Hyvin ovat sopeutuneet naapurustoon muuten paitsi lapset ovat aika rasavillejä kun kiusaavat suomalaislapsia tässä naapurustossa.
No, kielimuuri vielä on mutta eiköhän se siitä.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Hyvin ovat sopeutuneet naapurustoon muuten paitsi lapset ovat aika rasavillejä kun kiusaavat suomalaislapsia tässä naapurustossa.
No, kielimuuri vielä on mutta eiköhän se siitä.
Uusille ystäville voi aina opettaa uusia ajatuksia ja tehdä yhdessä.
Suomalainen voi opetella Ukrainalaista mielenmaisemaa vastaavasti myös sopivalla juhannusjuomalla
Kyllähän ukrainalaiset ortodoksit viettänevät tuota Johannes Kastajan muistopäivää 24. kesäkuuta.
”Viime vuoden keväällä eräs ukrainalaisperhe pakeni Venäjän hyökkäyssotaa Suomeen.
Perhe asui ensin vastaanottokeskuksissa, mutta tänä vuonna äiti, kaksi lasta ja näiden isoisä muuttivat Jyväskylään pieneen kaksioon.
Tämän vuoden maaliskuussa äiti lähti käymään bussilla ruokakaupassa. Isoisä lähti kauppareissulle kantoavuksi. Alakouluikäiset lapset jäivät kahdestaan kotiin.
Kun äiti ja isoisä palasivat kaupasta, lapset olivat kadonneet.
Eteiseen jätetyssä ruutupaperissa luki puhelinnumero ja suomeksi sana sosiaali- ja kriisipäivystys.
Perheestä huolestuneet Keski-Suomen hyvinvointialueen lastensuojeluviranomaiset olivat saapuneet asunnolle ilmoittamatta ja löytäneet lapset kotoa yksin. He tekivät kiireellisen sijoituspäätöksen. Lapset vietiin kotoa 30 päiväksi lastensuojeluyksikköön.
Pian naisen tarina alkoi levitä Venäjän mediassa. Siitä puhui myös Venäjän YK:n varalähettiläs Dmitri Poljanski. Hänen mukaansa Suomen viranomaiset olivat kaapanneet lapset valheellisin perustein.
Lasten sijoituksen jälkeen Suomessa asuva ukrainalaisnainen etsi epätoivoisesti apua. Hän pelkäsi menettäneensä lapset pysyvästi.
Äiti on kotoisin Ukrainan Mariupolista ja puhuu paremmin venäjää kuin ukrainaa.
Ystäviensä kehotuksesta hän päätyi ottamaan yhteyttä itselleen tuntemattomaan Johan Bäckmaniin. Bäckman on kertonut aiemmin venäläiseen mediaan narratiivia, jonka mukaan Suomessa lastensuojelu ottaisi mielivaltaisesti lapsia huostaan.
Lopulta äiti päätyi lähestymään sähköpostitse myös Venäjän suurlähetystöä. Äiti kertoi tarinansa lähetystön työntekijälle, mutta lähetystö ei tarjonnut hänelle suoraa apua, koska nainen ei ole venäläinen. Sen sijaan hänelle annettiin venäläissyntyisen, Suomessa toimivan lakimiehen yhteystiedot. Tämä on suurlähetystön suosituslistalla lakimiehistä, joita venäläisten kannattaa käyttää Suomessa.
Äiti epäilee, että lakimies levitti hänen tarinansa Venäjän mediaan.
Lakimies kommentoi Ylelle sähköpostitse, ettei hän ole kertonut tietoja äidistä medialle. Hän korostaa sähköpostissaan, etteivät Suomen viranomaiset vie lapsia vanhemmiltaan ilman syytä.
– Perhe halusi itse kertoa tarinansa kaikille, herättää huomiota, jotta yhteiskunta reagoisi siihen jollakin tavalla, lakimies kirjoittaa.”
(https://yle.fi/a/74-20034473)
”Suomen maabrändivaltuuskunta vakuutteli vuonna 2011, että Suomi on jo maailman paras maa. Kun toimittaja Juha Granath seurasi Silminnäkijä-ohjelmassa dosentti Johan Bäckmanin puhekiertuetta Venäjällä oli viesti päinvastainen: ”Suomalainen lastensuojelu on poliittista terroria.” ”Suomessa ei tarvita lapsia eikä vanhuksia vaan lihaa ja tervettä työvoimaa yrityksille.” ”Luterilaisen kirkkomme ykkösteema on homoliittojen siunaus.”
Moskovassa ja Pietarissa Bäckmanin yleisö taputtaa ja ortodoksipappi isä-Dimitri oli ihmeissään: ”Tuota en Suomesta tiennytkään, tämä on minulle sokki.” Miliisin majuritar nyökyttelee vieressä: ”Ihailen Johan Bäckmania. Suomen ihmisoikeusloukkaukset ovat kauheita.”
