Voi pyhä yksinkertaisuus tätä sossujen järjenjuoksua, kun ehdotetaan nelipäiväistä työviikkoa, vaikka maassamme on noin 300000 työvoiman ulkopuolella olevaa työkykyistä, jotka eivät nykyisen sosialiturvan puitteissa suostu tekemään päivääkään töitä.
Ja uusia tulijoita tulee maahamme ovista ja ikkunoista juuri tämän runsaskätisen sosiaaliturvan houkuttelemana läpi Euroopan ja sanovat olevansa suojelun tarpeessa ja totisesti, suomen kaikki muut puolueet perussuomalaisia lukuunottamatta suojelevat tulijoita lähinnä työltä.
Jos nyt tähän samaan blogiin liitän toisenkin aiheen, kun periaatteen miehenä periaatteeni on ollut että, blogi päivässä.
Vaikka tiedän huutavani tuuleen niin huudan silti. Kaikki demareita, kokoomusta ja perussuomalaisia äänestävät äänestävät puoluettaan tulevissa vaaleissa ennenkaikkea siksi, että se olisi vaaleissa ykkönen ja sitä kautta tuleva pääministeri puolue ja haluaisimpa nähdä sellaisen kokoomusjohtajan tai taustasatraapin, joka perussuomalaisten voittaessa lähtisi uhmaamaan demokraattisen vaalin tulosta ja hylkäisi hallitukseen osallistumisen jollakin arvohöpinöillä. Sillä mitä siitä seuraisi en uskalla edes arvailla, jos kansa on perussuomalaiset suurimmaksi äänestänyt heidän politiikkansa tähden ja sen jälkeen kokoomus näillä arvohöpinöillään lähtisikin sosialistien kanssa marjaan, niin …….
Vihervasemmisto ja RKP sanoutui irti yhteistyöstä jo ennen vaaleja perussuomalaisten kanssa, joten en heihin sen kummemmin ajatuksiani tuhlaa.
Mutta kysyisin nyt kokoomuslaisilta, että onko nykyinen sosialidemokratia ja heidän politiikkansa sitä, että siellä kokoomuksen tavoitteet tulevat paremmin toteutetuksi kuin perussuomalaisten kanssa.
Itse uskon, vaikka taidan jäädäkkin yksin mielipiteineni, että perussuomalaisten kanssa päästäisiin kaikissa muissa asioissa molempia tyydyttäviin kompromissehin, mutta haittamaahanmuutto on asia josta perussuomalaiset eivät tingi ja sen tulee olla nykyistä selvästi kiristävämpää ja se tulee perustua yhteiskunnan kantokykyä hyödyttävään maahanmuuttoon.
Haittamaahanmuutto on negatiivista kaikilla valtiontalouden hallinnonaloilla ja on utopistista haihattelua kuvitella sillä kestävyys,-ja velkataloutemme muuttuvan positiiviseksi.
Ruotsissakin on jouduttu ottamaan nyt viimein lusikka kauniiseen käteen haittamaahanmuuton osalta ja sitä ei olisi kyllä vasemmistoblokki koskaan tehnyt, mutta nyt kun Ruotsidemokraatit ovat hallituksen ulkopuolisena tukijana sitä vaatinut, niin jo alkoi lyyti kirjoittamaan. Meillä sitä vastoin jos nykyinen pääministeri saa jatkumon, niin hänen johdolla mennään kyllä päätyyn asti ja se jälki tulee kyllä olemaan niin rumaa, että en julkea sitä kotikasvatukseni puitteissa tähän laittaa.
Minä olen henkilökohtaisesti aktiivisena politiikan penkkiurheilijana havainnut, että maahanmuuttajat tyytyisivät kyllä suomessa elmään maassa maan tavalla, mutta nämä heidän suojelijansa ja hyysärinsä ovat niitä, jotka heitä varjelevat kaikelta siltä pahalta, jonka kohteeksi kantaväestö joutuu heidän koskemattomuutta varjeltaessa.
Persut taistelevat yksin puuhevosellaan tuulimyllyn lapoja vastaan joka silpoo peitsen tuhannen nuuskaksi.
