Lihapullat ja ranskalaisia
Lihapulliin:
400g sikanautajauhelihaa
ranskalainen sipulikeittopussi
1 kananmuna
hieman vettä
Pyörykät uuniin 200 asteeseen 35 minuutiksi
Sen jälkeen ranskanperunat uuniin
Lihapullille auran tulista sinappia ja ranskalaisille paprikamajoneesia(ketsupista en oikein tykkää)
Laitappa yksi purkki kermaviiliä tuon veden sijaan tulee pullista parempia terv tepivaari
Olisin laittanutkin, mutta unohdin ostaa.
Aina ei kaikkia muista ja toisaalta kaikkia ei olekkaan hyvä muistaa terv tepivaari
😀 Timo oletko inspiroitunut? Minun lihapulla-vakio:
– noin 500g luomunaudan jauhelihaa
– kaksi kananmunaa
– parmesan + pecorino-juustoja raastettuna
– mustapippuri + suola
Noista taikina ja pyörykät, jotka sitten pannulle uiskentelemaan tomaattikastikkeeseen 40 minuutiksi miedolla porinalla, välissä kerran pullat kääntäen.
Tomaattikastike:
– puolisen litraa paseerattua tomaattimurskaa
– loraus punaviiniä/ olutta
– pari valkosipulin kynttä
– oliiviöljyä
– sokeri + mustapippuri + suola
Pilkotut valkosipulit pannulle ensin öljyyn hetkeksi tirisemään, johon lisätään paseerattu tomaatti sekä loraus viiniä/ olutta. Maustetaan sokerilla, runsaalla pippurilla ja ripauksella suolaa. Levyltä lämmöt pois ja annetaan makujen muhia sillä välin kun työstetään lihapullat, jotka sitten asetellaan tomaattikastikkeeseen kypsymään 40 minuutiksi pienellä lämmöllä poristen. Jos neste tuntuu riittämättömältä, voi lisätä vettä/ viiniä/ olutta pannulle 🙂
Spaghetit kiehumaan toiseen kattilaan sitten 10 minuuttia ennen pullien kypsymistä ja runsaasti tuoretta basilikaa lautasella annoksen päälle!
Kuulostaa hyvältä 🙂
Maustepippurikaan ei ole poissuljettu keskustelusta, näkisin.
Pakkasessa olisi pari 500 gramman peurajauhelihaa, pitää niistä joku päivä pyöräyttää joko pihvit tai pullat, ja miksei vaikka molempia.
Riistalihaan ei kannata sekoittaa mitään korppujauhoja tahi sipulikeittoja ,pelkästään liha ja yksi kananmuna, suolaa ja pippuria mutta niitäkin siten, että riistan oma maku jää päällimmäiseksi.
Minun täytyy sanoa, etten hirveästi pidä lihojen mausta, edes kalan mausta, paitsi lohi ekana päivänä juuri laitettuna, mutta seuraavana päivänä en pysty, vaikka se olisi ihan syömäkelpoista. Siipikarjan liha on oikeastaan ainoata lihaa, jonka mausta voin sanoa pitäväni, tosin niissäkin on ällöttävyyttä.
Ja tuo korona ilmeisesti jollain tapaa muutti aistejani, koska nyt entistä korostuneemmin lihan ja suolan maku korostuu ällöttävyydeksi — ja eilisen naudanlihan kypsennyksen yhteydessä jouduin lisäämään ihan poikkeuksellisen paljon yrttimausteita, että sain tuo lihan maun peitettyä, vaikka liha oli täysin syömäkelpoista. Lopulta laitoin valmiiksi kypsennetyn ja hyvin yrttimaustetun jauhelihan pakasterasioissa pakastimeen ja kävin hakemassa muuta ruokaa.
Jäipähän pahojen päivien varalle valmista jauhelihatäytettä vaikka johonkin itsetehtyyn taco-systeemiin…
Lapsena tykkäsin lohoista ja possunlihan mausta, jota en nykyään siedä enää lainkaan. Niin se makuaisti vaan muuttuu…
Itse olen suuri lihan ja vielä suurempi kalan ystävä, mutta aina lautasesta vähintään puolet peittyy kasviksilla ja kyllä vähintään kerran viikossa on puhdas salaattipäivä.
Ruokajuomana ab- piimä tai wichy, no okei joskus Stout tai portter olut, varsinkin riistalihaan kanssa.
