Useassa suomalaiskodissa roikkuu seinällä suomalaisen taiteen eräitä merkkiteoksia, kuten vaikkapa poika ja varis, tai taistelevat metsot ja silloin voidaan sanoa, että taide yhdistää, olipa sosiaali ekonominen asema ja ymmärrys mikä hyvänsä, niin siitä ei jää epäselvyyttä mitä ne esittävät ja jäljennöksinäkin ne saavat paikkansa lasivitriinihyllyn vierestä kunniapaikalta. Meillä poika ja varis on ripustettuna mökin rinkelipuodissa, missä kenenkään häiritsemättä voi Akselin pensselinjälkeä katsella asiaankuuluvalla hartaudella teoksen merkittävyyttä vähääkään aliarvioimatta paikastaan riippumatta.
Mutta harvalla suomalaisella olisikaan varaa aito Akseli seinälleen saada, mutta sen voin sanoa sillä ymmärrykselläni mikä minulle on suotu ja mikä on elämänkoulun antamaa, että Picassoa en minä eikä lähes kukaan suomalainen seinällensä laittaisi , ei edes rinkelipuotiin, joku tolkku sentään.
Mutta johan löytyy seinälle ripustajia, kun saavat tietää, että maalaus on Pablon ja teos on miljoonien arvoinen, siinä silmän räpäyksessä syntyy taideymmärrys ja valo syttyy yläkertaan ja ihastuksen huokaus pääsee hampaiden välistä, vaikka hiljaa sisimmässään kiroaa ne taidetta rienaaviksi luomuksiksi.
Rahalla on jumalainen voima, siinä asiantuntemus lisääntyy samaa tahtia teoksen hintalapun kanssa.
Voin kyllä omasta puolestani senkin sanoa, että minun taideymmärrykseni ei ulotu niin pitkälle, että esim. Kekkosen tai Matti Nykäsen kunniaksi tehtyjä luomuksia en pihaani antaisi pystyttää, taikka ehkä Kekkosta voisin kalalammikkona pitää.
Taide on varsin erikoinen laji eikä ole työn laadusta kiinni sen hinta vaan tekijästä. Me maallikot voidaan tehdä taidetta eikä niillä ole kehyksen arvoista hintaa.
Rahalla on mahtia mitä oudoimmissa asioissa juuri niin kuin Arvi kummastelee. Jotenkin teoriassa voisi kuvitella että taiteen arvo on nimenomaan itse taiteessa, sen kauneudessa tai muuten vain katsojassa herättämissä vahvoissa tuntemuksissa.
Surkuhupaisimpaa on tämä keisarin uudet vaatteet ilmiö, pöljänä kuin pässi uutta veräjää tuijottaa taidekriitikoiden hienoksi julistamaa ihmispolo nonfiguratiiivistä töherrystä joka ei herätä pääkopassa minkäänlaista värinää, jos on varakas ostaa sellaisen seinälleen, laittaa parhaalle paikalle että vieraat varmasti näkevät, itse näytellen muina miehinä ymmärtävänsä mistä taulussa on kysymys.
Kyllä ja jos nyt yhden mainitsen, jonka taide on silmälleni ja mielelleni mieluista kuvanveiston alalta, niin vieraillessani Lieksan Vuonisjärvellä, Eva Ryynäsen taiteilijakodissa ja ateljeessa, niin se oli taidetta suurella T puusta, joka on materiaali minun mieleeni.
Luonnossa liikkuessani ihailen Jumalan luomaa luontoa metsässä,( ei puupelloilla ) ja yleensä jos ihminen lähtee sitä muuttamaan mieleisekseen, niin se on pilalla, mutta Eva on saanut puusta taiottua sen olemuksen, joka suomalaista koskettaa.
Olen myös käynyt Ryynäs Eevan taidetta Vuonisjärvellä ihailemassa, taisi mennä puoli päivää katsellessa. Onhan hän puuveistoksensa mahtavia, ihan tavallisen ihmisenkin silmä niissä lepäilee. Omatekemänsä kirkko, sen penkit ja mäntymetsä alttaritauluna isojen ikkunoiden takana oli vaikuttava.
No eipä roiku mun seinillä näitä kahta taidetta
Mulla roikkuu aika tunnetun Tamperelais taitelijan maalauksia muutama Reese teki näitä maalauksiaan varsinkin Näsijärveltä terv tepivaari
Eiköhän ne Tepi sinunkin taulut edusta kuitenkin sitä samaa realismin ilmenemismuotoa joka tapauksessa kuin nämä minunkin mainitsemani teokset.
Voihan ne katsoa miksi itse haluaa mutta ne ovatkin yhden kaverin minulle tekemiä
Ja on muuten hienon taiteilijan tekemiä minulle rakkaasta nässysstä Tampereella
Tekijä oli eläessään hyvä ihmisenä ja erittäin hyvä maalari
Omasta mielestäni näitä ei voi verrata noihin mainitsemiisi tauluihin On mullla sitten yksi taulu Suomen vanhasta ylipääliköstäkin terv tepivaari
Tepi hyvä, nyt ei ollut muusta kysymys kuin taidesuunnasta ja kyllä ne edustavat kaikki sinunkin taulusi realismia, olipa ne sitten mallinettu nässystä tai vässystä.
Kun on ollut mahdollista seistä realismin ajan mestareiden taulujen vieressä, tuntuu kuin siinä he vieressä eläisivät.
Rembrand, van Gogh, Leonardo da Vincin Mona Lisa Pariisin Louvressa, josta juuri Jouluna tuli kuva, kun tyttären tytär poseerasi ”madonnana” vieressä. Silloin kun ei ollut kameraa, vaan pensseli ja paletti. Ihailen !
Kyllä myös kotimaisetkin ovat upeita kuten Helen Schärfbeck, Halonen, Järnefeldt Gallen-Kallela, Simberg. Naapurin Munsterhjelm on käsittämättömän upeaa.
Modernismista, nykytaiteesta en juuri montaakaan ymmärrä. No, pianisti Iiro Rantala soitti ja Sihto ”maalasi” sävelet oli yhdessä oli kiintoisa.
Minkähänlainen taulu syntyisi meikäläisen piano-tai urkusoolosta ? Kari on kuollut, mutta hän osaisi tulkita, olihan hän kotiurkurkin.
Koitan ottaa tavaksi aina sopivissa tapahtumissa kiertää taidekujia, pienkustantajien käytäviä, yms. Aina löytyy joku uusi hauska tava kuvailla jotain sinänsä tuttua. Uusi ja vanha kohtaa.
Se taideteos, minkä eniten haluan seinälleni, on se mitä ei ole vielä piirretty tai maalattu.