https://www.is.fi/politiikka/art-2000009313060.html
”Kokoomuksen pelikirja on siinä kokonaisuudessaan hyvin esitelty. Orpo on jo niin hurmaantunut gallupeista, että rakentaa avoimesti uudenlaista oikeistohallitusta, Lindtman kirjoittaa Facebookissa.”
Kyllä demulle on katkeraa tippua vasta kolmanneksi.
Sinänsä nykyistä oikeistolaisempi hallitus lienee ainoa mahdollinen, koska punademu Marin haikailee nykyisen katastrofaalisen punavirhehallituksen perään ja sen seuraukset jo tiedetään.
Onneksi vaaleja ei täällä ratkaista, mutta kokoomus on sen verran fiksu ja filmaattinen, paitsi Orpo, että se kanssa aina pärjää.
Mutta tuo pönttöjen puolue !
Pönttöjen politiikan kanssa romahtaisi kulttuurihistoria, musiikkihistoria taidehistoria, rakennushistoria, sivistyshistoria ja Suomi vajoaisi jo maineeltaankin albanian tasolle.
Kaikesta muusta selvitään.
Onneksi vaaleja ei ratkaista persukammoisten vouhotuksillakaan.
Kulttuuripolitiikka kaipaisi kyllä perkeleenmoista ravistelua, mutta yksikään puolue ei sitä osaa tarjota. Pitäisi tukea kulttuurin tekemistä, ei vain kokemista – ja pitäisi tukea kulttuuria joka ei ole vain aatteiden värittämää. Tuemme sadoilla miljoonilla instituutioita ja karkkirahoilla sydäntä.
Tämän vuoksi pidän mesenaatteja niin tärkeänä.
SDPn kannatus on kestänyt hallituspaineista huolimatta. Kokoomuksen kannatuksen lasku sataa PerusS-puolueelle.
Oikeistolaisuus on aika monitahoinen käsite, eikä aina oitis selviä, mistä oikeistolaiseksi mielletystä asiasta on kysymys.
Isänmaallisuus on epäilemättä oikeistolainen arvo marxilaisesta näkövinkkelistä katsoen, koskapa marxilaiset ovat julistaneet isänmaallisuuden kapitalistien keksinnöksi.
Kommunistien toiminta ennen sotia todistaa heidän arvostaneen kommunistidiktatuurin Suomen itsenäisyyttä korkeammalle.
Isänmaallinen ei voi olla, jos ei arvosta maan suvereniteetin säilyttämistä. Eli mahdollisuus omien ratkaisujen tekoon pitää optimoida.
Eduskunnassa on edustettuna kaksi etnonationalisteista puoluetta, PS ja RKP. Lisäksi Ahvenanmaalta on usein tullut kiihkoetnonationalistinen edustaja käyttäytyen fennoja kohtaan vielä imperialistisemmin kuin pakkoruotsittava RKP.
PS -puolue on korostuneen isänmaallinen, eikä sen itsetietoitoisuutta uussuomettuneet hyväksy.
Onneksi meillä oli presidenttinä aitosuomalaiseksi julistautunut Kekkonen ja hänen jälkeensä kansallisvaltioiden kannattajaksi ilmoittautunut Koivisto.
Kansallismielisyyden suhteen PS on Kekkosen ja Koiviston perillinen.
Ahtisaari oli liikaa George Sorosin miehiä ja Halonen häpeilemättä kehoitti suosimaan työnhaussa ulkomaalaisia suomalaisten työnhakijoiden kustannuksella.
Sauli Niinistö on puolestaan lähestynyt perussuomalaisia arvoja. Vuosia sitten epäisänmaallisissa piireissä se Niinistön puhe, jossa hän arvosteli kansainvaelluksia suosivan käytännön epäonnistuneeksi, herätti melkoista kuhinaa.
Nytkään ei liene epäilyksiä siitä, etteikö Niinistö ymmärtäisi PS:n motiiveja.
Halla-ahon suhde kansallismielisyyteen noudattaa Kekkosen, Koiviston ja Niinistön linjaa. Eikä se linja olisi vieras myöskään enemmistölle suomen kansasta.
Älämölömiehet tulevat kyllä tekemään kaikkensa Halla-ahoa vastaan. Älämölömiesten taustalla häärivät hämärämiehet, jotka ajavat omia epäisänmaallisia tavoitteitaan.