Nyt on ilma sakeana eduskunnassa ja eduskunnan ulkopuolella kovaa veikkailua siitä, että lähteekö ja mihin lähtee ja koska lähtee jos lähtee Marin tekemään työtä politikkona tai jossain muussa duunissa politiikan broilerina.
Voi vain kuvitella mikä on Marinin tunnetila tällä hetkellä, kun on tiputettu vallan huipulta tylysti takaisin muiden kuolevaisten joukkoon ja kun aikasemmin on ollut päättämässä kaikesta mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja jossa jokainen risun risahdus ja pinen kiven kääntäminenkin on vaatinut hänen puumerkkinsä.
Varmasti Marin miettii että miksi hänen glamoudinsa ja pyhyytensä mikä hänellä on ollut rajojemme ulkopuolella, että miksi suomessa kuitenkin kansa ei ollut uskossaan yhtä vahva, eikä häntä ja hänen edustamaansa kulttia valinnut jatkokaudelle, vaan valitsi toisin.
Jos nyt joku Marinin tulevaisuutta pohtii, niin ajattelin että hyvän osviitan voisi ehkä saada siitä, kun katselee uuden eduskunnan valiokuntien kokoonpanoja, että onko Marin niissä edustettuna puheenjohtana tai ylipäänsä rivijäsenenäkään. Tuskinpa hän niissä on jos meinaa muihin hommiin.
Puhemieheksikään ei pääse, se paikka on vanhan kaavan mukaan menossa hallituksen kakkospuolueelle ( PS ) ja tuskinpa varapuhemiehen nuijakaan tyydyttää sen jälkeen kun on ylintä valtaa maassamme saanut maiskutella.
Varmasti hän töitä saa, eikä koe edeltäjänsä Rinteen kohtaloa, kun kukaan ei pyydä ja mihinkään ei kelpaa.
Itse koin Marinin neljä vuotta lähinnä sellaisena pääministeriytenä , johon ei toivottavasti enään palata. Ja tuskinpa jos Lindtman valitaan seuraavaksi puheenjohtajaksi, niin enpä usko hänen itsekkään Marinin saappaisiin haluavansa hypätä bileprinssinä.
Vaikka nyt Marinia kuinka ylistettäsiin joissakin piireissä, niin olihan se melkoista ”akkojen sotaa” koko neljä vuotta ja jos nyt hallitus syntyy tältä pohjalta jota nyt neuvotellaan, niin Orpo on nyt ”perheen pää” ja naiset vaijetkoon seurakunnassa.
Arvi, käännä jo virsikirjan lehteä. Vanhat on jo veisattu kymmeniin kertoihin.
Se on kuule Heikki jo puoliksi käännettynä ja sitten käännän sen lopullisesti, kun Orpon / Purran hallitus vannoo virkavalansa, Marinin viiskko on sen jälkeen paha neljän vuoden uni historiamme lehdillä.
Tässä lisää. Isot sielut ja pikkupossut sieluineen, kun on kysymys pienenistä ja isoista.
Suurin os Zelebskyi, sitren Marin ja pikkiriikkinen ”sale”:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tapio-tuomaala/sauli-niinisto-torppasi-ukrainan-toiveet-mutta-zelenskyi-kuittasi-taitavasti/
Pikkusieluisten hallituskiima loppuu, kun orpon-purran kiima-aika loppuu.
Miksi presidentti Niinistön olisi pitänyt rikkoa protokolla ja vetää henkitoreissaan olevaa kivirekeä mukanaan.
On tuo Marinin /C:n nuolenta huipussaan, kun Niinistöä pikkiriikkiseksi tuon lööppimuijan rinnalla nimittää.
Niinistö on ollut se vetävä voima ja Marin räksyttävä narsisti ja takinkääntäjä.
Sinänsä säälittävää tuo Marinin hornet-munauksen kehuminen.
Kaikki johtavat poliitikot tiesivät, ettei niitä voida luovuttaa ja että niiden lentoaika on lopussa, kun ne poistuvat.
Vain narsisti lööppimuija oli pihalla kuin lumiakka ja koitti nostaa omaa profiiliaan asialla.
Oot sie niin totinen mollijori ja torventöräyttäjä, ettei tuolla kelpaa edes retuperälle !