Tässä AL:lukijan kommentti Lauri Lylyn kirjoitukseen.
Suomessa ei ole työkykyistä ja osaavaa porukkaa, piste !
”Jos Suomessa olisi oikea työvoimapula, miksi samaan aikaan ammatillisista opinnoista valmistuvista yhä useamman on pakko lähteä ulkomaille töihin, jotta saisi oikeita palkkatöitä oikealla työsopimuksella ja -ehdoilla sekä palkalla?! Ja usein vielä palkkakin on isompi ja koulutusta sekä osaamista arvostetaan, toisin kuin täällä Suomessa!
Miksi samaan aikaan, ja etenkin jo muutama vuosi tdkaperin yhä useamman työttömäksi saneeratun hyvin koulutetun suomalaisen on ollut pakko lähteä ulkomaille, jotta saa oikeita töittä, josta saadulla palkalla tulee toimeen?!
Kun tarkastellaan puhtaasti edellä mainittuja faktoja, voidaan todeta, että Suomessa ei ole nähty sitten Nokian nousun ja tuhon oikeaa työvoimapulaa. Sen sijaan, meillä on koko ajan yhä vähemmän pulaa tehdyn työn eteen vastineena saaduista palkan maksajista.
Sitä paitsi, nykyisin perinteiset työsuhteet ovat katoava luonnonvara, eikä vajailla työtuntimäärillä tehdyllä työllä tule toimeen.”
Mutta niinkin politiikassa aina, yksi vastarannankiiski, puolue, ei saa yksin mitään aikaan, pitää olla kavereita ja niitä ei persuilla ole missään.
HK:
On Suomi köyhä ja siksi jää, jos emme eroa eurosta.
Et ole älynnyt, että juuri PS on yrittänyt estää ”kädettömien” pullahiirien tuloa maahamme.
Tanskan demareilla on ollut yhtä paljon älliä kuin persuilla. Ehkä voisimme pitää yhteisen kesäleirin nuorisolle?
Ei ole työvoimapula – on palkanmaksupula.
Kun työn tekeminen ja teettäminen on negatiivista sosialiturvaan nähden, niin tietäähän sen että yhä pienempi joukko elättä yhä suurempaa joukkoa niitä, jotka hakevat toimeentulonsa kelan luukulta. Eihän sillä hyvinvointivaltiota pidetä pystyssä, että sosialiturva kilpailee palkkatyön kanssa,…. kuten sosialistit maatamme johtavat.
Sosialistit tuntuvat uskovan, että verottamalla saadaan aikaiseksi hyvinvointia. Uskomus on realismissaan samaa luokkaa kuin paroni von Münchhausen tarinoissa kuvattu tilanne, jossa paroni pelasti itsensä suosilmästä nostamalla itseään niskasta.
Reaalimaailmassa hyvinvointi syntyy työstä. Työn kireä verotus yhdistettynä passivoivaan sosiaaliturvaan vähentää tehdyn työn määrää, eli käytännössä heikentää hyvinvointia.
Aapiskukon tasoista asiaa jaksat höyrytä.
Mikset palkkaa suomalaisia kädettömiä, pullataikinapoikia ja tyttöjä hommiin, jotka eivät osaa lukea, laskea kirjoittaa tai ovat masennuksissa teidän kaltaisiin höyrypäihin.
Mamut Foodoorassa ja Woltissa polkevat fillarilla ahkerasti pitsaa näille mössöttäviksi.
Ukrainalaiset ja baltit tekevät rakennustyöt, kun kotimaiset lyövät vasaralla peukalonsa. Poikkeuksena raitiotieallianssin ammattilaiset ja lihavat kaivuu-urakoitsijat koneissaan. Ja katutraktoripojat, jotka paahtavat sataa kaupungilla.
Turkkilaiset parturoivat kaljuja suomalaisia.
Thaitytöt pesevät vanhusten peput. Ja keräävät ahneille metsien marjat.
Katukapakat ovat mamujen käsissä.
Ja yksi pääammatti puuttuu, veronkiertäjät.
