjestelmä, joka vaan ei ehkä toimi globalisaation tuomissa haasteissa, niin en heti lähtisi uudistamaan tällaista järjestelmää ihan toisenlaiseksi.
Sen sijaan mieluummin kehittäisin uusia spin-off-sovelluksia ja laajennuksia järjestelmästämme, joita voisi toteuttaa erikielisinä, mutta suomalaisesti.
En pidä realistisena, että voisimme sulkea rajat ja estää maahanmuuton tulevaisuudessa. Enkä pidä myöskään hyvänä, että junnaamme jossakin monikulttuurisuuden ja uskontojen hyssyttelyssä, jonka jaloissa kaikkien lasten koulumenestys kärsii.
Mitä huonoa siinä olisi rakentaa joku systeemi, joka on kompetentti vastaanottamaan sekä integroimaan maahanmuuttajia suomalaisuuteen tavalla, joka tapahtuu rakenteellisesti esimerkiksi koulu-instituutioiden kautta, joista ei leivota uskonnollisuuden toteuttamisen keskittymiä, vaan suomalaisuus vietäisiin maahantulijoille läpi heidän omalla kielellään?
Kotona sitten voisivat harjoittaa oman kulttuurinsa mukaisten traditioiden ylläpitoa, mutta koulu olisi puhtaasti opiskelun paikka suomalaisen opetussuunnitelman mukaisesti.
Nykyinenhän systeemi haluaa kumittaa suomalaisuuden hiljalleen pois maailmankartalta, kun integraatio tarkoittaa sitä, että kieli täytyy muuttaa pian englanniksi tai joksikin siansaksaksi, koska sukupuolikin täytyy kumittaa ja muuttaa androgyyniksi, koska globaalissa maailmassa on vain yksi ainoa muotti, johon kaikki täytyy sovittaa. Tätä kehitystä vastustan.
Voisivat menestyäkin opettajina paremmin saadessaan tehdä työtä/opettamista omalla äidinkielellään.
Hiljalleen rakentamalla tällaista tulevaisuutta kohti, kouluttamalla, hankkimalla korkeakoulutettua äidinkielenään muita kieliä puhuvia ihmisiä tai kannustamalla äidinkielenään muita kieliä puhuvia työllistämään itsensä opettajiksi… kunnolla rakennettu uudistus ottanee oman aikansa, eikä tapahdu hätäisesti, mutta hätäisesti hutiloidut talousratkaisuthan ovatkin johtaneet menneisyydessä mm. finanssikriiseihin ja muuhun typeryyteen, kun ollaan lyhytnäköisesti yritetty pikafiksailla suurempia haasteita.
Et mahda itsellesi näköjään mitään.
”An unresolved problem in scholarship is whether there was more than one deity named Kakka. Piotr Steinkeller considers the Syrian Kakka from Mari and the Mesopotamian messenger god to be one and the same.[4] Similarly, Wilfred G. Lambert assumes that the latter and a homophone of his name present in the Ninkarrak section of the god list An = Anum are identical.[5] However, Ichiro Nakata considers the deity from Mari to be female, pointing at her equation with two female figures, Ninkarrak and Ninshubur, and her presence in theophoric names such as Kakka-asiya, ”Kakka is a female physician.””
(Lainaus Wikipedian tekstistä otsikolla ”Kakka”)
Kykenetkö, nimimerkki Lasse Kallo, laisinkaan minkäänlaiseen myönteiseen, kannustavaan ja pro-sosiaaliseen vuorovaikutukseen, vai perustuuko kaikki ulkoa lukemaasi, toisten ihmisten ”tiedolla” mielipidevaikuttamiseen, jonka perimmäinen tarkoitus tuntuu olevan naamioitu perussuomalaisen puolueen liputus, jonka taustalla vaikuttaisi kuitenkin dominoivan pohjattoman itsekäs pakko saada muut kanssaihmiset lähinnä toistamaan sitä mielipidettä, mitä itse milloinkin koet edustavasi.
Ja se, kuka ei tätä typeryyttä fanita, joutuu leikekirjaan, jolle ilmeisesti olet ulkoistanut työmuistin/ muistin kapasiteettia, ja jonka pohjalta pengot sisältöä trollaukseen sekä nimittelyyn, jota kohdistat heihin, joiden et usko olevan itseäsi lukeneempia, kuten vaikkapa nimimerkki Helsingin Heppu, jota kohtaan et kehtaisi käyttäytyä kuten minua kohtaan.
