Ihmiset kun kohtaavat, niin taitaa se keskustelun avaus olla yleensä säästä ja säätilasta kommentointia ja ainakin senioreilla, joille parasta päivää on jo aikaa sitten ohitettu, niin terveydelliset vaivat särkyineen ja kolotuksineen nousee seuraavana tapetille ja kovaa kilpaa käydään siitä, kumpaa ne pahemmat krempat kurittaa.
Sanotaan, että joka vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki, mutta sillä saattaa olla jopa parantava vaikutus kun huomataan, että ei olla vaivoineen yksin, että joillakin saattaa mennä vieläkin huonommin kuin itsellä.
Jos nyt oman mielipiteeni sanon säästä, niin itse en ole koskaan ollut mikään auringonpalvoja ja nahkansa polttava ja kaikki yli 20 asteen kohoavat lämpötilat kesällä eivät ole valkoihoiselle tarkoitettuja.
Hu hellettä sano rusakko pakkasta ja itselleni 30 asteen pakkanen on taivas, kun 30 asteen helle on helvetistä.
Ainoa paikka jossa nautin yli 20 asteen menevistä lämpötiloista on sauna.
Suomessakin lasketaan aina, että kuinka monta hellepäivää on sattunut kesään ja mitä enempi niin sitä parempi kesä on ollut ja kuten jo sanoin, niin mitä vähempi sitä parempi omasta näkökulmastani.
Tuntuu kun kuuntelee ihmisten puheita, että kuukauden kesälomalla huuhdotaan 11 kuukauden kärsimykset pois mielestä ja kielestä, kuka mitenkin.
Jotkut tilastotieteilijät ovat laskeneet, että kesälomien jälkeen tapahtuu eniten avioeroja suomessa ja kaippa se niin on, että kesälomaan ladataan suuria odotuksia ja ajatellaan, että kuukauden ”puutarhanhoidolla” se yksitoistakuukautinen kesantokin vielä herää eloon ja muistellaan papin sanoja, että minkä Jumala on yhdistänyt, niin sitä ei ihmisen pidä erottaa.
Mutta kunpa olisikin toisin päin, että yksitoista kuukautta palveltaisiin kuningatarta ja yhtenä kuukautena sitten herra saisi sano mitä mieltä kuningatar on.
t. onnellisesti 44vuotta yhteistä taivalta takana ylä ja alamäkineen, sillä eihän onnikaan miltään tuntuisi, jos ei joskus kaapinpaikasta tulisi erimielisyyksiä.
Oltu 52 vuotta samassa ruokataloudessa emännän kanssa. Pikku kinoja lukuun ottamatta emme ole oppineet vielä riitelemään. Lienemme jotenkin kieroontunut pari kun niin usein saa lukea että ihanteellisen tai ainakin hyvän tai normaalin pariskunnan kuuluu aika ajoin riidellä, kuulemma puhdistaa ilmaa ja on sovinnon jälkeen on autuas olo.
Mistähän olemme paitsi jääneet, sitä kummastelen, mutta tuskin tulemme kokeilemaan, on totuttu niin tähän alati rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.
No eläkeläisenä menetin kesäloman ja lomaltapaluurahankin.
Niinhän ne menee kaikilla kun alkaa huru ukon / akan elämän piiri alkaa
Eipä niitä riitoja meillä ollut pikku kinaamista oli
Nyt elän lesken eloa vaikka en saakaan lesken eläkettä terv tepivaari
Meidän perheessä ei kumpikaan ollut tossun alla ja se siitä hyvän parisuhteen tekikin terv tepivaari
Meillä kotona otetaan aina välillä kunnon tunnin-parin poliittis-yhteiskunnallinen debatti. Se on yleensä ihan mainio, koska olemme eri mieltä ja äänestämme eri tavalla. Säästäkin olemme eri mieltä, mutta se voi johtua siitä että olen ainoa suomalaistaustainen ja tämä talvi tuntuu vähän erilaiselta itselle.
Laitan tähän aiheet joista enimmin emännän kanssa juttua tulee:
– haukumme Putinia
– epäilemme tulevan SOTEn tehoa ja säästöä
– keskustelua koiramme edesottamuksista
– valitamme TVn tarjontaa, erityisesti runsasta tarjontaa ohjelmista joissa väkivaltaa
– käymme läpi lasten ja lastenlasten kuulumisia, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä
– kauhistelemme Suomen velkaantumista
– ihmettelemme vanhusten kohtelua maassamme, me jo iällä olevat
– pohdimme mitä tehdään ruuaksi huomenna
– vähän käymme läpi kummallakin luvun alla olevia kirjoja
Taustalla soi useimmiten klassinen musiikki
Säästä puheen ollen, ajelin juuri periferiasta takaisin kaupunkiin melkoisessa pyryssä, enkä voi kuin toivoa, että suomalaiset ihmiset opettelisivat ohittamaan.
Sekä menomatkan loskapaskassa että nyt tulomatkan mahdottomassa lumituiverruksessa sekä moottoritiellä että pikkuteillä minut ohittaneilla ei tainnut päässä suuremmin leikata.
Kenties suomalainen maantiellä ei näe kuin eteensä, siitäkin huolimatta että autoissa on yleensä takalasi sekä kolme peiliä, joista voi opetella katsomaan myös taakseen. Voi myös opetella ajattelemaan toisia siinä kun maantieraivossaan leuka kasvaa kottikärryllä kuljetettavan kokoiseksi niin, että on aivan pakko mahtisonnina kaasuttaa toisen ohi vailla todellisia ajaotaitoja siten, että näiden pickupin leveät renkaat pölyttävät keskiviivalla olevan, tuulessa kinoksiksi kasautuneen lumivyöryn ohitettavan päälle poistaen näkyvyyden kokonaan sekä vaarantaen liikenneturvallisuuden täysin.
Eivätkö suomalaismiehet kykene ohittamaan sosiaalisen ajotavan mukaisesti siten, että kun ohittamaan siirtyy vasemmalle kaistalle, niin ajaisi sitten kunnolla ja reippaasti toisen ohi niin, ettei vajakkeina kiilaa toisen eteen siten ,että ohitettava joutuu jarruttamaan sekä menettää täysin näkyvyyden kaiken eteen kiilanneen auton renkaista pöllyävän/ roiskuvan lumipaskan vuoksi? Kuinka vaikeaa ohittaminen voi olla? Tai miksi ohitella, jos ei osaa ajaa autoa?
Suomalaiset mieskuskit: olette rimanalitus!
En tunnista itseäni puheestasi
Keskustassa myös eräs nuori jamppa pikku Golfilla kääntyi risteyksestä tielle, jota pitkin olin tulossa, ja jouduin väistämään häntä jalkakätävälle, koska kaverin auton perä luisui minun kaistalle. Ellen olisi väistänyt, olisi tullut kolari. Miksi lähteä auton rattiin tällaisella kelillä, jos ei hahmota/ käsitä sääolosuhteita sekä sitä, mitä tilannenopeus tarkoittaa. Joskus kun on vähemmän haastava keli, tykkään kiusata tahallani näitä ihmisiä ohittaen itse heidät vaikkapa oikealta jarruttaen sitten vasemmalla kaistalla heidän eteen niin, että pelästyvät. Nyt säilytin maltin.
Katso vaan naiskuskieja, jotka ajavat perä pimeänä pimeässä, sateessa ja lumituiskussa.
Missä siinä lienee se turvallisuus?
Myös ihan yllättäen noissa ohituksen jälkeen tai motarin liittymässä nokan eteen tunkevissa on melkoisesti naiskuskeja.