Hinta, jonka työnantaja joutuu työntekijästään maksamaan, pitäisi kokonaisuudessaan maksaa palkatulle käteen, että näkisivät, mitä palkkaaminen maksaa, veroineen, eläkkeineen, sotuineen, työttömyysvakuutusmaksuineen, työterveyshuoltoineen, yms. Tekijä saisi sitten itse maksaa palkastaan em. itse. Näkisivät, paljonko jää käteen, mutta näkisivät myös, kuinka paljon heidän palkkaamisensa maksaa.
Nyt vain valtio pitää työnantajia ilmaisena ja helposti valvottavana lypsylehmänään, joka kiltisti tilittää kaikki valtion määräämät velvoitteet.
Työntekijät varmasti tietävät työnantajan palkkojen kokonaiskulut ja tilanneet taseineen tuloslaskelmineen vastuullisussa yrityksissä.
Eri asua on pienyritykset veronkiertoineen ja puljauksineem, joissa, ei ole luottamusmiesjärjestelmää.
Työnantaja ei maksa noista sosiaalisista menoista centtiäkään he ovat vain välikäsiä työntekijän ne maksaessaan
Ainoa todellinen kulu on työmiehen palkka josta siitäkin monasti mennään maksaen minimi palkkaa
Samoin kun on huonoja työntekijöitä on myös huonoja työnantajia jotka viis veisaa sopimuksista terv tepivaari
Tätähän minä juuri tarkoitin!
Työntekijä ei näe niistä rahoista kuin murto-osan, koska valtio velvoittaa työnantajat pidättämään ne palkasta ja tilittämään ne valtiolle, koska tuskin valtio tulisi rahoja saamaan, jos niiden tilitysvelvollisuus olisi työntekijöillä. Nyt valtio käyttää työnantajia ilmaisina saataviensa perijöinä, koska niitä on vähemmän ja niitä on helpompi valvoa!
Sitten on vielä lakisääteiset tapaturmavakuutusmaksut, jotka työn antaja maksaa työntekijöiden puolesta.
Miksi eräät piirit sanoo että työantaja maksaa no tavallaan mutta aina on helppo maksella toisen rahoista ihan mitä vaan
Jos näitä tapaturma vakuutuksia ei olisi siitä turmasta menot tulisi suoraan työantajille KOKONAISUUDESSAAN terv tepivaari
Pienen työnantajan omaisuus on samaa rahaa, josta maksetaan palkat kuluineen!
Niinpä se on eikä pienellä työantajalla aina sitä palkkarahaakaan ole vielä edellispäivänä
Ymmärrän hyvin tunteen kun pitää maksaa vaikka vaan kolmelle työntekijälle palkka ja rahaa tilillä 25 centtiä terv tepivaari
Nelipäiväinen työviikko voi tuoda ihan hyvän lopputuloksen joissain töissä.
Muutamaksi kuukaudeksi. Pysyvää etua siitä ei saa. Se on juuri tuo kyvyttömyys erottaa hetken fiilis ja pitkän ajan vaikutus.
Miksi nämä lausunnot otetaan heti 0-100 km/ h.
Suunta tulee olemaan varmasti teollisuudessa tuo, mutta ajan kanssa viikkotunteja vähentämällä.
On tietenkin aloja joihin tämä ei pitkään aikaan sovi eli alat, joissa ei ole riittävästi työvoimaa.
Itse kannatan nelipäiväistä työviikkoa ja myös nelipäiväistä kouluviikkoa, jolloin lapsillekin yksi päivä jää rästijuttujen ynnä muun kiinniotettavan, läksyjen sekä kouluprojektien itsenäiselle tekemiselle. Kouluihin tulisi laittaa tiiviimmät ja kunnolla haastavat kurssimäärät, jotka vaativat lapsilta oikeasti keskittymistä kouluun — ja sitten yksi päivä olisi viikossa aikaa kirjoitella esseitä, käyttää rauhassa aikaa jonkin asian tutkimiseen jne.
Pidän tällaista ihmisen kannalta kannustavana ja hyvänä mallina, kunhan ne neljä työpäivää oikeasti ovat vaativia ja intensiivisiä.
