On se hyvä että viimein, suomen suunta muutettiin, monarkia tasavallaks, kansan äänin käännettiin.
Kvarttaalissa neljän vuoden, piikki auki juhlittiin, ulkomaiden mafioosoin, siestan jatkot turvattiin.
Petteri ei johtajana, päähän paina kruunua, vieköön Sanna mennessänsä, missä sitä puunata.
Nälänhätää köyhyyttä ja heinäsirkka parvia, piti tulla suomen maahan, kun on persut vallassa.
Elina on ministeri, joka toimii viisaasti, eikä ala Pekan lailla, terroristein ”sulhoksi”.
Häkkänenkin selvät käskyt, joukoillensa latelee, eikä kieron savolaisen, geenit kuulu jotokseen.
Vasemmisto tuttuun tyyliin, löysi natsin joukosta, Junnilan kun ulkomuoto, muistutti niin ”Aatua”.
Niinistö se vielä hetken, johtaa meitä edestä, Pekka taitais neuvot antaa, taka puoli edellä.
Ulko,-puolustus ja pressa, ruiskukan hallussa, herran kiitos ettei ole, puna ruusun vankina.
Hyvin voivat kaikki yönsä, nukkua taas rauhassa, kun ei enään paatin tappi, ole Sannan hallussa.
Yksi nainen viidestä on, yhä vallan kahvassa, Henrikson kun ankkalampeen, hukuttaa jo omia.
Neljä vuotta pitkä aika, opposition orsilla, vasemmisto sieltä käsin, tuhoa ei suomea.
Kepu petti, kansa jätti, valtahan se turmeli, vasemmiston juhlinnassa., tupaillat kylmeni.
Orpon hallituksen ei nyt, pidä lähtee peruuttaan, vaikka vasen laita pelkää, että työtä tarjotaan.
Karhutkin ne keskenään jo, reviireistään taistelee, vuosisatain perinteitään, ruumiskasat seurailee.
Tapelkoot he keskenänsä, sehän heille sallitaan, turhaa täällä pelätä on, Nato rajat turvajaa.
Suurin uhka suomelle ei, ole karhu idästä, pahin uhka punainen on, eduskunnan pöntössä.
Oi kallis Suomen maamme, maine ja kunnia, sivistys, tulevan usko, puhtaasen tuulen ja auringon paisteeseen, vajosi synkkien sinimustien ukkospilvien pirittämään taivaanrantaan.
Ilma pierun, suon ja kuokan metaaniin, kaalin ja lantun löyhkään, puuceen tötterövuoren persreikään.
Eläköön kaunis historiamme demokrattisen kuningas Saulin, maailman kunigattaren Sannan ja perintöprinssi Pekan luotssaamasta onnen ajasta !
Yritätkö sinä Heikki runoilla Väinämöisen suohon ?
Soitin joskus perintökanneltakin säestykseksi.
Omissa riimeissäni sanojen kuuluu stemmata keskenään, eli pitää pysyä rytmissä, se on silloin kuin tanssia, jossa askeleet eivät sotkeidu väärään poljentoon.
Kauanko jaksat jauhaa tuota potaskalevyäsi?
Se on jo kuultu.
Minä en paljoa mieti riimiä tai sen kummempaa lorurakennelmaa. Se on sen hetken ajatusinspiraatio ja se näköinen se sitten on.
En minäkään niitä mieti, tämäkin riimitys minkä nyt tähän tein syntyi ensimmäisen ja toisen kahvikupin välillä noin parissakymmenessä minuutissa.
Ei tarvitse kokottaa inspiraatiota kylään, se asuu jo meillä.
Saas nähdä kuinka tämän äärioikeistohallituksen kulttuuriministeri suhtautuu minun apuraha hakemukseeni, kun edellisen hallituksen kulttuuriministeri uhkasi vetää minut kansakiihottamisesta raastupaan, jos vielä heidän rauhaansa runoillani ahdistelen.
Tulevaisuudessa ei syödä eväitä? Ainakin hyvätyloisten verotusta kevennetään reilusti. Riittäähän siihen rahat kun leikataan tukia. Purran kannattajien toive kaiketi.