Hyvin monessa maassa Euroopassakin presidentin virka jos sellainen vielä on, niin on lähinnä seremoniallinen, eli on ulkopuolella yhteiskunnallisesta päätöksenteosta ja päivän politiikasta ja niissä päätökset tekee parlamentit ja pääministerit hallituksineen niin sisä,- kuin ulkopolitiikassakin.
Ja itse olen ollut sitä mieltä, että tähän tulisi myös meillä mennä, sillä monen lautasen ulko,-ja turvallisuuspolitiikka sotkee vain valtasuhteita ja tulee kiistaa kuka sen viimeisen sanan sanoo.
Tämä Sanna Marinin aloite, että perustetaan valtioneuvostoon ulko,-ja turvallisuuspolitiikan asiantuntia elin on oikean suuntainen ja askel presidentin ulkopoliittisen painoarvon vähenemiseen ja sen keskittämisen yksinomaan pääministerin ja valtioneuvoston johdettavaksi.
Tämä ei ole epäluottamuslause nykyiselle presidentille ja se on selvää, että se vaatisi perustuslakimme muuttamisen presidentin valtaoikeuksia koskien.
Kyllä pienessä maassa pitäisi ulkopolitiikkaa johtamaan riittää pää,-ja ulkoministeri ja kun vielä puolustuspolitiikkamme tulevaisuudessa nojaa valta osiltaan Nato yhteensopivuuteen artikloineen, niin puolustusministeri ja ministeriö hoitaa sen rooterin.
Nytkin jo tuntuu käyvän kova puhuri asian ympärillä ja presidentti jo kiivaaseen sävyyn tyrmäsi hankkeen, mutta se on turhaa reviirin puolustamista ja olla jarruna parlamentarismissa.
Eipidä.
Samariini on osoittanut, että pelkästään poliittisella ideologialla asioita hoidettaessa mennään pahasti metsään.
Puoluepoliittiset uskovaiset tarvitsevat päällystakin.
Arvilla on ihan perusteita sinänsä, mutta toisaalta meiltä puuttuu monia demokratian valvontakoneistoja joita on monissa länsimaissa. Jopa perustuslaillisuuden valvonta on meillä delegoitu puolueille. Presidentti on yksi viimeisiä, instituutio joka voi muistuttaa keisarin uusista vaatteista ja puhutella ihmisille yli puoluerajojen. Näen sille vielä käyttöä.
Niin, en kyllä hyvällä tahdollakaan pysty näkemään nykyisessä tilanteessamme sitä, että mikä asia ja tavoite olisi jäänyt turvallisuuspolitiikassamme täyttymättä ilman presidenttiä.
Minä kyllä luotan eduskunnan ja valtioneuvoston ( olipa ne minkävärisiä hyvänsä ) kykyyn toimia ulko,- ja turvallisuuspolitiikassamme suomen ja suomalaisten hyväksi niin sodan kuin rauhankin aikana.
Mutta jos nyt joku sanoo jonkin asian, joka ilman presidentti-insitutionaalista ohjausta ei toimisi maamme turvallisuuspolitiikan sektoreilla, niin siitä vaan, mutta ideologisilla väitteillä minä pyyhin pöytää.
Kyllä, kun paikalla on yhteiskuntaa kokoava voima ja persoona päivänpolktiikan ulkopuolelta.
Tämä oli Kyuulle !
Heikki,- Tämä teidän arkumentointinne on tällaista tunteiden kanssa leikittelyä, joka ei perustu mihinkään
Se perustuu historian kokemukseen ja jopa nyt ihan näihin vuosiin.
Anna konkreettinen esimerkki eikä mitään mutua.
Etkö ole seurannut presidentin roolia viimeisten kriisivuosien aikana ? Ei anna aihetta enempään kommentointiin.
En ole seurannut, kun en muutenkaan seuraa politiikkaa.
Presidentin virka tulee lopettaa nykyisessä muodossaan, sillä Saulin jälkeen on vaarana, että siihen nousee joku Haavisto.
Tulee mieleen onko Utva sivuuttanut pääministerin jos niin siinä se valuvika?
Se on toki totta että presidentin pitää olla päivänpolitiikan yläpuolella. Tätä voi nähdäkseni pitää aksioomana ja myös lähihistoriallisesti katsoen selvänä kansan tahtona.
Onhan niihin Niinistön saappaisiin seuraajan kova hakeminen, mutta haetaan vaikka Hautala Amerikasta asti, jos ei muita saada, tai kun ei huolita. Ei Hautala vielä ole ilmoittanut suostuvansa,mutta ei vielä ole ajnkohtaistakaan.
Ei Hautala tai Rehn- tyyppiset ole kansanäänestyksessä pärjääviä.
Siellä kisaavat Haavisto, Stubb, Heinäluoma- tyyppiset tunnetut kansan nimet.
Eipä todellakaan innosta tuo suhmurilista.