Ja sitten jäisi viikonloppu aikaa myöskin perhe-arvoille/ perheen kesken ajanvietolle, kun olisi tuo perjantai vaikkapa etätyölle/ rästityöprojekteille. En allekirjoita lainkaan sitä, että tällainen passivoisi ihmisiä, toisin kuin ajatus viiden päivän oravanpyörästä, johon raipaten täytyy kaikki piestä mukaan. Nykypäivän ihminen arvostaa omaa aikaansa.
Nykypäivän yhteiskunta on sellainen, että ihminen tarvitsee oikeasti yhden päivän ihan vaan kaikesta irtaantumiseen vaikka yöpuvussa koko päivän yksin kotona johonkin olennaiseen keskittyen.
Eipä ole tullut nukuttua öitä puku päällä, joten en osaa asiaa kommentoida, mutta yli 40-vuotta olen ilkoisillani nukkunut, ei ole kuminauhat kiristelleet.
Siis en kaipaa viettää päiviä ”yöpuvussani”.
Niin, me ihmiset olemme erilaisia.
Itse olen tätä oman aikani menoa katsellut ja miettinyt, ettei se vältämättä ehkä kuitenkaan kaikille toimi, että sirpaloituneessa, joka puolelle leviävässä ja lässyttävässä hälläväliä-kulttuurissa lannistetusti hoemme jotakin pinnallisia hyvinvoinnin ja voimaantumisen kliseitä, joiden ajatus lienee kohottaa meitä hetkellisesti omien elämiemme pehmustetusta, mauttomasta Muumimaisen tasapaksuuden apatiasta, jossa legginsikansa suorittaa elämäänsä hiivataikinamassana.
Sanoisin että vaihtelu virkistää ja terve viikottainen irtiotto tästä mauttomasta ja hajuttomasta, masennuslääkkeistä turrasta hiivataikinamassasta. Että kun kulttuuri on kuin rokotettaville ihmisklönteille tehty lässyttävä lastentarha, joka on niin väsynyttä ja niin tuhannesti valmiiksi pureskeltua ja väkisin kaikille hymyilevää — niin jonkinlaisen terävöittävän rakenteen muovailu omaan arkeen ei liene huonosta!
Ainakin itse olen kokenut niin, ettei se motivoi eikä kannusta minua, että jokainen päivä on jotenkin ihana ja rento ja työhyvinvoiva ja pastellin sävyinen ja välipaloin pehmustettu ja kaikella kädenlämpöisellä kuorrutettu.
Sen sijaan mikä itselleni on motivoivaa ja virkistävää on se, että arkiviikot pitävät sisällään dynaamista rytmiä, jossa osan viikkoa joutuu oikeasti painamaan täydellä teholla oman jaksamisen ylikin, haastaen itseään yli epätoivon, jonka jälkeen yksi rauhallisempi päivä asioiden prosessointiin/ sisäistämiseen ja hitaampaan, luovan pohdiskelevaan työskentelyyn, jonka päätteeksi päivä-pari vapaata, jonka aikana aivot nollaantuvat, voi tavata ystäviä, ja jonka jälkeen on taas mieluisaa palata sopivasti haastavaan tehoviikkoon, joka ei ole viittä päivää puuduttavaa tasapaksua suorittamista.
Vähän sama idea kuin mikä lomissa, jotka rikkovat mukavasti ihmisen elämän tasapaksuutta. Paitsi ettei sopivasti vaihteleva, dynaaminen arki vältämättä kaipaa sitten pakomatkaa aurinkorannikolle, kun arki itsessään virkistää ja motivoi ja syventää ja rentouttaa sekä uudistaa ihmisen sisältä käsin.
Mutta olemme varmasti erilaisia, ja joillekin kesto-legginsiunivormu, lääkedosetti sekä työpaikan välipalapiste tuovat lohdun kun ei tiedä muustakaan tai osaa kaivata muuta — ja on jo tarpeeksi välinpitämätön miettiäkseen haluaako jokainen ventovieras vastaantulija nähdä omat kehon poimut.
Rakastamalleni vaimolleni olen tuttu jo vuosikymmenien takaa, eikä muiden ole tarpeenkaan nähdä meitä ainakaan öisin puvustettuina.
Päivisin emme puvustamattomina kuljeskele.