Kannoin eilen 1000 litraa vettä saaveilla kuraojaan ja petsasin veneen puuosat pariin kertaan.
Vielä ei saatu venettä vesille kun sen akku oli mennyt sököksi ja pitää hommata tilalle uusi.
Eli, kesän kalareissuja odotellen.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sanotaan ettei kannettu vesi kaivossa pysy.
Toivottavasti se sentäs pysyy poissa veneestä.
Noinkin voi tulla jos ei ole vettä kannellut pitkiin aikoihin mutta kyllä ne siitä toipuu ajan kanssa terv tepivaari
Keväinen veneen kunnostus on hienoimpia askareita mitä nuoruudesta muistan. Olivat niitä enon opetuksia, mies oli kovettu kalamies. Akkuhuolia ei silloin ollut, airoilla soudettiin. Oli petsin sijasta hautaterva mitä siveltiin venhon pintaan, tuoksu ei varmaan kuuna päivänä lähde mielestäni.
Timolle onnea kalastuksen tiimoilla toivotan, itse kalastettu kala maistuu paremmalta.
🙂 Ai se olikin vene, joka muutti.
Tervasimme läheiseni arkun aikanaan, jonka jälkeen tulimme sen kysymyksen eteen, pääsemmekö sen kanssa kirkkoon — mutta pääsimme.
Varmaan hyvä fiilis tuommoisen projektin päätteeksi, kun saanut paljon aikaan. 🙂
Oliko läheisesi toive että arkku pitää tervata ja jos niin miksi?
Itselleni tervan tuoksu on liki pyhä, tämä veneen tervaus enon kanssa ja lapsuuteni ja nuoruuteni vierailut Pohjois-Savossa isäni kodissa, lyhyt matka maatalossa. Olen ehkä kertonutkin, oli talon pihapiirissä tallin päädyssä puusee, kymmenkunta rappua piti sinne nousta. Oli kaksi reikää istua, näet monta lasta talossa ja välillä piikakin. Jätösten tyhjennys oli helppo, hevosen kakkaroiden kanssa samaan kekoon lyhyt matka talikoida. Niin mutta mistä piti puhumani oli se avoin tervapytty, sen aromi ylitti istunnon aikana kaiken muun ja jäi mielenpohjalle. Vierailut isän kotipaikalla olivat ylen mieluisia, juuri puuseen tervan tuoksu on siitä jäänyt kummallisen vahvana mieleen.
Matti vastaan sinulle aika kaukaa kurkottaen omasta kuplastani. Sinällään kaunis assosiaatio sinulla luonnon kiertokulkuun, maasta maaksi tulemiseen ja multaan. Jollakin lailla tästä minulle nousi mieleen taasen se, mitä eräs ihminen minulle aikanaan puuskahti ”paskuuden romantisoinnista” minun näytettyä hänelle kuvaa taideteoksesta, jossa puoliksi muumioituneen, pellolla makaavan ihmis-hahmon vatsassa ammotti aukko, josta nousi puu. Pidin sitä kauniina, toinen puolestaan vihastui kuvan näkemisestä, koska koki sen liian surullisena ja riipivänä.
Mutta kysymykseesi: ei, läheiseni ei jättänyt minkäänlaista jäähyväisviestiä, vaan hänen ratkaisunsa tuli meille kaikille täytenä yllätyksenä. Järjestimme jäähyväiset siis sen mukaan, millaisena hänet tunsimme.
Minulla on yhtenä fyysisenä muistona hänen käsin solmimansa, tervattu avaimenperä, jonka olen laittanut muovipussiin, ettei tervan tuoksu katoaisi. 🙂
Miten tämä vene onkin muuttunut ruumisarkuksi, no olkoon. Minun yksi tuttava oli ruumisarkkutehtaalla töissä, aikanaan hän kertoi tehneensä ruumisarkun itselleen. Hän oli saanut luvan tehdä sen vaapaa- akoinaan ja tehtaan aineista. Hän sai tehdä ja käyttää omaa mielikuvitustaan, joka sitten poikkesi täysin tehtaan vakiomalleista. Nyt se on hänellä oman kotinsa vintillä suojassa, muiden ihmisten katseilta.