Voi, voi, kun punademua ketuttaa.
Kyllä se tosikkomaisuus löytyy, kun katsot peiliin.
Ei, kun mv-persua !
Miten ihmeessä maailma on niin musta-valkoinen ja vihaa täynnä asiassa kuin asiassa.
”Miten ihmeessä maailma on niin musta-valkoinen ja vihaa täynnä asiassa kuin asiassa.”
Sanoo hän 🤣🤣🤣
Yhdyn voimallisesti Heikin kokemukseen siitä, miten absurdia se onkaan, että nämä perssuomalaiset ja pikkusieluporvarit yhtäältä julistavat omakoti-asumisensa / maalla-asumisensa auvoa, jossa heidän ei tarvitse kestää heidän leveästä elämästä valittavia naapureita whatever — ja toisaalta sitten sotamarssirykelmänä päätyvät somessa mölyämään sääntöpoliiseina vaikkapa siitä jos joku pitää koiraansa auki metsässä. Itsekin pidän koiraani vapaana kun katson sen olevan sopivaa, ja jatkossa tulen myös toimimaan näin.
Ja jos minun koiralenkkini nostattaa jossakussa sairaalloisen pakkomielteen/ kiusauksen lähteä vainoamaan minua, niin suosittelen vainoamis-kiusauksessa olevan harkitsevan minun elämäni vahtimisen sijaan vaikkapa orgioihin osallistumista. Se saattaa lämmittää sisältä pakastunutta.
Niin ja jos perssuomalaisilla/ kloorivalkoporvareilla on niin ihanaa omassa maalla-asumisensa auvossa/ pitkissä parisuhteissaan, että päätyvät päivittäin nettiin purkamaan raivoa ventovieraisiin ihmisiin, niin harkitkaa vakavasti sitä vapauttavaa vaihtoehtoa, että istutte pöydän ääreen keskustelemaan emäntienne kanssa tarpeista sekä tunteista, jotka jos eivät kohtaa, niin voitte tehdä sopimukset kumppaneidenne kanssa suhteenne avaamisesta kokeiluille joko yksin tai yhdessä, kuten monet järkevät ei-pettävät vanhemmatkin pariskunnat tekevät; ovat minullekin kertoneet tuollaisen jopa vahvistaneen heidän omaa parisuhdetta kun sitä yhdessä uusien ihmisten kanssa uudelle avautuessaan saattaakin vaikkapa alkaa tuntea mustasukkaisuutta nähdessään oman kumppanin toisen kanssa, jolloin kuivettunut/ kuollut tuttu vanha parisuhdekin saattaa ihan ilman selän takana pettämisiä herätä uudelleen eloon! Esimerkiksi 🙂
Emme elä 40-lukua enää, vaan vuosi on 2023, kiitos pyhä kierremakaronijumala!
Veikkaan, että ihan oikeassa elämässä pirun harvaa kiinnostaa se mitä joku Marin tai kuka muu tahansa poliitikko seuravaksi tekee, jonkun päättymässä olevan pestin jälkeen.
Itseäni kiinnostaa ainakin huomattavasti enemmän se mitä itse teen seuraavaksi, lähdenkö haravoimaan pihaa vai keitänkö lisää kahvia.
Keitän lisää kahvia👍
😀 Otan myöskin hasselpähkinäkahvin.
En toko halua Mika sinun enkä kenenkään muidenkaan sielunrauhaa häritä blogillani ja vapaaehtoistahan se on tietenkin näiden lukeminen ja kommentointikin.
Arvi, ei ollut tarkoitukseni moittia blogiasi vaan tuoda esille sen että kiinnostus vaikkapa Marinin jatkosta on enemmän median keino myydä klikkauksia kuin mitään muuta.
👍
Pitää jättää pihan haravointi toiseen kertaan, tuuli nostattaa sellasen pölyn ettei huvita.
Minä laskin eilen muutaman katiskan rantaveteen ja äsken kävin ne kokemassa ja yksitoista affenta ui nyt paistinpannullani voissa.
Paistettu ahven on kalaruokien aatelia.
Jos yrittäis vaihtaa sitikkaan hydrauliremmin.