Yleisradio perinteisesti tukee kansanvaltaista menoa järjestämällä valtakunnallisten vaalien iltana vaalitulosta seuraavan ja kommentoivan tulospalvelulähetuksen kuten YLE:n tehtävä onkin. Lähetys on suurella ammattitaidolla ja vaivoja säästämättä tyylikkäästi kokoonpantu. Tärkeimmän informaation katselija saa lähetyksen ensi minuuteilla kun ennakkoäänestyksen tulos ilmestyy kuvaruutuun. Jos lopettaa katselun tähän ei juurikaan menetä mitään oleellista. Mutta lähetyksen seuraaminen aina aamuyön päätöshetkille saakka on kiintoisaa muillekin kuin politiikan heavy usereille, joita tälläkin sivustolla riittää. Tuloksia tulee reaaliaikaisesti ja kommentaattorit panelissa ovat asiantuntevia ja ehdottoman puolueettomia.
Lähetys on puoluepoliittisesti herännäisille formulakilpailuihin verrattavaa jännitystä ja meille muille leppoisaa viihdettä. Yksi suuri epäkohta iltaa häiritsee ja ärsyttää oikein pahan kerran. Vähän väliä lähetys siirretään tulosstudion asiallisesta ilmapiiristä eri puolueiden vaalivalvojaisiin. Nämä välähdykset ovat epä-älyllisyydessään tuskallista katsottavaa kokonaan puolueesta riippumatta. Lapsellista hillumista, huutamista ja hihkumista tai tappion koittaessa typerää selittelyä. Onhan se ymmärrettävää että tulospalvelun ohjaajalla on lähetyksen mittaan aika ajoin tyhjää aikaa ja on helppo ajantäyttökeino kuvata näitä puberteettisesti käyttäytyviä vaalivalvojaisia. Sama ongelma oli muinoin Pekka Tiilikaisella selostaessaan Holmenkollenin tai Salpausselän kisojen 50 km:n hiihtoa suorana lähetyksenä. Televisiota ei ollut ladun varrella ja radioyhteyskin oli kovin alkeellista. Pitkiin aikoihin ei kilpailusta ollut mitään kerrottavaa ja Pekka joutui pitkät tovit puhelemaan omiaan, vanhoja kisamuistoja yms.
Tässä olisikin oivallinen vihje nykyvaalien tulospalveluille. Tulosten kertomisen ja kommentoinnin lomaan näiden reaaliaikaisuudesta kuitenkaan tinkimättä kulttuuripainotteisia vaalien vaikutelmia ja muistumia jutustelun muodossa menneiltä ajoilta vanhemman polven asiantuntevilta edustajilta (historioitsijat, kirjailijat) mitään sanomattomien ja samanlaisina aina toistuvien teennäisesti remuavien vaalivalvojaisvälähdysten asemesta.
Huonompiakin ideoita olen kuullut.
Puolueet järjestäköön omia nettilähetyksiään jos huvittaa. Itse en ole koskaan vaalivalvonnasta kiinnostunut. Taustalla pyörittelen.
Päivänpolitiikan seuraaminen tarjoaa kokemukseni mukaan paremmat valmiudet keskustella sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei muutoin juuri olisi juteltavaa.
Kyllä mielestäni olisi mielenkiintoista tietää lisää suomalaisista puolueista ja niiden syntyhistorioista näkemyksellisten ihmisten taholta, mutta asia ei kosketa niin, että lukisin puolueista.
Selaahan Suomen historiaa alkaen 1800-luvun alusta, Suomen sota Sven Tuuvineen, isoviha, nälkävuodet, torpparielämä, maatilatalous perinnönjakoineen, teollinen nousu, sisällisota/ vapaussota/kapina/
Tannerit, pohjalainen jääräpäisyys ja IKL, Tampereen taistelut ja ja kansan kahtiajako, talvisota ja kansan yhdistyminen, sotakorvaukset ja teollisuuden nousu, siinä ohessa kommunistien vallannousu poliittisine johtajineen, kekkoslandiasta/YYA tähän päivään ja Natoon. Tuossa aluksi kertauksena puoluehistorian kulmakiviin.