Onnistuin polttamaan ulkotöissä päänahkani kun lippis unohtui kotiin ja minulla kun on Kekkos-malli ollut jo 1990-luvulta lähtien.
Huomenna menen Lehmukseen puunkaatohommiin ja sitten maanantaina pääsen lähtemään ensimmäistä kertaa tänä vuonna kesämökille Kuhmoiseen ja siellä aion ottaa rennosti.
Toivon, ettei tullut rakkuloita tai pahaa oloa.
Itse hankin mustan, leveä-lierisen kesähatun pari kesää sitten, mutten ole kehdannut käyttää sitä vielä kertaakaan, koska erotun muutoinkin joukosta harmaassa T-paidassakin, vaikka ympärillä pääosin näkyykin lähinnä legginsisankareita.
Minulla on oikeasti aika paljon nättejä kesävaatteita, joita en täällä Suomessa kehtaa käyttää, vaan olen erikseen ostanut mahdollisimman tylsiä, joita sitten käytän pääosin. Seurustellessa intouduin pukeutumaan nätimmin ja kerran laitoin minun vartaloa kivalla tavalla korostavan punakukkaisen, moderni-kaula-aukkoisen, melko urheilullisen kesämekon, joka oli kumppanilleni niin liikaa, että hän ahdistui ulkona minun kanssa kävellessä kaikesta huomiosta jota tuo mekko päällä meihin minun vuoksi kohdistui. Sen jälkeen katsoin diplomaattiseksi pukeutua enemmän sen henkisiin vaatteisiin, joita kumppaninikin tykkäsi käyttää.
Tampereen katukuvaan sopiva kesäinen vaatetus minun näköiselle tyypille (jollaisella lookilla saa liikkua mahdollisimman rauhassa/ vähiten huomiota herättäen):
– Rispaantuneet, likaiset kangaskengät, jotka täynnä reikiä, mutta kovin mukavat ja laadukkaat
– Löysät, kevyet ja ilmavat housut, mieluiten harmaat tai mahdollisimman tylsät
– Löysä, tylsä, ilmava T-paita/ hihaton mutta peittävä, ei-antava yläosa
– Isot ja sivuiltakin peittävät aurinkolasit
– tiukka, päänmyötäinen nuttura
– reppu
Näin korkeintaan kaupassa käydessä saa ihmisiltä sopivasti sääliviä, mutta ei vihamielisiä eikä kateellisia katseita. Naiset myös minut ohittaessaan saavat tuntea itsensä näkyvimmiksi ja näyttävimmiksi 🙂
Mulle yksi minua paljon nuorempi kaveri sanoi että olen jo siinä iässä että voisin arkisestikin käyttää suoria housuja. Mutta en tee niin koska en ole romaani ja mukavissa mustissa colitseissa liikun keskikaupungillakin.
Tiedätkö Timo, minustakin on mukava käyttää mukavia vaatteita, sekin painaa asiassa, enkä myöskään ole käyttänyt meikkiä kymmeneen vuoteen juurikaan, lisäksi hiukseni ovat usein pesemättömät, muttei sekään haittaa, kun ovat tiukalla nutturalla ja saavat muiden hulmuavat leijonanharjat tuntumaan entistäkin ihanammilta! 😉
Minusta on upeaa, kun jokainen tamperelainen pultsari sekä legginseissään ohitseni pylleröivä mitä uhkein pärssuomalainen nainen saa minut nähdessään tuntea olevansa mitä arvokkain ja naisellisin, vaikka vain toinen heidän persikanpuolikkaistaan painaisikin yhtä paljon kuin mitä itselläni vaaka näyttää elopainokiloja. Tämä on se lahja, jonka perussuomalaisille suon ja annan päivästä toiseen: vain hyvää, eikä pahaa mieltä heille minut kohdatessaan!
Kävin erämökillä ”tiedustelu- ja huoltohommissa”…huomasi käsivarsista että aurinkohan se siellä helottaa
Yksi kerta rakensimme valokuvausstudion Kuopion Musiikkikeskuksen pihalle kun sisällä siitä olisi tullut tylsää. Muutama tunti sitä ja käsivarteni muistivat mikä vuodenaika oli.
Noh, onneksi siitä selviää. Toivon mukaan myös Timpan tapauksessa.
Ehkäpä jesajankirvan neljännentoista (14.) luvun paikkeilta voisi löytyä sopivat nuotit Kyuu sinunkin opiskeltavaksesi, oletko katsonut?
Tuosta, ole hyvä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirvat
Tähän malliin: https://youtu.be/pBI3lc18k8Q
(Jason Derulo – Whatcha Say)
Turvaa ja lohtua aurinkopäivään kaikille täältä Hawaijiin pähkinäkahvin tuoksujen höyryiltäni lähetän sekä toivon! 🙂
Kalastuksen intohimoisena harrastajana on vuosikymmenten aikana kantapään kautta oppinut kunnioittamaan eri sääoloja, myös kevät auringon salakavaluutta.
