Sitä sanotaan että aika kultaa muistot, mutta on ainakin yksi sellainen tekijä joka on harmillista, ellen sanoisi jopa surullista mikä nykynuorilta jää kokematta, kun se on jäänyt muualta tuetun/haetun tanssi,-ja vapaa-aika ”saasteen”jalkoihin ( minun mielestäni )
Sitä kesti aikansa, sanotaan tuosta 40 luvun puolenvälin vuosista tuonne 70 luvun alkuun, sen jälkeen se alkoi hiipumaan kunnes se nykyään on hävinnyt lähes täysin, vaikka niitä oli niinä ”hulluina vuosina” lähes jokaisessa niemessä notkossa ja saarelmassa ympäri laajan suomenmaan, samoin sävelmin ja samoin tunnelmin.
Sodanjälkeisinä noin kolmenakymmenenä vuosikymmenenä voidaan sanoa, että silloiset nuoret suurelta osin varmuudella ovat elämänkumppaninsa löytäneet jonkin kyseisen tanssilavan parketilta tai parketin vierestä.
Onhan joitakin lavoja vielä jotenkin toiminnassa kesäisin, mutta näyttää että niitä pitävät pystyssä ne samat henkilöt, jotka kyseisinä mainitsemissani vuosikymmeninä olivat nuoria, nyt he ovat entisiä nuoria.
Ei soi tangot eikä humpat soittolistoilla, nykyisellä, omasta mielestäni mitä sieltä kuuluu, niin ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa sen mitä minä siitä musiikin ja sanoituksen sekamelskasta jotain ymmärrän.
Mutta maailma muuttuu ja mielestäni pääosiltaan huonompaan suuntaan, toki nuoriso on eri mieltä, he löytävät kumppanin netistä ja festareiden osana yhteistä jokkopsykoosia.
Meidän/minun sukupolville oli/on voimaksa luontosuhde ja se esiintyi laulujen sanoituksissa rakkauden ja kaipauksen kielukuvin ja solistit olivat tunteiden tulkkeina estoista ja ujoudesta kärsiville nuorille miehille ja usein monille se rohkeus haettiinkin lasisesta laulukirjasta. Ei voi kyllä tuomita niitä jotka rohkeutta hakivat ryypystä, jos sen myötä sen ikuisen kummpanin löysivät vierelleen yhteistä polkua kulkemaan.
Ne on tuhannet ja taas tuhannet jotka ovat toisensa löytäneen Olavi Virran, Reijo Taipaleen ja kymmenien muidenkin tanssimusiikin esittäjien sanoin ja sävelin lavatansseissa.
Aika kultaa muistot jolloin ei oltu persuja eikä polittiikasta puhuttu ja kaikki oma tarve tehtiin yhdessä koko perheenä ja oltiin tyytyväisiä toisia sortamatta.
Niilo,- Mistäs sinä tähän(kin) sen persun löysit, eipä silti, itse olen aina ollut perussuomalainen arvoineni ja atteineni jo ennen kuin oli koko puoluetta.
”Kesäisen yön, muistatko sen tuoksutkin joita tuuli toi, kukkasten vyön ja autereen, lehdos miss leivon laulu soi….ja kasteessaan, heräävän maan muistatko hopeassa loistain, silmäsi sun lempeästi toistain sanan min`huuliltas sain.
Mun muistoissani leivon laulu vielä soi, kanssasi jälleen taas käyn onnelaan. Kuin ennen meille koittaa kesäaamun koi, tuoksuvat kukkaset kasteessa maan”……..
Tässä vähän sitä sanoitusta joita omassa nuoruudessani tanssimusiikin sanoituksiin liitettiin osana ”luonnon moninaisuutta”.
Me kutsumme emännän kanssa tätä nykyistä nuorisomusiikkia sanoineen ja sävelineen asfalttimusiikiksi.
