https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000009633081.html
”Uusi liikenneympyrä ja pyörätie Tampereen keskustaan maksavat yli miljoona euroa suunniteltua enemmän”
https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000009632978.html
”Tasaisen ratikkaradan rakentamiseen Näsisaaren läpi tarvitaan 2,5 miljoonaa euroa lisää”
Ihmeellistä puuhastelua, kun tällaisen pienen jutun kustannuksiakaan ei osata arvioida edes alkeellisesti oikein.
Ei ihme, että suurissa jutuissa mennään kymmeniä miljoonia persnetolle eikä kukaan ole koskaan mistään vastuussa.
Kyllä saaren paalutus olisi pitänyt perusinssin älyllä olla selviö sillä täyttömaa painuu ajan kanssa pohjalietteen koloja hakien. Silta paalujen varassa olisi ollut parempi vaihtoehto ja maa-aines tieparannukseen sepelinä. Pyörätie on välttämätön kun ratikka ei kurvaa joka kolkkaan…
Ei silta kelvannut, kun piti saada myös luksuskämppiä rakennetuksi sille saarelle.
Luksusta oli myös tarjolla Tampereen Niemenrannassa YIT:n taloissa, joissa uudenlaiset valmiiksi muualla kootut märkätilat asennettiin paikalle valmiina elementteinä — ja sitten vuositarkastuksissa lähtivät kylpyhuoneet täysremonttiin, kun niiden lattioiden kallistukset ja kaikki olivat pielessä.
Ahneus ja nopeasti tehty johtaa siihen, että jopa nykyisessä kämpässäni kylpyhuoneen katosta listat niissä törröttävine nauloineen tippuvat kesken suihkun niskaan. Yksi kerrallaan, pikku hiljaa niin, ettei suihkussa koskaan ole tylsää 🙂
Eikö kyse ole liitos-rakenteesta, joka yhdistää paalusillan saareen? Eli kun nyt vielä siltaa korkeammalla tasolla olevan saaren painuminen on käytännössä hidas prosessi, niin silta joudutaan yhdistämään saareen paalulaattojen avulla, jotka ovat turha kuluerä, koska jos rakennushanke oltaisiin toteutettu ajan kanssa, osissa, niin louhetäyttömaa olisi kenties ehtinyt painumaan sillan tasolle, jolloin paalulaatoille ei olisi tarvetta.
Venetsiassahan tulvien vuoksi mereen on rakennettu tällaisia tulvavaikutusta loiventavia elementtejä, jotka nostetaan ja lasketaan pahimpien vedenpinnan vaihteluiden ajaksi merenpohjasta (mikä toinen esimerkki ratkaisusta, joka on kehitetty loivennukseksi merenpinnan ja paaluille rakennetun kaupungin ”välille”).
Kuten Venetsiassa paaluille rakennettu kaupunki, ei myöskään Tampereella paalusilta muuta korkeuttaan, vaan täyttömaalle rakennettu saari on se, joka vajoaa (samoin mitä merenpinta Venetsiassa nousee tai laskee).
Ja siinä missä meillä sillan paalut on porattu kallioon, ovat Venetsiassa paalut soisessa rämemaassa siksi, että kun paaluja isketään muutoin upottavaan maaperään pystysuunnassa paljon vieretysten, niin tämä paalutus rakenteena stabiloi ja estääkin suomaan upottamisen, jolloin rämeeseen saadaan paalujen päälle upottamaton perusta, jonka päälle kaupunki. Siellä meriveden suolaisuus vahvistaa eroosio-vaikutusta rakennuksiin, jotka tulvien myötä haurastuvat, ja joiden haurastumista estämään mereen innovoidut tulvimisen esteet on suunniteltu.
Tampereella uudisrakentamisen on sanottu nostavan vanhan rakennuskannan arvoa.
