Itse koen jonkinsortin vastenmielisyyttä niitä politikoita kohtaan, jotka vielä päivänpolitiikan keskiössä tai sen reunamilla hoippuvina kirjoittelevat muistelmiaan mennestä tapahtumista mutuun perustuen ilman ainoatakaan faktaa tai dokumenttia, lähinnä omaa hurskautta korostaen ja muita kirjan kansiin ottamiaan joko mustamaalaten tai ainakin vähätellen suhtautumalla. Minusta niissä liikutaan jo aika lähellä kunnianloukkaus syytettä.
Saahan näitä toki kirjoitella, itselle tulee mieleen kuolevan politikon viimeiset korahdukset ennenkuin häipyvät kansan mielistä ikuiseen unholaan ja en varmasti kovin paljoa erehdy sanoessani, että nämä kirjaset eivät kyllä tule kulumaan poliittisten historiantutkijoiden käsissä.
Voihan niitä joululahjaksi ostella pukinkonttiin, mutta jos itse sellaisen saisin, niin ilman pienintäkään omantunnon tuskaa sen sivut tulisi kulumaan vain saunan pesää sytytellessä.
Nytkin näiltä presidentti kandidaateilta näitä oman hännän nostamisia par`aikaa tulee uunista ulos ja myös hallituksen ministereiltä, niin entisiltä kuin nykyisiltäkin tuntuu aika kultaavan muistot, ainakin omalta kohdaltaan.
Olen Arvi tässäkin asiassa kanssasi samaa mieltä.
Toisaalta tässä ajassa on jotenkin trendikästä että kolmekymppiset julkkiksetkin kirjoittelevat elämänkertojaan.
En tiedä onko heillä kiire kuolemaan vaiko rahastamaan ennen kuin unohtuvat turhien julkimoiden avaralle arolle.
On terapeuttista käsitellä omaa historiaansa.
On bisnestä kirjoittaa oma historiansa parhain päin.