Aivan helvetin yksinkertaista.
Eliittikoulujen kokemukset ovat huonoja ruohonjuuritasolle. Segregaatio ei muutu sen kauniimmaksi pistämällä sille kultareunukset.
Tosiasia on että yhteiskunnassamme pärjää tasavertaisesti vain suomen kielellä. Siten kaiken muun ajaminen on haitallista – puhuimme me lapsista koulussa, tai aikuisista maahanmuuttajataustaisista ikuisesti tulkkien varassa.
Siten ainoa ihmisarvoinen ratkaisu on tarjota kaikille samat mahdollisuudet elämään, eikä tuomita heitä etnisen tai muun taustan vuoksi.
Et vieläkään ymmärtänyt omakielistä varhaiskasvatusprosessia ja siitä
oppimmisen kautta suomenkieleen ja osaksi yhteiskuntaa. Tai sitten ohitit kommenttiketjun, jossa se on läpivalaistu, harmi !
Kun se ”läpivalaisu” perustuu pelkkään tosiasoista irrallaan olevaan utopiaan, ei sitä normaalijärjellä todellakaan kykene ”ymmärtämään”.
Kaikenlaiset kirjoituspöytähelppoheikit ovat jo onnistuneet pilaamaan suomalaisenkin koulun.
Komenttisi ei liity mitenkään maahamuuttajien varhaiskoulutuksen järjestämiseen omakielisesti. Me emme puhu nyt Suomen omasta perusjärjestelmästä. Ei näytä menevän mitenkään kaaliin.
Ei todellakaan perustu utopiaan, mutta turhapa asiasta vääntää. Sanotaan vaikka niin, että nettivelhot ovat oikeassa ja he sekä heidän mielikuvitusystävät ovat kaikista seksikkäimpiä.
Tämä ei pidä paikkaansa.
Kiitos, luin kyllä tarkalleen, mutta olen edelleen eri mieltä ratkaisuehdotuksesta. Tänään viimeksi jutustelin alan ihmisten kanssa.
Ei siinä mitään, kyllä mielipiteitä mahtuu.
No, mikä oli opettajien vastaus esim. omakielisestä afganistanilaisesta opettajasta opettaa perusaioita omalla kielellään lapsille ?
Odotan vastausta ?
Heikki älä välitä, minuakin ovat nettivelhot vainonneet vuosia, eikä siihen auta muu kuin suurempi velho tai sitten olet kiltisti vaan ja sanot että he ovat oikeassa.
Eikä voi kuin todeta, että nämä kuorossa pakkotoistetut, tunteisiin vetoavat fraasit, kuten ”eliittikouluissa” ja ”marssi läpi instituutioiden” ovat niin läpeensä loppuun kulutettuja, että Lassie-koiran kirsusta ei ole enää jäljellä nahan repaleen uhkaakaan. Kun ottaa niin koville se, kun joku muukin voi olla kokenut elämässä jotakin ja olla ihan fiksu. Tämähän ei käy, vaan meidän tulee suudella nettivelhojen ja jopa heidän mielikuvitusystävien kenkiä. Niin syvä kumarrus, että näet oman kakkaröörin.
Taitaa useilla täällä tehtävänanto (avauksessa) sekä luetun ymmärtäminen olla tampattu paksun sedimentoituneeksi ja ajassa kohtumaiseksi kalvoksi parkkiintuneeksi ennakkoluulojen, itsepetoksen sekä ideologisen korruption kuonakerrostumaksi, joka sulkee sisälleen vahvan ammoniakkiseen, lotisevaan suojapussiin, josta elämä ei voi ulos synnyttää, vaan muumioi poikasensa happamaan limaan.
😁😁.
🧻💩🚰
Heikki, olet laittanut osan vastauksia eri tunnuksella / kirjautumisella, siitä tuo johtuu.