Tuo piimähän on itsessään niin täyttävää, että jos sitä itse lasin vetäisin, ei vatsaan paljoa ruokaa mahtuisi, eikä minun moneen tuntiin tarvitsisi syödä mitään 🙂
Tee, vesi tai viini toimivat itselleni palan painikkeina parhaiten — kaljatkin kun ovat niin täyttäviä!
Eilenkin kun vedin erehdyksessä herkkukahvin ruuan päälle, niin siitä tuli niin kipeäksi maha, että oli viimeinen kerta kun laitan kerralla sisääni mitään niin paljon!
Sadistisella eksälläni oli tapana syötettyään minua kuin possua, alkaa ruuan jälkeen riisumaan minua, mikä oli vastenmielistä itsessään — mutta meillä kaikilla on oudot mieltymyksemme.
Soikoon tämä eksälle:
https://youtu.be/ScSHEnFNRck
/ Duffy – Warwick Avenue
En yleensä juo yhtään mitään aterian yhteydessä. Vaikka varttitunti ennen ruokailua, tai jälkeen ruokailun, hanavettä.
Oikein Juhani. Suolisto pysyy noin paremmassa kunnossa. Luin kerran erä-.lehdestä matkakertomuksen Färsaarilta. saarelaisten ruokapöytäkulttuuriin ei kuulu minkäänlainen juoma. Ja siellä yksi kansallisruokalaji on paistettu myrskylintu.
🙂
https://youtu.be/9jDpI5-NzXI
/ Etta James – Stormy Weather
”Riistalihaan ei kannata sekoittaa mitään korppujauhoja tahi sipulikeittoja ,pelkästään liha ja yksi kananmuna, suolaa ja pippuria mutta niitäkin siten, että riistan oma maku jää päällimmäiseksi.”
Oikein.
Noin on ja poro on vielä tarkempi ei käristeeseen kuulu olut kun sitä ei poromiehellä kairassa ole mukana siellä on lunta talvella ja kesällä purot joista saa vettä suola on repussa ja ihran pala ja hyvää tulee terv tepivaari
No tosin poro on lapinmiehen lehmä eikä riistaa terv tepivaari
Lihaa käyttäville VIHREÄ SIIRTYMÄ:
Supikoirakantaa on päätetty vähentää, jotta tuo vieraslaji ei vähentäisi teeriä, metsoja, sorsalintuja sun muita. Siksi metsästystä on helpotettu.
Metsästykseen ei tarvita metsästyskorttia. Maanomistajan lupa riittää.
Supiloukun saa alta satasella ja metsästysseuralta saattaa saada lainaksi.
Ennen pyynnin aloittamista kannattaa tutkia asiaa netistä, samoin valmistusta ruuaksi.
Kehuvat supikoiran lihaa varsin maukkaaksi ja aivoja varsinaiseksi herkuksi (olisikohan aivoissa kuitenkin liikaa kolesterolia?).
Kun otus on saatu loukkuun, saaliin voi lopettaa pienikaliberisella aseella. Tehokas jousikin kelvannee.
https://jahtimedia.fi/metsastys/miten-pyydetaan-supikoira
Syötin tuossa reilu viikon ajan talonvahtina ollessani tontille suojaan tullutta Supia, jonka joku helvetin diletantti oli ajanut kesken talviunien pesästä ja satuttanut niin, että sen perä oli vahingoittunut ja käveli todella huonosti.
Laitoin päivittäin monipuolista syötävää pakkasesta sulatetusta hauesta koiranruokiin sekä ihmisten lihoihin Supiselle, joka alkuun kävi vain yöllä, mutta lopulta tajusi että pihassa on turvallista ja tuli myös keskellä päivää ruokapaikalle aivan kuistin viereen. Sitä seuraillessa ja kuvatessa mietin, että jos yksikin metsämies tulisi tontille, niin järjestäisin sellaisen ikimuistoisen painajaisen metsästäjälle sekä egonjatkeena toimiville suurille koirilleen, etteivät jatkossa tule lähellekään. Onneksi pysyivät kaukana ja Supi sai rauhassa voimistua. Pitäisi kyllä tämä ihmislajin ylisuojelu lopettaa ja saada lupa ampuen puolustaa eläimiä ihmisiltä!
Liisa:
Inehmo on viettikimppu. Kukin vietti kaipaa toimintansa. Suhteesi supikoiraan toteuttaa hoivaviettiäsi.
