Yli 5 minuutin ”pikasukellus”
Kesällä 1915 brittiläinen amiraliteetti päätti lisätä omia vedenalaisia taisteluvoimiaan uudentyyppisellä sukellusveneellä. Vaatimuksena ei ollut vain kauppalaivojen upottaja, vaan niin suuri ja nopea alus, että se pystyisi osallistumaan sotalaivojen operaatioihin. Niin syntyi K-vene, joka sitten osoittautui tuhoisimmaksi koskaan rakennetuksi alustyypiksi – mutta vain omalle miehistölleen.
K-veneet olivat yli sata metriä pitkiä ja raskaampia kuin brittien laivaston suurimmat hävittäjäalukset. Ennen sukeltamista miehistön piti sulkea höyry, sammuttaa tulipesät, laskea alas molemmat savupiiput ja sulkea yhdeksän vesitiivistä ovea ja luukkua. Se merkitsi sitä, että pikasukellus, sukellusveneen paras puolustuskeino pinnalta uhkaavaa hyökkäystä vastaan oli mahdoton. Kun saksalaisen U-veneen harjaantunut miehistö pystyi sukeltamaan reilussa minuutissa, K-vene pääsi parhaassa tapauksessa pinnan alle reilussa viidessä minuutissa ja sitten ne vaikeudet vasta alkoivatkin.
K- veneiden pituus ja paino teki niiden tasapainottamisen vaikeaksi. Pienikin virheliike sai ne syöksymään päistikkää pohjaan ja K-veneiden historia onkin onnettomuusluettelo: K-13 rysähti pohjaan sukellusharjoituksissa Skotlannissa ja 32 miestä kuoli. K-2 syttyi tuleen ensimmäisellä sukelluksellaan. K-3 painui koesukelluksellaan pohjaan Stokes Bayssa: Pelastuneiden joukossa oli eräs merikadetti, myöhemmin kuningas Yrjö VI. K-4 ajoi karille. K-5 katosi harjoituksissa mukanaan 57 miestä ja K-14 sai vuodon Portsmouthin satamassa.
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta laivaston johto jatkoi K-veneiden kehittämistä kolme vuotta, vaikka suunnitelma niiden lopullisesta käytöstä, tiiviissä muodostelmassa pinta-alusten kanssa, oli äärimmäisen vaarallinen.
May Islandin ”meritaistelu”
Todiste siitä saatiin tammikuun 31. päivän iltana 1918, kun kaksi K-vene-laivuetta höyrysi ulos Rosythistä suuren laivasto-osaston kärjessä. Seurannut sekasorto tunnetaan May Islandin taisteluna. Tämä oli se paikka missä täyttä vauhtia pinnassa kiitävien K-veneiden piti kaartaa väistääkseen miinanraivaajaparia. Jonossa kolmantena tulevan K-14:n peräsin juuttui kiinni ja K-22 ajoi sen päälle. Kun miehistö lähetti hätämerkkejä , höyrysi taisteluristeilijä Inflexible pimeässä 18 solmun vauhdilla suoraan sen kylkeen. Se leikkasi 9 metrin kappaleen K-22 keulasta, taittoi sukellusveneen mutkalle ja se katosi pimeyteen. Kevyt risteilijä Ithuriel, joka johti K-veneiden ensimmäistä laivuetta, kääntyi takaisin auttamaan ja sen sukellusveneet seurasivat sitä uskollisesti – suoraan taisteluristeilijöiden ja niiden saattohävittäjien ja kevyen risteilijän Fearlessin tielle!
Fearless törmäsi yhteen K-17:n kanssa . K-4 kaarsi väistäen niitä kumpaakin ja joutui K-6: n alle. Sitten K-7 puski uppoavaan K-17:ään.
Tämä oli sukellus- ja pinta-alusten ensimmäinen ja viimeinen suuri yhteisharjoitus. Siitä tuli opetus jonka amiraaliteettikin lopulta uskoi ja K-veneiden kuolonuhrien lukumäärä kasvoi 270:neen.
Lähde : Lyhennelmä Valittujen Palojen teoksesta: -Uskomatonta mutta totta- vuodelta 1978