Mutta en tietenkään vienyt opettajille sinun kysymystä sanasta sanaan. Perusajatus oli, että ei ole hyväksi sen paremmin lapsen yksilölliselle kehitykselle, kuin lapsen sosiaaliselle kehitykselle yhteisössä, jos hänet otetaan näin erilleen. Lisäksi kyseeseen tulevat opit kotoutuskoulutuksessa jotka on saatu tästä ”opetetaan omalla kielellä Suomen tapoja” -mallista. Ne eivät ole olleet rohkaisevia, vrt. kielikylvyn, kieliopetuksen sekä suomenkielisen opetuksen yhdistelmät.
En minä sano etteikö sinulla olisi pointtia ja ajatusta tässä, sekä varmasti aivan aito hyvä ajatus. Omassa piirissäni en löytänyt sille kulmalle kuitenkaan vastakaikua. Vetoaisin myös kielikylvystä tehtyihin tutkimuksiin (Kanada, Suomi), jotka korostavat sen funktionaalista toiminnallisuutta. Ne eivät poista tarvetta kieliopin lisäopetukselle (Järvinen, Heini-Marja & Nikula, Tarja & Marsh, David), mutta ovat kuitenkin ylivoimaisesti tehokkaimpia tapoja.
Kirsikkana kakun päällä voisi lisätä kotoutuskoulutuksesta saadun palautteen, jossa on moni pyytänyt nimenomaan kieliopillista lisäkoulutusta. Voin uskoa, että sama voisi päteä myös nuorempiin uusiin suomalaisiin.
Ihan jo yleisestä uteliaisuudesta heräsi minullekin nyt kiinnostus sen suhteen, että voisin itsekin kysyä mielipidettä tuntemiltani kasvatuksen ammattilaisilta tähän asiaan liittyen — varmasti kun monilla ihmisillä on tuttavapiirissä jokunen opettaja.
Suomessa ei ole vielä yhtään tällaista ehdottamaani mallia maahanmuuttajien varhaisiopetuksessa, mutta siitä on, että äidinkielellään oppiminen on ainoa ja paras tae laadulliseen VARHAUSOPETUKSEEN ja kasvatukseen. Maakielen oppiminen tulee vasta siinä rinnalla tai sen jälkeen. Tämä on oikea järjestys.
Tämä asia tuntuu menevän joillakin kovasti tunteisiin. Kovasti myös syytetään avauksessa esitettyä ehdotusta kritisoivia ymmärtämättömyydestä, maahanmuuttovastaisuudesta ym sekä sujuvasti ohitetaan alan ammattilaisten so. opettajien kokemukset asiasta.
Muutamia vuosia sitten oltiin yhteiskuntaan ajamassa voimalla ns. kielikylpy -opetusmenetelmää varsinkin päiväkoteihin ja esikouluihin. Maahanmuuttajalasten kohdalla tuo kielikylvyssä käytettävä vieraskieli olisi suomen kieli.
Opettajat ja muuta alan ammattilaiset puhuvat suomen kielen oppimisen kohdalla myös ns. vertaisoppimisesta. Kun vieraskielisen oppilaan ympärillä on paljon suomea äidinkielenään puhuvia koulutovereita niin oppitunnilla kuin koulun arjessa muutoinkin, niin tällöin suomen kieltä S2 -kielenä opiskeleva oppilas saa tästä tukea suomen kielen oppimiseensa. Paranevan suomen kielen taidon myötä myös muu opiskelu helpottuisi.
Karjalaisen ehdotus omakielisistä kouluista merkitsisi vieraskielisten lasten entistä laajempaa eriytymistä ympäröivästä, valtakielenään suomea käyttävästä yhteiskunnasta.
Hienoa, että meillä on täällä blogeilla ihmisiä, joilla on ilmiömäinen tulevaisuuden ennustamiskyky — olisi kiinnostava tietää myöskin, koska ja miten sota Euroopassa päättyy.
JuhaU
Ei pidä paikkaansa. Oppiminen omalla äidinkielellään on paras tae oppia kaikki tärkeimmät asiat vivahteineen kuten lukeminen, laskeminen, ajattelu, jne. Muut kielen oppimiset tulevat rinnalla ml. 2.3.4 -vieraat kielet. Sitä ei kukaan pysty kumoamaan.
Siis mikä ei pidä paikkaansa? Sekö että lasten sulkeminen omaan äidinkielikuplaansa lisäisi entisestään heidän syrjäytymistään 95 prosenttisesti suomenkielisestä yhteiskunnasta?
