”Venäjän tv:ssä käytiin erikoinen keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä – ”Meidän on vapautettava veljelliset suomalaiset””
Voitaisiin säästää putina ylimääräiseltä sodalta antamalla tälle muutaman kourallisen kokoiselle ”veljellisten” sakille ilmainen ja vapaa menolippu paratiisiinsa.
Samalla toki voitaisiin lähettää muutama väkivaltaisempi vanki samalla kyydillä, kun siellä alkaa olla pula sellaisista.
Eikös me olla huolestuttu siihen että lannoitteiden hinta on kova?
Jos nuo vapauttajat tulevat rajan yli niin eikös siinä ole aika pino maatuvaa, orgaanista lannoitetta?
Voihan sen ottaa niinkin…
Kaikki halpa on menetetty, mutta tilalle saatiin Nato.
Hallitusta syytetään tietysti hintojen noususta.
Mikä halpa?
Pakosta ollaan jouduttu investoimaan puolustukseen ryssän takia eikä se siitä halpene.
Hallitusta ei voi syyttää tästä asiasta, vaan päinvastoin myöntää, että kerrankin se kykeni melkein nopeisiin päätöksiin vetkuttelematta turhaan ideologisessa potaskassa.
Eikös nuo lannoitteet ole Norjalaisten juttu, ainakin Kemira aikanaan myytiin sinne. Joskus olen minäkin väärässä, harvoin.
Aikoinaan tuli teeveestä mainos: ””Kanankakkaa maahaan nakkaa, muista biolan.
”Meidän on vapautettava veljelliset suomalaiset”
Suurvaltojen toiminta konflikti- ja kriisitilanteissa on aina hyvin kaavamaista ja toistaa vivahteettomasti totuttua aikaisempaa. Tämäkin lausuma on kuin muistuma Venäjän propagandasta talvisodan päiviltä. ”Suomalaiset sotilaat! Tappakaa teitä sortavat tanner-mannerheimilaiset upseerinne ja tulkaa tänne hakemaan leipää” Syitä tähän kaavamaisuuteen selitti osaltaan kohtaus Pekka Parikan Antti Tuurin tekstiin perustuvasta elokuvasta ”Talvisota”. Siinä eversti Laurila jutustelee etulinjan miesten kanssa venäläisten ensimmäisten vielä jojseenkin helposti torjuttujen hyökkäysten jälkeen. Miehet ihmettelevät venäläisten ihmisaaltoihin perustuvia massahyökkäyksiä järjettömiksi. Laurila selittää että niillä on sellainen jalkaväen ohjesääntö mitä he eivät pysty muuttamaan. Nyt kun Venäjä käy valtavin tappioin sotaa Ukrainassa, osoittautuu ettei ohjesääntöä ole vieläkään muutettu.