Lukaisin tuossa mediasta, että nyt on sitten yksi politiikan tähdenlento kuollut ja kuopattu lopullisesti ja en kyllä sure enkä itke, vaan tunnen jopa vahingoniloa.
Ei varmaan koskaan suomen poliittisessa historiassa ole niin nopeasti menty häistä hautajaisiin kuin tämän mainitun tähdenlennon kohdalla.
Kaksikymmentä kansanedustajaa ja viisi ministeriä kansa pudotti samaan aikaan eduskunnasta ja nyt heistä ei enään kukaan muista kuin johtajansa (harhaan ) joka yhä esiintyy voittajan elkein sopeutumisrahalla ja katkeroituneena jakelee neuvojaan joka suuntaan pääkohteena tietenkin perustamansa puolueen nykyjohto, joka ei tee niin kuin hän neuvoo ( onneksi ) Suomen nykyinen pääministerikin sai jo osansa, kun kehtasi Amerikkaan mennä puhumaan läpiä päähänsä, eli olemaan profeettana vieraalla maalla. Eniten ihmettelen median toimintaa, että Soinia pidetään haastateltavana vähän joka asiassa muka ”asiantuntijana”, vaikka häneltä tulisi vain kysyä neuvoa, kuinka tuhota puolue ja häntä seuraavien opetuslastensa poliittinen ura.
Jussi Niinistö, joka varmasti oli silloin mies paikallaan puolustusministerinä, niin sanoi olleensa järkyttynyt pudottuaan ministerin vakkanssin omaavana kokonaan eduskunnasta, mutta uskollisena Soinin soturina taisi ihan tosissaan uskoa, kuten varmasti kaikki muutkin loikkarit, että isä kuolee PS ja poika Sinin. jää henkiin.
Eipä siinä vakanssit eikä tittelit paljoa painaneet, kun äänestäjät vaaleissa näyttivät, että sitä saa mitä tilaa.
En tiedä miten kaikki siniset ovat poliittisen jälkeisen elämänsä järjestäneet, mutta eivät he ainakkan katkeruuttaan, jos sitä onkaan, niin itke medioissa johtajansa tapaan.
Jo johan on ”isänmurhaaja”. Soinihan perusti teidän puolen miljoonan joukkion, joista suurin osa on edelleen levissä. Hehän ovat juuri berperinsä kääntäjiä, ei se pieni vallanhimoinen sininen uni.
Nykyiset perussuomalaiset ovat säätytalolla tekemässä hallitusohjelmaa hyvinvointivaltion pelastamiseksi punanuttujen jäljiltä ja Korjaussarjalaiset, siis ex-siniset kuuluvat oikosääristen pataljoonaan.
Soini oli perustamassa perussuomalaista puoluetta ja Juudaksen roolin ottaessaan mahdollisti perussuomalaisille sen aseman missä nyt säätytalolla olemme.
”Sinisen tulevaisuuden perillinen —
Korjausliikkeen syntymisen taustalla oli perussuomalaisten hajoaminen vuoden 2017 puoluekokouksen jälkimainingeissa.
Kun Jussi Halla-aho valittiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi, ulkoministeri Timo Soinin ja puheenjohtajavaalin hävinneen Sampo Terhon ympärille ryhmittynyt perussuomalaisten ministerijoukko erosi puolueesta ja perusti uuden Sininen tulevaisuus -puolueen. Näin ministeripaikat säilyivät ja perussuomalaisiin jäänyt kansanedustajajoukko joutui oppositioon.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa(siirryt toiseen palveluun) kansa antoi tuomionsa: perussuomalaisten kannatus oli vaaleissa 17,5 prosenttia, kun taas siniset jäivät ilman kansanedustajaa yhden prosentin kannatuksella.
Sinisillä ei ollut poliittista tulevaisuutta —
Suuri osa sinisiin siirtyneistä nimekkäistä poliitikoista jätti puolueen toiminnan viimeistään vuosikymmenen vaihteessa, mutta osa sinisistä jäi yhä yrittämään paluuta ja muutti puolueen nimen Korjausliikkeeksi.
Korjausliike halusi profiloitua yrittäjien puolueena, joka haluaa vähentää verotusta. Huomio ja suosio jäivät vähäisiksi.
Korjausliikkeen puheenjohtajistoon on sen nettisivujen mukaan kuulunut edelleen kaksi entistä tunnettua perussuomalaista: ex-kansanedustaja Ari Jalonen Porista ja perussuomalaisten nuorten entinen varapuheenjohtaja Tiina Ahva. Kumpikaan ei ollut ehdolla kevään eduskuntavaaleissa.”
(https://yle.fi/a/74-20032710)
Uuvattien historia on kieltämättä melko surkuhupaisa. Oli nykypersuista mitä mieltä tahansa, niin täysin ansaittu kohtalo tuolle hassuttelulle.
Ei ole kehumista nykyistenkään kanssa, joiden päätehtävä on vastustaa kaiken kehitystä kaikin tavoin ja palata menneisyyteen. Rapauttaa Suomen kansainvälinen edistyksellinen maine.
Sininen uni ja herääminen todellisuuteen. Soini itsekkyyttään ajoi karille eikä vieläkään ole tainnut ymmärtää mikä meni pieleen.
Nyt jos menevät hallitukseen tullaan näkemään näytelmän uusinta.
Joillekin on mahdotonta ymmärtää sitä, että valtaosalle ihmisiä politiikassa asiat ovat henkilöitä tärkeämpiä.
Toiset kumartavat kuvia.
Kuten polvet ruvella mestari Halla-ahoa ja Purraa
”Kuten polvet ruvella mestari Halla-ahoa ja Purraa”
Kuten sanoin, valtaosalle politiikassa asiat ovat henkilöitä tärkeämpiä, toisille taasen kaikki henkilöityy, yllä esimerkki.
Ehkä kapasiteetti ei riitä niihin asiasisältöihin, liikaa tekstiä ja liian vähän kuvia.
Kuten polvet ja otsa ruvella ”jumalatar” Marinia.
”Puheenjohtaja pyytää kouluarvosanoja Sanna Marinin menneelle hallitukselle. Mikalta tulee 8,5, Tarulta 6,5 ja Kaarinalta 8. Perustelutkin kuullaan.”
(https://areena.yle.fi/podcastit/1-65436988)
Mielestäni tällä kauppatieteiden tohtorilla ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dosentilla Mika Pantzarilla on kiinnostavia näkemyksiä ajankohtaisiin aiheisiin.
Korjausliikkeen viimeisin johtaja oli kyllä outo tapaus. Hän oli kuin Karl Marxin ja Ayn Randin lemmenlapsi – rakasti kommunistista suunnitelmataloutta ja julisti ylvästä libertarismia ja rajatonta markkinataloutta. Molemmista hän tiesi suunnilleen yhtä paljon kuin minä suomalaisista urheilulegendoista.
Minä en osaa iloita kenenkään kuolemasta, enkä hautajaisista. Enkä tiedä tämän jutun perusteella, ketä pitäisi haudata.
Pitää tunnustaa, että itselleni nuot Sinisten loppuvaiheet ovat täysin hämärän peitossa, en ole seurannut.
Toisaalta en kyllä jaksa lukea myöskään Soinin ulostuloja.
Menneen talven latukeppejä on turha kaivata.