Esim. maahanmuuttajanaisten integoituminen suomalaiseen yhteiskuntaan on huomattavan vaikeaa siksi, että he mm. kulttuurisista syistä johtuen viettävät huomattavan paljon aikaa kotona ja muutoinkin vain ympäristössä, jossa kosketus suomen kieleen jää vähäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Tuo yllä oleva ei ole vain minun mielipiteeni, vaan asiaa on tutkittu ihan asiantuntijoiden piirissä.
Tällaiset väitteet eivät nähdäkseni pidä paikkaansa:
”Tosiasia on että yhteiskunnassamme pärjää tasavertaisesti vain suomen kielellä. Siten kaiken muun ajaminen on haitallista”
— Kukaan ei kiistä maahanmuuttajataustaisten naisten ja perheiden syrjäytymistä, mutta ymmärsin, että tämän blogin avauksessa esitettiin ajatus siitä, mikä maahanmuuttajataustaisten pikkulasten oppimista sekä sopeutumista meidän suomalaiseen yhteiskuntaan voisi tehostaa.
Tässä on monitahoisesta ongelmasta kyse, johon suomenkielen opetus ei tarjoa mielestäni riittävää apua. Toki maahanmuuttajataustaisille naisille olisi hyvä järjestää suomenkielen kylpyjä/ kursseja, mutta juurikin naisten esimerkiksi yhteiskunnallista osallisuutta voisi vahvistaa se, että heidän lapsensa olisi omankielisessä koulussa, jossa olisi heidän omankielisiä vanhempainiltoja, tapahtumia, yhteisöllisyyttä yms. johon ei olisi minkäänlaista kynnystä kielimuurin myötä.
Tämähän ei poissulje sitä, etteivätkö koulut voisi olla tiiviissäkin yhteistyössä suomalaisten muiden koulujen kanssa, tai ettei koulu voisi vaikkapa toimia maahanmuuttajataustaisille naisille siltana tulla kodista enemmän osalliseksi yhteiskunnalliseen toimintaan vaikkapa.
Kiistätkö Juha U sen, ettei lapsi ja vanhempi voisi hyötyä yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamisesta matalalla kynnyksellä?
Se ajatus, että koulu sulkisi äidinkielikuplaan perustuu ennakkoluuloihin sekä olemassa oleviin instituutioihin, joissa systeemit lienee rakennettu toimimattomaksi. Mikä estää näkemästä sitä, että muunlaistakin voi rakentaa?
Tiedän ihan tosielämästä sen tosiasian, että jos laitat vaikkapa suomenkielisen teinipojan ulkomaiseen ruohonujuuritason tavis kouluun, joka ei ole mikään eliitti-instituutio eikä erikoiskoulu, vaan valtion tavallinen instituutio, jossa opetetaan sen maan äidinkieltä kuten Suomessa suomenkieltä — niin tässä ei tapahdu suomalaisen teinipojan kielen oppimista, vaan hän integroituu koulun pellejen kanssa hölmöilyyn, jengiytyy, löytää sosiaaliset piirit, joissa pärjää huonolla kielitaidolla sosiaalisesti hölmöillen ja tekemällä typeryyttä, lintsaten koulusta, joka lopulta johtaa luokalle jäämiseen/ koulusta ulos potkimiseen hölmöilyn johdosta.
Vastaavaa voidaan odottaa suomessa tavallisissa kouluissa, joissa utopistisesti ajatellaan että suomenkielen opetus maagisesti ratkaisee monitahoisen ongelman kaikki aspektit sekä oppilaiden että yhä syrjäytyneempien perheiden kannalta.
Maahanmuuttajataustainen suomalaisessa korkeakoulussa opettajaksi valmistunut nainen kun ei myöskään välttämättä halua eikä viihdy töissä suomalaisissa kouluissa, joissa oppilaat kiusaavat ja terrorisoivat opettajaa, joka saattaa joissakin kohdin änkyttää suomenkieltä tai jää muuten vieraskielisyytensä/ taustansa vuoksi alakynteen luokassa. Kyllä suomalaiset oppilaat osaavat olla hirviöitä myöskin, turha asiaa on kaunistella teoretisoimalla yhtä sun toista.
