Nyt patistellaan kaikkien puolueiden taholta kansalaisia menemään vaaliuurnille pudottamaan äänestyslippunsa hokemalla, että sinun äänesi voi olla se ratkaiseva. Tätä kun eräs tossunkuluttaja tohti epäillä, niin joku siihen tokaisi, että valittiinhan se Kekkonenkin yhden äänen turvin tasavallan presidentiksi.
Taistellaan päivällä leivän ja yöllä lihan puolesta kun äänestysaikaa on enään viikko jäljellä ja nyt kansalaiset punnitsevat kolmen suurimman välillä, että kenen lupaukset saa heissä viisarin värähtämään.
Yksi heistä näyttää nykymenolle vihreää valoa ja vakuuttaa syömävelankin olevan satsaus tulevaisuuteen ja kunhan laitetaan puoli miljoonaa kansalaista puhe,-ja osallistumiskaranteeniin, niin sen jälkeen voimme olla kaikki kuin yhtä suurta perhettä.
Toisen puoluetoimistossa laulaa Matti Heinivaho että, ”nahka ruoska soi” ja vakuutellaan äänestäjille, että aina paremmalta se porkkanakin sitten maistuu, mitä suurempi on ollut kärsimys.
Kolmas ”suuri” lupaa olla lupaamatta mitään.
Minua vähän huvittaa ne kommentit jotka sanovat, että koska kolmen taistelu on niin tasaväkisessä vaiheessa, niin viimeisillä vaalitenteillä on lopputulokseen ratkaiseva merkitys.
Mutta pidän kyllä ihmeenä, jos joku äänestyspäätöksensä tekee televisioesiintymisen puitteissa ja uskon, että niitä tuuliviirejä on kyllä niin vähän, että se ei vaakakuppia kallista siltä osin oikeaan eikä vasempaan.
Amerikasta sanotaan, että siellä äänestyspäätöksensä kansalaiset tekevät lompsansa mukaan ja uskon että nyt meilläkin sen oman lompsan sisältö on ratkaiseva ja jotkut höpinät ihmisarvoista ovat tuuleen huutelua.