Kun vasemmisto eli neljä vuotta kuin pellossa, eli puhui pellon reunalla paskaa, kuvitellen sen muuttuvan oraalle itse pellossa ja rahaa oli ja jos sitä ei sattunut kaikille omille sidosryhmille löytymään omasta lompsasta, niin toveria ei jätetä sanoivat lainanantajat maailmalla ja hykertelivät käsiään. Tiesivät että hykertelyyn olikin aihetta, kun korot huitelevat miljardeissa heidän pussiinsa.
Nyt nämä vasemmistolaiset ulkoparlamentaariset ”mafiosot”, eli AY.n keskuskomitea uhkaa pysähdyttää koko Suomen lakkoiluillaan, kun heidän ei anneta nauttia saavutetuista eduistaan maailman tappiin, vaan joutuvat kuten kaikki muutki kantamaan kortensa kekoon Suomalaisen hyvinvointivaltion pelastamiseksi heiltä itseltään.
En voi muuta kuin kaikkille suositella eroa tästä keskuskomiteasta, sillä AY on pahin jarru työnteon esteenä ja lakkojen kautta se ainoastaan haluaa suojata ei teidän, vaan omien etujensa jatkumoa muuttumattomana.
Nyt kun maahanmuuttokin palautetaan pohjoismaiselle normistolle, niin samoin tulee tehdä myöskin työlainsäädännön ja sopimusartiklojen puitteissa, jossa työnteko on aina kannattavampaa kuin sosialihuollon kautta ”tienaten”.
Arto Satoselle sanoisin, että nyt ei pidä perääntyä, vaikka soppatykit porisisivat yötä päivää senaatintorilla.
Suomessa ylintä valtaa käyttää eduskunta, ei ay-liike.
Ay-liikkeen johtajien tärkeysjärjestys muodostuu seuraavasti:
– johtajat itse
-ay-liikkeen itseisarvo
Jossain on kaukana perässä ovat välttämätön paha eli jäsenet.
Se, että onko Suomessa yksityisiä työpaikkoja ei kiinnosta ay-johtajia paskan vertaa, mutta he ovat ehdottomasti työntekijän etujen valvojia.
Ay:n pitäisi tehdä kaikkensa sopeutuakseen yhteisvaluuttaan tai sitten olla sitä vastaan.
Eurottaja Lipponen edellytti joustoja työelämässä. Ja Niinistö antoi ymmärtää uskovansa, että väki oli valmis sopeutumaan.