Jo ihan suomalaisten kasvattiperheiden ja lastenkodeissa asuneiden lasten kohdalla lienee suurempi riski ruohonjuuritason koulussa kehittää ongelmakäytöstä, joka vaatii erilleen ottamista tukiopetukseen, jossa koulunkäynti sekä oppiminen tehostuu. Eikä äidinkielen opetus maagisesti myöskään ratkaise näiden aivan suomalaisten lasten ongelmia.
Näitä ongelmakäytöksisiä lapsia meillä Suomessa potkitaan perheestä toiseen ja koulusta kouluun, kunnes lopulta päätyvät tappelemaan huvikseen joka viikonloppu nakkikioskeilla, huvikseen ajelemaan pyörällä autoja päin ihan omasta itsetuhoisesta pahasta olosta johtuen — lopulta hyvässä lykyssä päätyen nuorisovankilaan moniongelmaisina päihderiippuvaisina väkivallan/ rikollisuuden kautta sosiaalista pääomaa hakemaan oppineina.
Eräs entinen luokkakaverini esimerkkitapaus moisesta, josta karuudesta hän itse on mediassa aikuisena puhunut.
Satun tietämään, että ihan meillä Suomessa on olemassa alle 6-vuotiaita pikkulapsia, joita on jo ehditty sijoittaa/ ripotella useita kertoja ennen kouluun pääsyä kasvattiperheestä toiseen lasten ”ongelmaisuuden” vuoksi, jonka kanssa kasvattivanhemmatkaan eivät pärjää.
Miten ihmiset ajattelette, että tällaiset lähtökohtaisesti tavalla tai toisella ”sivulliset” lapset maagisesti integroituisivat menestyjiksi pelkän suomenkielen opetuksen kautta??
JuhaU
Tuo ei ole se ydin, vaan se, jos todella otat ymmärryksen käteesi, että vain äidinkielellä lukemista, laskemista, ajattelua ja aiheita ml. kielen eri vivahteiden tarkoitusta voi ja osaa vain omaa äidinkieltä puhuva opettaja.
Tämä on nyt jo kymmenennen kerran se asia, mistä tässä on perimmäisesti kysymys. Ei mitään muusta.
Mutta, lapsi saa kuitenkin opetusta asuinmaansa kieleen 1. vieraana kielenä
välttämättömästi.
Huono menestymine koulussa on vieraan kielen tuomat vaikeudet, ja se on paha syy kuplaantumiseen.
Anteeksi nyt Liisa, mutta jos tuo ennustamis kommenttisi oli osoitettu minulle, niin en oikein saa kiinni ajatuksestasi. Mikä kommentissani oli ennustamista?
Vai oliko kenties tarkoituksesi yksinkertaisesti vain dissata minua, kun en aivan suoralta kädeltä osta sinun mielipiteitäsi.
Kaikki mitä sanotaan huomisesta on ennustusta terv tepivaari
Entinen naapurini on merimies, joka on kiertänyt maailman meret ja satamat.
Kysyin häneltä, millä kielillä hän pärjää satamissa. Hän sanoi, että vähintään kymmenellä osaan hoitaa välttämättömät asiat, mutta en kirjoittaa enkä laskea. Ajattelen aina ensin suomeksi ja käännän sen sitten päässäni kiinaksi tms..
Vain vahvasti 2- kielinen osaa ajatella molemmilla kielillä tai joku huippulahjakas.
Siksi opetus ja ymmärys pitää kulkea käsi kädessä äidinkielellä. Muut tulee sitten, kun on osaamista oppia ja ymmärtää.
Juuri tästä on kysymys minunkin nähdäkseni; eivät kaikki (maahanmuuttaja)lapset ole kielineroja/ kielellisesti painottuneita, vaan vieraskielisyys hidastaa sekä vaikeuttaa suuresti jo muutenkin uudesta kulttuurista kuormittunutta lasta.
Tuttuuden elementistä, kuten omakielisestä opettajasta voisi lapselle olla mielenrauhaa, opiskelurauhaa sekä oleelliseen, eli ajattelutaitojen oppimiseen keskittymistä vahvistava/ mahdollistava vaikutus, voisin kuvitella.