No tankot ei ole mun makuuni mieluummin kuuntelen lattareita joissa vaaditaan myös tanssi taitoa
Kretonkiin nojaaminen ei kyllä ole tanssimista ja sitähän tuo lavatanssi on kokonaan terv tepivaari
”Kretonkiin nojaaminen ei kyllä ole tanssimista”
Lavoilla oli yhtä monta tanssityyliä kuin oli tanssijaakin ja en taida väärässä olla näin kokemusperäisenä asiantuntijana, että kretonki se kainalossa oli se tärkein mitä lähdettiin tavoittelemaan.
Oli siinä Suomalaisella naisella monensorttista tanssittajaa viejänä, kun monella oli kaksi vasenta jalkaa ja sävelkorva oli paleltunut talvisodassa.
No itse kilpa tanssia harrastaneena tiedän varsin hyvin mitä lavoilla voi ja saa tehdä mm kilpa tanssi on sanomattakkin selviö ettei se sovi sinne
Mutta lavatanssi on kelle sopii mulle kiitos ei tankoineen terv tepivaari
Siinä sitä nostetaan omaa häntää ja halveksitaan muita.
Kerro omin sanoin missä halveksitaan ketään mulla häntä nousee itse ei sitä tarvii nostella viakralla terv tepivaari
Aina pitää muistaa että joka sukupolvella on oman näköinen musiikki terv tepivaari
ihanko tosi.
Niin se vaan on aina ollut ja tulee aina oleen
Aikanaan Elviksen musiikkia pidettiin irstaana no nyt on kumman arvostettua kuitenkin
Jotenkin tuntuu ettei niitä muisteta lainkaan terv tepivaari
TM
Muistettu on.
P. Mustapää (Martti Haavio): Viimeisestä illasta
https://youtu.be/UseeRsE9IeM?feature=shared
”Kretonkiin nojaaminen ei kyllä ole tanssimista.”
Yleistäminen on synti ja häpeä.
”Kesäillan valssi oli vuosina 1996–2011 Yle TV2 -kanavalla esitetty viihdeohjelma, jossa nähtiin artistivieraita viihdyttämässä tanssijoita tanssilavoilla eri puolilla Suomea. Ohjelmaa juonsi alusta alkaen Sari Tamminen. Wikipedia.
https://www.youtube.com/watch?v=dUmArRnfmUI
Musiikkia eikä metelöintiä.
Melodia ja sanoitus trimmaavat, ballaadi ja hyvä.
Esitys hyvä!
Tällä Reimanin eli Hermannin sanoituksella on meikälle sikäli merkitystä, että hän yllytti minua tekniselle alalle, jolla en sitten kovin hyvin viihtynytkään. Sain kutsun yllättäen ja pyytämättä Oulun yliopiston DI -koulutukseenkin, jonka tarkoituksena oli käsittääkseni kaavailla suunnitellun ammattikorkeakoulu-uudistuksen suuntaviivoja. Olisi kai pistetty piuhat päähän ja sillee?
Olisi voinut iskeä masennus sanoittajan tapaan.
Eikös hän poistunut korkeimpiin orkestereihin oman käden kautta.
Vuonna -87 kuulin kuolemasta autoradiosta.
Kerrotaan hänen pohtineen kuolemaa eri kanteilta. Yksi hänen nimimerkeistään oli Vieno-vainaa.
Oli saattanut tyttöystävänsä raskaaksi. Alaikäisinä olivat päässeet naimisiin Kekkosen luvalla. Näin muistelen kertoneen. Ehkä noissa tunnekuohuissa tuli viiltäneeksi ranteensa silloin nuorena.
Seuraava Syksyn Sävel lienee tehty melankolian rajamailla. Sitä on on soitettu myös monissa hautajaisissa.
https://youtu.be/U-FbK9ytcJ4?feature=shared
Kun ihminen tekee itselleen jotain pahaa alkaa miettimään onko yhteiskunnassa jotain pielessä
Kun ihminen tekee tuollasta taka alalla voi olla suuria syitä asiaan vaikkapa konkurssi terv tepivaari