En tiedä, onko Timo tai kukaan äijistä täällä kokenut koskaan sellaista, että teidän oma puoliso/ kumppani/ rakas sanoo teille, että teillä on huono ja epäluonnollinen suhde omaan sukurauhaseenne — ja että puolisonne entisellä kumppanilla/ nuoruudenrakkaudella, jolla oli teitä muhkeampi ja paaaaljon suurempi sukurauhanen, oli myöskin ihanan luonnollinen suhde alastomuuteen?
Siis että te ja teidän pienet sukurauhasenne aiheutatte puolisollenne kaipausta sitä miestä kohtaan, jolla on teitä suurempi ja muhkeamman luonnollinen, ihana sukurauhanen.
Ja sitten kun kesällä laittaisitte lyhyet housut tai uikkarit jalkaan, häpeilisi puolisonne teidän kanssa uimarannalle tai kauppaan menoa, koska hänen itsetunto saisi kolahduksen siitä, että teidän näköisienne miesten kanssa joutuu esiintymään julkisesti niin, että hyvänen aika KAIKKI ihmiset näkevät teidät ja pikkupilinne shortseissa!!
Ja kun saunotte yhdessä, paasaisi vaimonne teille kymmenen minuutin puheita siitä, kuinka hän itse tuntee oman suhteensa omaan alastomuuteen nykyään helpottavan luonnollisena, kiitos suurilerssisen entisen miehensä, jonka kanssa vaimonne sai vailla häpeää kirmata alasti kesälaituria pitkin niin, että koko suvun kaikki miehet saivat ihailla hänen ex-miehen massiivista sukurauhasta!
Niin ja koko suvulla olisi tiedossa, ettei puolisonne entinen mies olisi pelkästään poroporvari, vaan siniverinen aatelinen! Siis aatelinen, jolla massiivinen, siniverinen lerssi. Ja hänen kanssaan vaimonne olisi oppinut rakastamaan omaa kehoaan niin, ettei teidän kanssanne enää lähtisi kauppaan eikä uimarannalle.
Kotisaunaankin vaimonne lähtisi säälistä teidän kanssa — siis teidän ja pikkupilinne kanssa — muistaen aina pitää palopuheensa siitä, kuinka teidän suhde kehoonne ja pikkupiliinne on hänelle vähän ahdistava ja epäluonnollinen.
Eikö tuollainen skenaario saisi teitä jo ajatuksen tasolla kirjoittamaan runoa tai viheltelemään laulua siniverisistä aatelismiehistä, joilla on niin massiiviset sukurauhaset, että ne pikajuoksukilpailuissa lennähtävät vauhdissa miehen olan yli selän puolelle, siemensäkeiksi, joiden perässä lauma tipuja piipertää nokat avoimena?!
Jos Liisa haluaa implisiittisesti kertoa olevansa liian väljä, eikö sellaiseen löydy apua kirurgiasta?
Lassen Argumentum ad hominemissa on kaksi ongelmaa:
A. Lassen tulisi kyetä määrittelemään mitä tarkoittaa liian väljällä
Ja
B. Lassen tulisi pohtia, onko hänelle itselleen olemassa sellaista hypoteesia kuin ”liian väljä”.
Ehkä ymmärsin sinut sitten väärin. Halusin vain auttaa.
Lasse mussu, minä en ole unohtanut kyseistä lihasryhmää, vaan minulle on täysin selvää, kuinka niitä treenataan.
Ps. Lantionpohjan lihakset ovat minulla kunnossa.
Anteeksi Timo, minun oli pakko avautua asiasta kesäpukeutumiseen liittyen.
Vielä lainaus kirvasta, meille kaikille kesän ystäville opiskeltavaksi:
”Kirvojen lisääntyminen on poikkeuksellisen monimutkainen prosessi, jossa vuorottelevat suvulliset ja suvuttomat sukupolvet. Kirvat talvehtivat niin kutsuttuina talvimunina, joista kuoriutuu keväällä kookkaita naarasyksilöitä. Näistä käytetään nimitystä kantaemo. Kantaemo ei muni vaan synnyttää siivettömiä naarasyksilöitä, joita kutsutaan neitsyiksi. Kantaemon tapaan neitsyet lisääntyvät neitseellisesti ja synnyttävät eläviä poikasia, jotka ovat geneettisesti emonsa klooneja. Yksi kirvasukupolvi elää 20–40 päivää, mutta neitsyet tuottavat jatkuvasti uusia jälkeläisiä ja keväällä kuoriutuneella kantaemolla voi olla syksyyn mennessä miljoonia jälkeläisiä. Joskus alkionkehitys käynnistyy jopa ennen emon syntymää, jolloin kirvan sisällä kehittyy paitsi sen oma jälkeläinen, myös tämän jälkeläinen.”