Kun ajattelutaidot pääsevät kehittymään kunnolla, ei aikuisena ole perustavaa estettä oppia jonkun ammatin vaatimia triviaalisanoja toisella kielellä, kun teoriassa on olemassa perustason vahva ymmärrys aiheesta omalla äidinkielellään.
Milläs opit sen ammatin, kun et kykene sen vaatimaa opetusta seuraamaan sillä omalla kielelläsi?
Anteeksi mitä? Suomalaisissa korkeakouluissa pärjää englanninkielelläkin, ja gradutkin kirjoitetaan englanniksi sekä suomeksi — suomeen tulee paljon vaihto-opiskelijoita kaikkialta kaiken aikaa, jotka pärjäilevät hienosti juuri lainkaan Suomea osaamatta. Yliopistoissa on tutkijoina meillä ihmisiä, jotka eivät puhu suomea, itsekin tunnen yhden alansa huipun, joka perusti oman yrityksen tutkijakollegoidensa kanssa täällä, vaikkei puhu suomea käytännössä lainkaan.
Yritän nyt vielä selkeyttää ajatusmalliani, mutta saattaahan tämä olla ”päätä_seinään” touhua.
Viittasit Liisä aiemmassa kommentissasi tämän avauksen ”jujuun”, pikkulasten sopeutumiseen suomalaiseen kouluun ja suomenkieliseen yhteiskuntaan.
Jos olen oikein käsittänyt, ei maahanmuuuttajataustaisilla pikkulapsilla ole tähänkään asti ollut vaikeuksia kielen puolesta sopeutua meidän yhteiskuntaamme. Lapsilla on, riippumatta taustasta, huomattava kyky oppia nopeasti ja suhteellisen vaivattomasti vierasta kieltä ympäristössä, jossa hän koko ajan joutuu sen kanssa tekemisiin.
”Kiistätkö Juha U sen, ettei lapsi ja vanhempi voisi hyötyä yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamisesta matalalla kynnyksellä?”
En kiistä enkä ole myöskään aiemmissa kommenteissani näin tehnyt, mutta meillä näyttää olevan perustuvaa laatua oleva näkemysero siitä, mikä olisi paras tapa vahvistaa maahanmuuttajien kykyä osallistua tämän yhteiskunnan toimintaan. Minä en usko kielellisen kuplauttamisen olevan se oikea tapa.
Otat myös esimerkin omasta tosielämästäsi koskien teini-ikäistä suomenkielistä poikaa. No esimerkkisi on varmasti sinänsä aivan relevantti, mutta retoriikaltaan se menee minulla lokeroon ”kyllä suomalaisetkin”
Eikö tosiasia kuitenkin ole, että näitä teini-ikäisinä Suomeen tulleita on kuitenkin suhteellisen pieni osuus maahanmuuttajataustaisista koulupudokkaista. Valtaosa näistä kouluongelmaisista on Suomessa syntyneitä, vauvasta asti suomenkielisessä ympäristössä eläneitä ja kasvaneita lapsia ja nuoria. He kyllä oppivat suomen kielen auttomaattisesti ellei heitä sitten erityisesti varjella suomen kielen oppimisen vaaroilta.
Usein tuntuu myös unohtuvan oppilaan oman motivaation ja oppimishalun merkitys koulumenestykselle. Tämä koskee niin suomea äidinkielenään puhuvia kuin maahanmuuttajataustaisiakin lapsia ja nuoria.
Näin on, mutta ei näytä menevän joillekin perille.
Vastauksena näihin:
”Jos olen oikein käsittänyt, ei maahanmuuuttajataustaisilla pikkulapsilla ole tähänkään asti ollut vaikeuksia kielen puolesta sopeutua meidän yhteiskuntaamme. Lapsilla on, riippumatta taustasta, huomattava kyky oppia nopeasti ja suhteellisen vaivattomasti vierasta kieltä ympäristössä, jossa hän koko ajan joutuu sen kanssa tekemisiin.”
Ja
”Usein tuntuu myös unohtuvan oppilaan oman motivaation ja oppimishalun merkitys koulumenestykselle. Tämä koskee niin suomea äidinkielenään puhuvia kuin maahanmuuttajataustaisiakin lapsia ja nuoria.”
