Minä kun olen tällainen yksinkertainen kaurahattu rehupuntti, punaniska perusjuntti suomalainen mies, joka on aina luottanut siihen, kun on ollut kaksi vahvaa kättä ja tahto armoton, niin silloin ei ole voudit eikä muutkaan veroelätit tulleet silmille hyppimään. Ja paras deorodantti on ollut hiki joka on tullut työnteosta eikä laiskan hikoilusta ruokapöydässä.
Minulle yksinkertaisuus on kaunista ja mottoni on, että pareet on aina vanha konsti kuin pussillinen uusia.
Vaikka yhteiskuntaa hallitsee nykyään tekoälyt ja kaikensortin sähköiset robotit ja helvetin esikartanot mitä kummallisempine vempaimineen, niin minä en lähde näiden perässä ja ehdoilla muuttamaan omaa käyttäytymistäni, enkä kuvittele näin kansakoulun oppimäärrälläni niiden tuovan helpotusta elämääni, päin vastoin.
Minulle on aina riittänyt ja tulee riittämään niin pitkään kun näitä polkuja olen tallaamassa, että käteni ulottuvilla on sahat ( ei moottori ) kirves, rautakanki, vasara ( ei naulapyssy ) ja lapio, siinä on minun tietokoneeni ja ne välineet joilla on leipää riittänyt ja myös sirjushuveja oikeassa mittasuhteessa. Nykyään ne ovat harrastusvälineitä eläkeukolle, joilla haen deorodantti täydennystä, ettei pahanhajuinen stressihiki pääse yllättämään.
Tälle nykyiselle suuntaukselle, joilla pyritään ihmisen elämää helpottamaan irti työn ja ennen kaikkea fyysisen työn rasituksista niin minä sanon että, PITÄKÄÄ TUNKKINNE.
Lapiosta tuli mieleen, että aloitin työelämäni ensimmäisen pestin lapion varressa. Kaivoimme porukalla kunnan työmaalla vesijohto-ojaa jossa minä nuorimpana kapean kaivannon pohjalla heittämässä murusia. Työstä sain oikein palkkaa jolla ostin polkupyörän.
Tuttua on Niilo ja itse olin useana kesänä jo alakouluikäisenä viereisellä sahalla taaplaamassa ja jos en nyt ihan väärin muista, niin markan sain päivässä. Normaaliin kesään kuului myös isojen talollisten pelloilla ahertaminen tappipoikana, pernanostos ja perien haravoijana ja mitä erilaisemmissa askareissa, josta usein oli palkaksi vain ruoka. Ei kukaan puhunut mistään lapsityövoimasta rikollisena meininkinä, kaikki kantoi kortensa yhteiseen kekoon.
Tuossa kun mainitsin oman koulusivistykseni, niin omana kouluaikanani siellä opetettiin kuitenkin ne jotka nykyään puuttuu, eli hyvä käytös ja huolellisuus, sekä vanhmpien ihmisten ja työnteon kunnioitus ja ennenkaikkea opettaja oli luokassa se auktoriteetti, joka opetti, että rajat on rakkautta, jos se jossain perheistä oli jäänyt hunningolle.
Tuohon hienoon listaan lisäisin että ammoin omassa nelivuotisessa kansakoulussani kaikki oppivat lukemaan
Minun taloni korotusta tuli takentamaan Arvin kaltainen timpuri. Sanoi, ettei koske koneisiin. Jyysti tiksahalla toppia millintarkasti ja paikoilleen samalla mitalla.
Tulin töistä ja pari juoksua kattotuoleille oli odottamassa päivän jälkeen.
Hermohiki nousi otsalle ja mietin, ettei tästä tule lasta eikä paskaakaan muutamaan kuutauteen ennen talvea.
Pyysin timpurikaveriani ”hiukan” avuksi. Oli moottorisahat ja pelit.
Kattotuolit olivat paikoillaan viikonloppuna ja homma edistyi muutamassa päivässä vesikattoon.
Toinen timpuri katseli tiksahaansa terotellen ja otti loparit.
Kaverini, ammattitimpuri sanoi, että näissä hommissa timpurin mitta on tuuma eikä milli.
Minun työni jälkiä ei ole tarvinnut jälkeenpäin parsia ja nämä nykyajan ”konemiesten” ja tietokonetimpurien nopeasti ja hosumalla tehdystä lopputuloksesta on seurauksena ollut vain kusipäisiä kakaroita.
Minä teen laskelmani ja pohjapiirrokseni edelleen niin sanoakseni ”klubiaskin kanteen”, vaikka en ole kuuna päivänä klubia enkä muutakaan savuavaa kortta suuhun laittanut
No, eivät nuo koneet ole esteenä tarkalle ja hyvälle työlle ristimittoineen ja korkoineen, materiaaleineen, päinvastoin.
Se on este, ettei työkulttuuri ole hanskassa, vaan urakoissa halvalla kusettaminen ja osaavien mesterien puute. Olen tuon maailman oppinut kantapään kautta. Kysy, vaikka mitä !
Tein kerran eräälle herralle pientä projektia ja kun se valmistui niin hän sanoi, että jos se parempi olis, niin se olisi Jumalan tekemä.
Oletko sinä Heikki sellainen tekijä joka lausuu, että minkä silmä heittää sen lista peittää.
tai…
kyllä siitä hyvä tulee kun se maalataan.
No en, mutta hyvää voi tehdä, jos osaa ja saa aikaiseksi.
Mikään jalkalistan jiirin nyhertäjä tuntikaupalla en ole, vaan se tulee kerralla kuntoon poiketen kaverista, joka nyhersi päivän yhden huoneen listoja.
Poropeukaloiden armeija on vallannut Suomen. Nato apuun!
Nyt puhuvat rakentamisen asiantuntijat – ”Saa hävetä, mitä skeidaa tuolla tehdään” https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009498876.html
Minä karkasin jo ensimmäiseltä työpaikaltani. Samalla tiellä ollaan, joskin siitä on jo niin kauan aikaa, etten enää muista, mikä se työ oli.