Kysyinkin kerran, miten hän hän on järjestänyt hautajaisensa, ja miten se arkku hoituu sieltä vintiltä alas. En saanut oikein kunnollista vastausta ja ajattelinkin hänen jättäneen ne murheet toisten hoidettaviksi kuolemansa jälkeen.
Aikanaan hän muuttikin toiselle paikkakunnalle, eikä ollut enää keskustelukumppanina. Kuulin eräänä päivänä hänen sittemmin kuolleen, arkun kohtalo jäi minulle salaisuudeksi.
Kaikkea sitä voikin sattua, Pentti.
Tässä sinulle laulu arkkujen tekijästä:
https://youtu.be/Rrm-Wnt9g_Y
(Florence + The Machine – My Boy Builds Coffins)
https://www.youtube.com/watch?v=DbT14iLcQhc
Kiitos vaan, lauloi siinä Sanna Marikin
”Herakleen viides urotyö: Augeiaan tallit
Augeias tunnetaan parhaiten Herakleen viidennestä urotyöstä. Eurystheus käski Herakleen puhdistaa Augeiaan tallit yksinään yhdessä päivässä. Kun neljä ensimmäistä tehtävää olivat Eurystheuksen tarkoituksista huolimatta tuottaneet Herakleelle ihmisten silmissä silkkaa kunniaa, saisi lannanluonti tämän arvostuksen varmastikin laskemaan. Kun talleissa oleileva karja oli Augeiaan saama taivaallinen lahja, se oli immuuni taudeille ja tuli toimeen vähälläkin huolenpidolla, ja siksi talleihin oli kertynyt vuosien saatossa suunnattomat määrät lantaa.
Herakles hoiti tehtävän kääntämällä Alfeios- ja Peneiosjoen kulkemaan tallien läpi, niin että ne veivät lannat mennessään. Augeias oli luvannut Herakleelle palkkioksi kymmenyksen karjastaan mutta ei pitänyt sanaansa. Herakles kävi sittemmin kaksikin kertaa hänen kimppuunsa tästä hyvästä. Jälkimmäisellä kerralla Herakles tappoi hänet ja nosti kuninkaaksi pojan Fyleuksen, joka oli aiemmin todistanut isälleen, että Herakleen vaatimus oli oikeutettu, ja joutunut karkotetuksi,” – Wikipedia-artikkeli otsikolla ”Augeas”.
Oih, ihana Lasse, sinä olet palannut keskuuteemme mökötyslomaltasi!
Saisinko pikku luovuuden turahduksesi pirtelöni pintavaahtoon?
https://youtu.be/6AwXKJoKJz4
(Kelis – Milkshake)
🙂
Arvelinkin että joku anaalivaiheeseen juuttunut ihmispolo voisi tarmoontua/voimaantua noinkin epäromanttisesta tarinasta kuin Herkules ja Augeiaan tallien tyhjennys😉.
Soo-soo, sanoi sormichakra, ei tässä nyt liene syytä sisuuntua toisen kanssablogaajan myötämielisistä lapsuus-muisteloista, eihän Lasse?
Äiti heräsi äsken päivänokosilta, eikä ihan vielä jaksaisi lohduttaa.
Avara luonto/ Vihreä planeetta:
”Sarjassa tutustumme maapallon luontoon kasvillisuuden näkökulmasta. Erikoiskameroiden tallentamana näemme sellaista kasvien käyttäytymistä, jota ihmissilmä ei pysty havaitsemaan. Laajan kasvikirjon käsittävää sarjaa on kuvattu ympäri maapalloa niin arktisissa kuin trooppisissa olosuhteissa. Tuotanto: PBS/ZDF/France Télévisions/BBC, Iso-Britannia, 2022.”
–> https://areena.yle.fi/1-62093578