— Olen aivan samassa käsityksessä JuhaU kanssasi, että kielen ulkoa oppiminen lienee lapsille helppoa, mutta se ei ole sama asia kuin syvällinen ajattelutaidon kehitys vieraalla kielellä, johon Heikkikin tuossa viittasi. Kaikki lapset eivät opi ajattelemaan vieraalla kielellä, vaikka vierasta kieltä oppisivat puhumaan helpostikin.
Ja pahimmassa tapauksessa toisen kielen ulkoa oppiminen saattaa viedä resursseja ajattelun sekä syvällisen kouluaiheiden ymmärryksen/käsittämisen kehitykseltä.
Toisin sanoen, kieliä voi oppia hyvinkin intuitiivisesti, sujuvallekin tasolle, ymmärtämättä juuri mitään kieliopista teoriassa vaikkapa, pelkästään ulkoa opettelemalla. Korkeakoulussa sekä työelämässä menestyminen vaatii kuitenkin ajattelutaitojen kehittymistä käsittääkseni. Loputtomiin ei voi rakentaa pelkän ulkoa opettelun päälle, jos perusta puuttuu ymmärrykseltä. En tiedä käykö tämä järkeen?
Nyt on kyllä pakko antaa periksi. Kaksi kommentoijaa aloitti sellaisen vyörytyksen minun heikkoa ymmärrystäni kohtaan, että pakko on lyödä hanskat tiskiin.
Sen nyt kuitenkin vielä kauniiksi lopuksi totean, että en ole koskaan pitänyt yksittäisiä esimerkkejä, täällä esim. tosielämän teini, naapurin merimies, varteenotettavina todisteina oman argumentoinnin pätevyydestä.
Jos näin ajattelisin, niin voisin tääsäkin lyödä blogin avaajan todistelun reippaasti.
Minun tosielämässäni kaksi vanhempaa veljeäni ovat tehneet koko työuransa merillä, olleet siis merimiehiä yli neljäkymmentä vuotta kumpikin tahollaan. Maailman meret nähneet ja lukemattomissa satamissa käyneet. Minulla siis olisi kaksinkertainen joukko todistusvoimaa takanani.
Mutta kun ei. Yksittäiset esimerkit eivät mielestäni todista yleispätevästi yhtään mitään.
Heh, eräs läheinen sattui olemaan ykkösperämiehenä, merenkulkualalle ammattikorkeakoulussa opiskellut, toinen tuttu myös sama koulutus, mutta ajaa pienemmillä vesillä mitä läheiseni, joka vastasi öljytankkereiden ohjaamisesta eri satamiin sekä oli myrskyissä, joissa atlantilla välillä vajaan kahden tunnin yöunilla paiskoontui omassa hytissään lattiaan pultattujen, aallokossa irtoilevien kalusteiden keskellä verille ja mustelmille. Ja oli myös lääkintävastaavana noilla tankkereilla sekä pelasteli pikkulintuja, jotka laskeutuivat usein lepäämään laivojen kansille pitkillä merimatkoillaan. Että joopa juupa. 😀
Satun myös tuntemaan erään merivoimissa aika korkeasta asemasta eläköityneen herran.
Vieläkö pitää kilpailla ja lyödä toista, vai voisiko keskustella asioista ilman kilpailuviettiä ta nimittelyä, vähättelyä tms.?
Syytät Liisa minua kilpailemisesta ja toisen lyömisestä.
Näin siitäkin huolimatta, että te kaksi ylivertaista, muut ylittävällä ymmärryksen tasolla varustettua kommentaattoria olette lyöneet minua kuin vierasta sikaa koko keskusteluketjun ajan. Surutta ja sääliä tuntematta ja nyt sinä alat nyyhkiä täällä kilpailemisesta ja toisen (ilmeisesti blogin avaajan) lyömisestä.
Teidän mielipiteisiinne ei voi vaikuttaa vetoamalla yliopistotason tutkimuksiin eikä tutkijoihin. Teille ei riitä antamaan ajattelun aihetta edes ammattilaisten esiin tuomat kokemukset niin koulumaailmasta kuin sosiaalitoimesta. Ei, te tiedätte paremmin.
Tälläinen keskustelu, jossa itse harrastetaan toisten väheksymistä ja dissaamista ja kuitenkin loukkaannutaan jopa toisen puolesta on tympeää.
Ei sovi minulle.
