Ruokaa haaskataan järjettömästi.
Jotkut heittävät roskiin avaamattoman pakkauksen viimeisenä käyttöpäivänä.
Itse avasin juuri maitopurkin, missä oli viimeiseksi käyttöpiväksi merkitty 6.5.
Se on ollut jääkaapin kylmässä osassa koko ajan ja on edelleen ihan käypää tavaraa kahviinkin kaadettuna.
Minua korpeaa ihan huolella jos joskus vahingossa jokin ruoka menee aidosti vanhaksi, homeeseen jne.
Meillä ollaan asiassa erittäin tarkkoja, eikä näitä vahinkoja satu kuin joskus erittäin harvoin, mutta sekin liikaa.
Kun ruokakauppojen tarjonta aikanamme on niin mahdottoman ylitsepursuava kuin se on, jugurttejakin kymmeniä lajeja johtaa se auttamatta siihen että kaupat joutuvat heittämään pois paljon vanhentunutta ravintoa. Minua suuresti korpeavatkin ihmiset jotka kollaavat läpi esimerkiksi joka ainoa Oltermanni juuston valiten sitten sen jonka viimeinen parasta ennen päivä on mahdollisimman kaukana. Tämä saattaa olla detalji mutta periaatteen miehenä ärsyttää suunnattomasti.
Matti, sama on pistänyt omaan silmääni ja olenkin ajoin ihmetellyt, että eivätkö ihmiset tiedä kauanko esim. Oltermanni paketin käyttämiseen menee vai keräileekö ihmiset ruokaa kaappiin noin niinku harrastuksena.
Meillä tavataan käydä kerran viikossa isommin kaupassa ja ostetaan se mitä tarvitaan kuin myös valmistetaan se mitä on ostettu.
Jos vaikka maito loppuu kesken niin sitä saa lähi Salesta vaikka koirien lenkin yhteydessä.
Pitää puuttua ihan väliin, kun tuli mielestäni sanomista. Jos minä menen ja taatusti menen yksinäinen ihminen kauppaan. Pitäisi ostaa leipää, hyllyssä on limppuja joilla myyntiaika on yleensä 9- 10 vuorokautta, nyt siinä hyllyssä ensimmäisemä on limppuja joissa viimeinen parasta ennen päivä on huomenna, arvatkaapa mitä minä teen.
On tosi harvinaista ja nekin sattuu kesä aikana kun tekee itse keittonsa saattaa joskus hapantua kuumalla kelillä
Niinkuin maito ukon ilmalla terv tepivaari
Erittäin harvinaista on ruuan haaskuu minun taloudessa, jossa elän ennemminkin säästöliekillä, ja eroni jälkeen olen syönyt myös toisen erityisruokavalioon hankittuja niin vanhentuneita tuotteita, että nousivat vatsasta vessanpönttöön ennemin kuin kädestä roskiin.
Erityisyydessään paistattelevat vaativat lisää tarjontaa perustellen sitä talouden dogmein, koska heidän täytyy saada sekä tuho että pelastus.
Malta olla muistelematta ihailemaani tosivihreää miestä Pentti Linkolaa, monien yrmimääkin ammattikalastajaa. Hänelle kelpasi syötäväksi kalaverkkoon hukkunut sitkeälihainen koskelo tai jo hieman lemahtava hauki jota ei tohtinut enää kaupitella asiakkailleen.
Tiesitkö, Matti:
”Kiivit ovat Uudesta-Seelannista peräisin olevia lentokyvyttömiä lintuja, jotka muodostavat heimon Apterygidae ainoan suvun Apteryx.
Kiivien evoluutio on kiistanalainen. Ne ovat kuitenkin kehittyneet ympäristössä, jossa ainoat maanisäkkäät ovat olleet lepakkoja. Tällöin linnut ja jossain määrin myös matelijat ovat täyttäneet ekologisia lokeroita, jotka muualla maailmassa ovat tyypillisiä nisäkkäille. Linnuksi kiivi onkin hyvin nisäkäsmäinen, koska sillä on monia nisäkäsmäisiä piirteitä: esimerkiksi kuulo- ja hajuaisti ovat hyvät, toisin kuin linnuilla yleensä.
Kiivi on suunnilleen kanan kokoinen lentokyvytön lintu, mutta kiivin muna on kuusi kertaa kananmunan kokoinen. Se vie niin paljon tilaa naaraan ruumissa, että se ei pysty syömään kolmeen päivään ennen munimista ja kykenee astelemaan vain jalat haarallaan kuin ankka. Munittuaan naaras jättää munan koiraan huoleksi. Koska kiivit eivät lennä, niiden ei myöskään tarvitse olla erityisen kevyitä. Niinpä niillä ei ole onttoja luita, kuten linnuilla yleensä, vaan luuydintä nisäkkäiden tapaan. Kiivin muna saattaa painaa jopa 450 grammaa.”