Venäjän suurimmat tv-kanavat ja nettilehdet toistivat Johan Bäckmanin totuutta miljoonayleisölle. Silminnäkijä päätyikin kysymään, onko Bäckman dosentti vai desantti. Bäckman itse totesi: ”En minä turvallisuuspalvelu FSB:n agentti ole. Olen vain kansalaisaktivisti.””
(https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/10/15/dosentti-lietsoo-venajalla-epaluuloa-lasten-huostaanotoista-suomessa)
”Sotaa paennut lääkäriopiskelija ja tuhannet muut ukrainalaiset tahtovat töihin Suomessa, mutta vaatimus kielitaidosta tekee siitä vaikeaa —
Sodan alkamisen jälkeen Suomeen saapuneista työikäisistä ukrainalaisista noin viidennes on löytänyt työpaikan. Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimpien tietojen mukaan vuoden lopussa työllistyneitä ukrainalaisia oli Suomessa 5 400.
– Näiden ihmisten on täytynyt ensin saada katto pään päälle, lastensa asiat kuntoon ja sen jälkeen löytää töitä, vaikka he eivät osaa suomea, ruotsia tai välttämättä englantiakaan erityisen hyvin, Piepponen sanoo.
Piepponen kertoo, että suurin osa Suomeen saapuneista ukrainalaisista on naisia, jotka ovat tulleet maahan pienten tai kouluikäisten lastensa kanssa. Iso osa heistä on korkeasti koulutettuja. Ukrainassa noin 60 prosentilla 30–34-vuotiaista naisista on korkeakoulututkinto.
Yle vieraili Helsingin messukeskuksessa Rekrytori Ukraina -tapahtumassa, jossa tarjotaan tukea ukrainalaisille työnhakijoille Suomessa.
Tapahtumassa 20-vuotias Ukrainan Donetskin alueelta Pokrovskin kaupungista kotoisin oleva Illia Kudriakov kertoo, että hänen tulevaisuudensuunnitelmansa ovat Suomessa.
Kudriakov saapui Suomeen viisi kuukautta sitten. Hän opiskelee suomea kielikurssilla ja vaikka kieli on vaikea, on sen opiskeleminen ollut mukavaa ja mielenkiintoista.
– Ukrainassa työskentelin leipomo-kahvilassa ennen kuin aloitin lastenlääkärin opintoni yliopistossa, Kudriakov kertoo.
Tällä hetkellä Kudriakov opiskelee ja etsii töitä palvelualalta. Hän toivoo pääsevänsä töihin baariin tai kahvilaan.
Kudriakov kertoo, että työnhaku on ollut vaikeaa.
– Jossain toisessa maassa voisin pärjätä pelkällä englannilla, mutta Suomessa töitä saadakseni minun pitäisi osata suomea, mikä tekee työn löytämisestä todella vaikeaa, Kudriakov sanoo.”
(https://yle.fi/a/74-20021286)
Uskon, että ”kiusaaminen” on aivan luonnollinen lapsen tapa reagoida lapsen elämässä tapahtuvaan myllerrykseen, josta käsin lapsi purkaa pahaa oloaan ympäröivään todellisuuteen, eikä siitä kannattane tehdä suomalaiset lapset vs. ukrainalaislapset-tyyppistä vastakkainasettelua.
Myös suomalaislapset kiusaavat toisiaan, kun vaikkapa rappioperheistä huostaanotetut, uusiin sijaisperheisiin ym. päätyneet lapset yrittävät sopeutua elämiinsä, jossa narkkari-äitinsä vaativat oikeuksia tavata omia huostaanotettuja lapsiaan samalla kun lapsi yrittää sopeutua elämään uudessa perheessä, joka lapselle saattaa tuntua kaoottiselta ja ristiriitaiselta sitten, kun eri tahot painostavat lasta eri suuntiin, äiti vedoten äidinrakkauteensa, ja toisaalta uusi perhe yrittäen kannustaa lasta pääsemään jaloilleen uudessa, tasapainoisemmassa ympäristössä. Esimerkiksi.
On lapselle inhottavaa joutua tilanteeseen, jossa häntä riepotellaan eri suuntiin ja eri tahot omiin oikeuksiinsa vedoten tuottavat lisähaasteita lasten elämiin.
Itse toivon, että ukrainalaislapset sekä heidän korkeakoulutetut vanhempansa eivät ainakaan liian läheltä joudu todistamaan suomalaista rappio-alkoholismia juhannushulabaloon varjolla, vaan pääsisivät nauttimaan vaikka jonnekin vuokramökille luontoon omassa rauhassa tai sellaisten ystävien/ tuttavia kanssa, jotka eivät ainakaan toisi lisähaasteita ukrainalaisten elämiin.