Olen pahoillani, että kokemuksesi on tuollainen, siihen en pyrkinyt. Luulin keskustelevani asiasta, enkä ole kokenut myöskään nyyhkyttäväni missään kohtaa.
En koe myöskään tarvetta selitellä asioita enempää ventovieraalle. Saatan välittyä tylynä, koska sellaista elämäni on, että kohtaan siviilissä jatkuvasti erilaisuuteni vuoksi erittäin tylyä suhtautumista kanssaihmisiltä, joka varmasti vaikuttaa ihmiskäsitykseeni yleisesti, ilman mitään uhriutumista. Eipä siitä sen enempää, olemme erilaisia, eikä kaikki keskustelu sovi kaikille.
Ikävä tilanne kyllä. Sellaista elämä on.
JuhaU
Missä on sellainen yliopistotasoinen tutkimus, johon nojaat ja, joka kumoaa väitteeni, ettei lapsi opi parhaiten opetettavat asiat ml. uusi kieli äidinkielellään olipa hän missä maassa tahansa ? Äidinkielinen opettaja.
Entä se tutkimus, jossa väität päivastoin lapsen oppivan viraskielisessä koulussa nämä samat asiat paremmin esim.suomalaisessa koulussa täysin ilman äidinkieltään.
Vaitän, ettei sellaista tutkimusta löydy mistään.
Edelleen se on fakta, etteivät suomenkielisessä kolujärjestelmässä ole riittävästi opettajia hanskaamaan maahanmuuttajia niin, että oppitulos on riittävä. Näin toteutuvat nuo hirviösanat segrekaatio ja inkluusio.
Suomessa ei ole riittävästi erilaisia vieraskielisiä opettajia opettamaan erilaisia vieraskielisiä lapsia – eikä koskaan tule olemaan.
Suomessa ei myöskään ole riittävästi resurssoitu suomen opetusta erilaisille vieraskielisille tulijoille, mutta se olisi korjattavissa, jos poliittiset päättäjät ja poliittiset virkamiehet sen ymmärtäisivät ja sen haluaisivat korjata.
Nyt homma kusee nilkoille joka suhteessa.
Jokusen merimiessolmun osaan minäkin sitoa sekä tunnen merimerkkejä, kun vauvasta asti ollut paattien kyydeissä 😉
No niin, vähän vierestä. Kaverini on perämiehenä rahtilaivalla maailman merillä. Hän on suomenruotsalainen ja ajattelee molemmilla kielillä.
Minäkin olen ikäni ollut siviililaivuri ja Suomenlahden merillä, vähemmän täällä sisälätäköissä.
Minä ajattelen suomeksi ja käännän sitten joko sujuvasti ”selkärangalla” ajattelematta tai hitaammin muutamalle muulle kielelle.
Olen ikänäni oppinut lähes kaiken 90 %:sti äidinkielelläni.
Se on koskee myös maahanmuuttajia opettajineen.
Kiitos vilkkaasta keskustelusta !
Tietenkin Heikki on siinä oikeassa että vanhalla äidinkielellään on nopeampi oppia – mutta se on myös se klassinen tie helvettiin joka on päällystetty hyvillä aikomuksilla. Kuten sanoin, siinä on hyvä tahto, mutta sen etu on välitön, haitta pitkäjänteinen.
Suomessa pärjätäkseen tasavertaisesti tarvitsee suomen kieltä. Tämän huomaan maahanmuuttaja-avustusta tehdessäni aivan jatkuvasti. Tietenkin autamme, joustamme, opastamme, neuvomme, teemme monikielistä materiaalia, mutta yhteiskunnan runko on suomen kieltä.
Siten pitäisi hyväksyä lyhytaikainen haitta vieraalla kielellä opiskelusta, ja keskittyä pitkäaikaiseen hyötyyn että lapselle tulee mahdollisimman hyvät edellytykset esimerkiksi jatko-opiskeluun.
Kyuu, kukaan ei voi kiistää Suomessa asuessaan ja ollessaan töissä suomenkielen tärkeyttä.
Mutta, miten siihen päästään on eri teitä. Niitä minä tässä korostan juuri nyt, kun väkeä tulee eri oppitasoilla ja ikäisinä yksin tai perheinä.
Tässä käytiin asia lspsen tai nuoren oppipolun näkökulmasta.