(Wikipedia)
—
Minä Matti vierastan yleensä lintuja vähän (vaikka olen oppinut vislaamalla matkimaan aika hyvin tinttejä niin, että ne lentävät uteliaina lähemmäs pihapuihin), mutta tämä pikku kiivi vaikuttaa uskomattoman söötiltä. Ajattele, Matti sitä vipeltämässä touhuissaan <3
Ei ole ihan helppoa pysyä mukana mikä on kiivi tarinasi viesti, mutta sen nyt sanon että jos Pentti Linkolan verkkoon olisi kiivi tarttunut ja hukkumiskuoleman kohdannut niin olisi hän ensin tunnistanut olion, sitten kypsentänyt ja ollut yhtä makuelämystä rikkaampi
Iloinen yllätys – olin unohtanut 1½ viikkoa sitten ostamani tomaatin tavaroiden taakse.
Kylmässä jääkaapissa se oli aivan ok ja syötävä.
Kaksi ruusukaalia pikkuriikkisen pakastinlokeron perälle kiinni jäätyneessä, auki-repeytyneessä muovipussissa näyttivät pakastekuivatuilta. Nakkasin ne makaronin keitinveteen — ja kyllä niitä rouskutteli.
Kolme vanhaa kananmunaa porealtaassa rupatteli. Sitten kuului ”POKS” ja yksi lensi kaaressa äärettömiin.
Neljä kurttuista omenaa ruokki kärpäsiä kunnes hetki löi ja viides mietti vihreän ajatuksen.
Kappale kello kuutta ajatellen:
https://youtu.be/iQ7ejjrIr9k
(Marteria – Sekundenschlaf)
-50 luvulla maalla ohraleipää leivottiin kesällä harvemmin ja se loppu pyrki homehtumaan kun ei ollut jääkaappeja eikä pakastimia, mutta puukolla siitä raaputettiin homeet ja syötiin. Hengissä olen edelleen!
”Das Brot ernährt uns nicht, was uns im Brote speist, ist Gottes ewiges Wort, ist Leben und ist Geist. “
~ Angelus Silesius
— Minulle on kerrottu, että isoisäni äidin puolelta aikanaan kävi hakemassa kaupasta kiivi-hedelmiä kun niitä tuli Suomeen, muttei tiennyt miten niitä kuuluu syödä; siispä haukkaili kuorineen kummastellen karvaisuutta.
Sinä Liisa nyt leikittelet vakavalla asialla, näin sanon suoraan.
Kun nyt kerran olet kirjallisesti lahjakas, filosofiset ajatelmat, kaikenlainen avantgardinen hulluttelu, sellaisissa olet kuin kala kylmässä vedessä niin ilahduta meitä.
Eikö vakavilla asioilla sitten saa leikitellä? Eihän minulla tuossa ollut pahaa ajatusta ketään kohtaan.
Mielikuvia vain 🙂
https://youtu.be/j3yE2NAdNKo
(Frank Zappa – Watermelon In Easter Hay)
Oli semmonenkin aika, kun ei ollut kiivejä, ei appelsiineja, ei mitään muitakaan hedelmiä. Aina jännitettiin, että mahtaakohan ehtiä se laiva jouluksi, että saadaan appelsiineja. Kyllä se sitten olikin yhtä juhlaa, kun se laiva ehti ja saatiin niitä appelsiineja. Siihen aikaan oltiin onnellisia, kun saatiin pari ulkolaista hedelmää.
Olen joskus miettinyt, että olen syntynyt väärään aikaan. Minusta Juhak:n tomaattitarina oli hauska ja inspiroi. Vaan kuka mahtaa olla maistanut hunajapomeloa? 🙂
https://youtu.be/xcvL0wrHM1s
(Lianne La Havas – Age)
Olihan Juhan: tarina hieno, tykkäsin oli sitten sarvia tai hampaita mukana tai ei. Mutta ruuan vähyydellä tai laadulla ei saa leikkiä lyödä, varsinkaan lauseilla joita ei mökin mummo ymmärrä.
Matti minulle opetettiin jo lapsena, ettei ruualla saa leikkiä, ja tuota ohjetta olen aika säntillisesti noudatellut lävitse elämäni mitan — toisin kuin kaiken maailman ruokakuvilla itsensä elättävät some-keisarit sekä jopa suomalainen Fazer-yhtiö, joka kannusti oikein kampanjalla ihmisiä rakentamaan domino-kekseistä leikkiratoja lisätäkseen omaa myyntiä. Mitä siitä tuumaat?
En tykkää ja kotoa opin minäkin suhtautumisen ruokaan, oppi oli ankaraa ja täysin leikitöntä.
Olen jopa niin ahdaskatseinen että luen ruualla leikkiseksi kun jo valmiiksi erikoisen (lue omituisen, tekotaiteellisen) näköisen ruoka-annoksen pintaan astellaan pinseteillä kukkien terälehtiä tai jotain muita pieniä hippusia.
Harmi, ettet pidä kukkasista, itse haaveilen että vielä jossakin vaiheessa tätä elämää ehkä pääsisin maistamaan friteerattuja seljankukkasia 🙂 Sormiruokana, ilman nipistimiä, semmoiseen sopivasti boheemiin tyyliin, niin se sopii 😉
Minä syön perunatkin kuorineen ja broilerista nahan ni mulla ei muuta biojätettä tule kuin banaanin ja appelsiinin kuoret. Ruokaa minulla ei mene yhtään haaskuuteen.
Ihmeitä jatkuu.
Avasin tänään kylmässä jääkapissa olleen 6.5 viimeiseksi käyttöpäiväksi merkityn maitopurkin.
Se oli edelleen täyttä kamaa eikä sakannut edes kahvissa.