(Sama lähde kuin yllä aiemmin)
Luin Liisan mielipiteitä, kaikesta huolimatta minä lämmitän tänään saunan tuolla rannassa. Siellä lähtee kirvat ja hyttyset. Mietin juuri, että kannanko vettä järvestä vaiko kaivosta, katselin aamulla järvivettä aika paljon sen pinnalla on siiepölyä.
Eikös housujen pidä olla mahdollisemman paljon rikki, että niillä kehtaa mennä julkiselle paikalle. Varsinkin tv toimittajat näyttävät hyvää esimerkkiä.
Pentti, sinun askareesi kuulostavat kovin idyllisiltä ja niistä lukeminen sai minut miettimään, että tekisipä mieli lähteä mökille!
Tykkään mökkeillä yksin (lemmikin kanssa), ja yleensä syksyisin, jolloin on vähemmän itikoita. Mökki on myös kaukana, joten joskus sen(kin) vuoksi on jäänyt lähtemättä. Yhtenä vuonna tein kuitenkin kaksi reissua mökille, joista toinen osui alkukesän pahimpaan hyttyssesonkiin — ja arvaa mitä kokeilin? Minä menin pokkana ilkosillani illalla laiturille hyttysten syötiksi, ja vaan seisoin hiljaa paikallani kunnes lepakot tulivat. Hieman tuo jännitti, mutta ne eivät osuneet minuun, viuhuivat vaan korvan vierestäkin napsien ilmasta ruokaa niin, että lemmikki vähän kävi levottomaksi.
Tuo oli aika ikimuistoinen ja jollain lailla majesteettinen kokemus. Sen jälkeen olen lähinnä rakastanut lepakoita.
Mutta joo, resumuoti taitaa olla jo vähän ”out”. Pitäisi kysyä kummilapselta, joka paremmin tietäisi mikä Tiktokissa trendaa just nyt, jos haluaisi surffata vaahtopäissä. Itse kelluskelen mieluiten nykyisin lempeillä mainingeilla vaan…
Veikkaanpa, Pentti, että täällä Pirkan blogeilla perheelliset iskät omien iltatähtöstensä kautta lienevät parhaiten perillä Tiktok-trendeistä!
Minä en tiedä, mitä perheelliset puuhaavat, eikä minua kiinnosta Tik tok, eikä mikään muukaan juorupalsta.. minulle riittää varsin hyvin tämä Pirkan blogi.
Minulla on muutakin tekemistä, aamupäivän restauroin molempia rappusia, ajattelin maalatakin, mutta en taida jaksaa. Olen taistellut ruusupuskan kanssa, kun ne pitäisi laittomima poistaa. Jos saisi nyt edes yhden, mutta on niissä homma, kun pitäisi juurineen poistaa.
Kylläpä tulee noita kirjoitusvirheitä, taitaa kädet täristä lapionvarren jäljiltä.
Pentti, onko sinulla kurtturuusuja? Ne olivat isoäitini suosikkeja — älä niitä poista! Ihan suotta noita poistamaan. Me ei juoruta, lupaan ainakin omalta osin.
Sen kuitenkin Pentti kerron, että minulla on aika kauniit, pellavaiset lampunvarjostimet, joissa on sekä sinisiä että punaisia ruusuja, ja jotka ovat kaima Lisa Bengtssonin ”Boudoir”-sarjaa… 🙂
Vaikka on ikää ja aiempaa kokemusta, niin taas tuli hankittua lisää: Yksi tunti ulkona istuen!
Liisa, kyllä poistan, tai poistin jo. Ajattelin siirtää sen tilalle Mustialan jaloruusua, se on aikanaan tuotu Ranskasta. Ja on jo ollut isoisän tuomana varmaan sata vuotta. Mellä on silti vielä iso ala keskellä pihaa sitä kurtturuusua, se vaan on ihan mahdoton leviämään.
Kyllä minä uskon pellavalamppuihin, tai varjostimiin. Pellavaa on täälläkin suosittu kautta aikain ja on jopa kasvatettu. Minä en pidä esim. pellavapyyhkeestä sillä raapii selän..
Onpa nätti tuo Mustialan jaloruusu, googletin sen, ja luulenpa, että äidilläni on jotakin samantyyppistä etupihallaan. Juhannusruusu on mielestäni myös kovin kaunis, samoin kartanoruusut… minua harmittaa, ettei parvekkeelle ilmeisesti saa laitettua mitään monivuotista, joka kestäisi talvet.
Pellava taitaa tosiaan kuulua perinteisiin kuituihin täälläkin pohjolassa, ja vaikka noiden pyyhkeiden ja laudeliinojen hyvä puoli on nopea kuivuminen sekä kestävyys, niin itsekin suosin ehkä enemmän sisustus-kankaissa kyseistä materiaalia. Ranskalaista pellavaa on minulla pussilakanoissa ja tyynyliinoissa, joissa pidän pellavan tekstuurista. 🙂