Mutta eivät sällitkään hoivavietistä vapaita ole. Supikoirajahtia puolustellaan luonnonsuojelulain.
Sitten on tuo saalistusvietti, joka näkyy outona koskien varsilla, jossa kaloja saalistetaan omiin hyppysiin, mutta päästetään haavoittuneena takaisin koskeen.
Voi Markku hyvinkin olla noin. Tarvituksi tulemisen tunne varmasti jokaisella meillä ihan sukupuoleen katsomatta lienee näkyvä elementti käytöksessä… josta kenties kielii miestenkin nk. ”tyhjän pesän syndrooma”.
On tuo ihmisyys kiehtovaa, vaikkakin kovin masentavaa myös ja ankeaa, kun noita asioita sitten alkaa havainnoida muissa ympärillään…
Supikoiran metsästyksen laajentamisen syynä on alkuperäisen eläimistömme suojelu. Lähinnä tulevat mieleen maassa pesivät linnut ja jäniksen poikaset.
Supikoirakanta kestää harvennusta. Supikoira on rusakkoa vähän painavampi, joten lihaa riittää parille illalliselle.
Toisaalta jäniksiäkin on nyt turhan paljon. Järisruton mahdollisuudet lisääntyvät. Ja city-kaneja on aivan liikaa. Ehkä niitäkin saa loukuilla vapaasti pyytää supikoiran tapaan.
Eiväthän läheskään kaikki noista eläinten taudeista ole zoonooseja eli ihmiseen tarttuvia, eikä esimerkiksi tartu ihmisestäkään toiseen.
Jänisrutosta:
”Pohjoismaissa Francisella tularensis -bakteerin säilymönä pidetään pienjyrsijöitä ja jäniksiä. Bakteeri voi säilyä kuukausia elinkykyisenä maaperässä, vedessä ja eläinten raadoissa.
Miten jänisrutto tarttuu?
Jänisruttotartunta leviää pääasiallisesti hyönteisten pistojen välityksellä.
Jänisruttotapaukset ilmenevätkin lähinnä heinä–lokakuun aikana, kun hyönteisten määrä on suurimmillaan. Tartunnan voi saada myös suoraan sairaasta eläimestä sitä käsiteltäessä.
Bakteeria sisältävä ruoka tai juoma voi myös olla tartunnanlähde. Hengitysteiden kautta tartunnan voi saada, jos hengittää Francisella tularensis -bakteeria sisältävää pölyä.”
(THL)
—
Kaupungissa on aika vähän hyttysiä, joiden pistoilta voi suojautua helposti, lisäksi eläinten läheisyydessä oleminen vahvistanee myöskin ihmisen luontaista terveyttä sekä ehkäisee allergioita, ja lauma-immuniteetti pätee varmaankin myös cityjänisten keskuudessa, jolloin jos itse saisin päättää, niin syöttirokotteita sekä madotusta järjestäisit kaupunki-alueiden läheisyydessä eläville laumoille.
En pidä tuota ihmisen lajien säätelyä kovinkaan uskottavana, kun se tulisi aloittaa ensin ihmisestä itsestään ja ihmisen harvennuksesta, kun me olemme lajina kuitenkin haitallisin.
Valitettavasti citykanien metsästykseen tarvitaan vielä metsästyskortti. Supikoiran ja minkin metsästykseen ei.
Moni cityköyhä saisi helposti kanista ruuanlisää, jos saisi vapaammin pyydystää.
En löytänyt minkkiä koskevia maistiaistietoja. Ravunsyötiksi varmaankin kelpaisi. Syöväthän minkitkin rapuja.
Joo, ehkäpä voisi saada. Minun eräs entinen tapailukumppani teki cityjänösestä ruokaa törmättyään sellaiseen polkupyörällään niin, että pupu vahingoittui. Oli vähän sellainen omalaatuisempi taiteilijatyyppi.
Ja kerran yöllä koirani päätyi toteuttamaan saalisviettiään cityjänön kanssa eräällä niityllä, jonka yli koirani yhtäkkiä lensi pupun perässä — en ole ikinä nähnyt koiran juoksevan sillä lailla, ja se olisi saanut jänön helposti, ellei tuo olisi tehnyt sivuloikkia ja nopeita käännöksiä. Minusta on kiva kun on eläimiä cityssäkin.