Altzheimer on edennyt isälläni jo siihen vaiheeseen että hän ei enää muistanut syntymäpäiväänsä kun soitin onnittelut. Muutenkaan ei enää paljon muista lähimenneisyydestä mitään. Äitipuolella on kova taakka ja siksi tarjouduin pääsiäisenä auttamaan ruoanlaitossa. Kaupassa vanhempani eivät enää usein käy vaan ovat jo tovin tilanneet elintarvikkeet ja lääkkeet kotiin. Tuossa uuden vuoden aattona isäni kuitenkin voitti meidät veljet trivial pursuitissa koska hänellä kuitenkin yleistieto hyvää luokkaa silloin kun kysytään yli 5 vuotta sitten olevia asioita.
Se on ikävä nähdä vierestä – mutta paljon voi tehdä.
Jos tietää hänen lempimusiikkia tai elokuvia, tai muuta tällaista vahvasti aisteja herättäviä, voi luoda paljon iloa vaikka hän ei muistaisi kontekstiakaan. Musiikin voima on erityisen hyvin tunnettu.
Musiikista lähinnä esim Elvis Presley ja Paul Anka.
Minulla tuli vähän ikävä omaa Altzheimeria potenutta isoäitiä, kun tätä luin. Ihan samoja kokemuksia, että ihan viimeisiin asti, vaikkei enää tunnistanut läheisiään (etenkään maskit naamoilla), oli hänen laaja yleissivistys ja jopa nimimuisti omasta lapsuudesta ja varhaisemmasta elämästä pettämätön. Tykkäsi, kun häneltä kyseli hänen lapsuudestaan, ottaen esille vaikka lapsuuden kodin tai lapsuuden kotipaikkakunnan nimiä/ tapahtumia, joista sitten kertoili mielellään ja muisti kaikkea 🙂
Oman aviomiehensä isoäiti unohti, mutta välillä kutsui makkarissaan lepuuttaessa Alexander Flemingiä puhtaanvalkoisiin lakanoihin kanssaan 🙂 Hän oli aika feministi!