Sellainen paalutushan on rakennettu jo aikaisemminkin ratikkaväylälle, ei uutta, mutta uutta, ettei joku suunnittelija sitä ottanut huomioon tuohon paikkaan. No, saavat kiristää jäljellä olevaa urakkahintaa.
Eikö kyse ollut täyttömaan odotettua hitaammasta painumisesta, johon paaluratkaisu siksi, koska odottelu kävisi sitäkin tyyriimmäksi? 🙂
Mutta miksi ei projekteja toteuteta osissa, jolloin kaiken kerralla yhteen sovittamispakko ei tuottaisi moisia lisäkustannuksia?
Ei noita töitä voi enää sanoa millään mittarilla mitattuna sanoa puuhasteluksi.
Se on vähän niinkuin Valkeakosken sillan korjaus, piti maksaa vähän yli miljoonan, mutta maksoikin kolme ja puoli. Eikä ole vielä edes aloitettu.
Kukaan ei osannut laskea tulevan sodan vaikutuksia hintoihin.
Kenen taskuun nykyään nuo valtion ja kuntien hommat tehdään.
En mä tiedä, ehkä nämä Tampereen Mänhättän-projektit tarjoilevat huippu-osaajille insinööris-alalta tilaisuuksia toteuttaa ideoitaan. Harvoinhan suuremmat hankkeet pysyvät budjeteissa, kun elävä todellisuus todistaa ihmisen suurella kunnianhimolla luotujen teoreettisten ratkaisujen paikaansapitävyyden. Ja varmaan ihan uudenlaisen rakentamisen hankkeiden kohdalla insinööristaidonnäytteiden neitsyyden menetykset myös kustantavat.
Harjun toisella puolella Pyhäjärven tuntumassa Skanskan talot myöskin vajoilivat miten sattuu. Niemenrannassa maanalaisen autohalliston päälle visioitu pihakansi muuttui talvella kiiltäväksi luistinradaksi, jonka ylittämiseen kukaan ei ollut osannut varautua luistimin. Tuskinpa myöskään sotaan sekä siitä juontuviin ylimääräisiin kustannuksiin.
Tuo Lapintien kiertoliittymän rahoitustuen eväys vaikuttaa järkipäätökseltä. Kaikkea ei tarvitse saada kerralla.
—
Ja me lemmikinomistajat myöskin annamme:
”KOIRIA on Suomessa jo vanhentuneen Tilastokeskuksen arvion mukaan noin 700 000 ja kissoja noin 590 000. Koirien rekisteröintimaksu on 10 euroa per kuono ja 19 euroa, jos rekisteröinnin haluaa tehdä perinteisesti paperilomakkeella. Jos oletetaan, että kissojen rekisteröimismaksu tulee olemaan samaa luokkaa, koira- ja kissaväeltä lähtee valtiolle yhteensä noin 13 miljoonan euron potti.
Järjestelmän sisään on rakennettu myös tuplamaksuja, jotka kasvattavat kokonaissummaa.”
(https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000009613395.html)
Vaikka kaduissa ja teissä ei olisi mitään vikaa niin pitää käyttää määrärahoja jotta voi saada uusia määrärahoja.
Mutta ainahan lisäkuluja ja korjattavaa tulee, kun rakennetaan vaikka ihan perus asfalttitie (ja vaikka tien pohjustus olisi kuinka hyvin veden valutuksia huomioonottava), tulee talvi ja routavaurio, jonka kautta vettä kertyy asfaltin alle ja syntyy kuoppa, jonka päältä kun iso rekka ajaa, rikkoontuu asfalttipinta sitten ja reikiä pitää korjata.
Se on kumma, kun jokaisessa kunnallisessa projektia tulee kymmenien prosenttien lisäkustannus jo ennen kuin ne on saatu edes valmiiksi ilman tulevien vuosien ”routavaurioita”…
Meillä on varoja korjailla toisten omistamia asioita mutta sitten ei jää varoja korjailla ihan omia asioita
Vaan aina ne menee yli bdujetistaan terv tepivaari