Tykkään kokeilla kaikkea uutta niin sitten kun on eläkkeen maksupäivä ajattelin tehdä hevosen jauhelihahamppareita. Sämpylöiksi ajattelin kauralesesämpylöitä joiden väliin pihvit, cheddarjuustoa ja valkosipulisuolakurkkua. Majoneesin sijasta felixin talonkastiketta koska pidän sen mausta.
ps. terveysintoilijoiden on turha torua minua, kun periaatteeni on että kaikki mikä maistuu minulle on hyväksi minulle.
On hyvä kokeilla jotakin sellaista mitä ei ole aikaisemmin kokeillut.
Minä kokeilin suunnilleen viikko sitten paistaa pannulla possun ulkofileitä – maustamattomia.
Paistaessani ripottelin päälle vähän suolaa ja pippurimyllystä rosepippuria. Kääntö ja toisellekin puolelle suolaa ja rosepippuria.
En ole ennen kokeillut sellaista – minusta lopputulos oli herkullinen.
Yksinkertaista hyvää – paljon yksinkertaisempaa kuin tehdä marinadi ja marinoida pihvit.
Yksinkertainen mielestäni myös usein jopa tuo maut paremmin esiin, vaikkakaan possunlihan mausta en juurikaan pidä. Mutta pippuri ja suola yleensä riittää aika pitkälle. Yrttimausteet sopivat mielestäni todella hyvin lihaan, ja esimerkiksi kuivattua katajanmarjaa sisältävät yrttisekoitukset ovat todella yllättävän hyvä mauste naudanlihan kanssa.
Joskus tulee ostettua sian kyljyksiä naturellina. Sivelen pintaan rypsiöljyä ja mausteet. En koskaan marinoi.
🙂 Googletin joskus, että amerikassa myydään leijonanlihaa, joka ilmeisesti on hyvin sitkeää. Mutta ajatuksena hauska tällainen ”viidakon kuningas”-symbolin syöminen, tai vaikkapa ”vapauden” symbolin kuten hevosen maistelu. Itsekään en ole ikinä kokenut hevosta erityisen sympaattisena eläimenä, ja vaikka minut laitettiin lapsena harrastamaan ratsastamista, en oppinut heppatytöksi.
Voisin siis hyvin syödä ei-villin hevosen lihaa, jonka miellän vähän kuin ihmisen jalostaman naudan lihaksi. Pistäisin ehkä itse kananmunaa, vuohenjuustoa, punasipulia ja kenties jonkun sinappisen kastikkeen — ja tekisin jonkun raikkaan salaatin lisukkeeksi.
Marinoidut kaupan tuptteet ovat todella hirveän makuisia enkä vahingossakaan sellaista osta.
Hevosen liha puolestaan on herkullista ja kylmäsavuhevonen mitä parasta leikkelettä.
Juu, sama kokemus, itsekin ostan aina marinoimattomana lihat kaupasta, ja maustan sitten oman maun mukaan.
Minulla on ollut silloin tällöin tapana marinoida lihaa ihan itse tehdyllä marinadilla – oman maun mukaan. Jopa niin, että isoa lihakönttiä marinoinut vuorokausia välillä käännellen ja puristellen – grrr… tulee vesi kielelle.
Minä en juuri pihvin mausteeksi käytä muuta kuin merisuolaa ja pippuria. Annan niiden imeytyä ja grilliin, kypsennys mediumiksi. Päälle oikeaa voita.
Jauhoin tuohon hevoseen sikaa mukaan tuli paljon parempaa ei ollut niin kuivaa kun pelkkä hevonen olis ollut terv tepivaari
Marinoinnin tehtävähän on ensisijaisesti mureuttaa ja toissijaisesti maustaa. Laatulihoja kuten marmoroidut naudan sisäfileet maustetaan paiston yhteydessä vaikka flambeeraamalla ( ulkokeittiö) tai pippuri ym. mausteseoksin tai maustevoilla paiston jälkeen.
Muita naudan- tai possun fileitä öljy, valkosipuliyrtein plus mureuttajana punavinegaria.
Heppaahan on piilokäytetty härän fileinä kapakoissa.
Monissa makkaroissa sitä on, jos lukee.
Hepan- ja hirvenlihat ovat kuivia, joten possu sopii jauhettuihin.
Onhan sitä monia keinoja lihan ”mureuttamiseksi” — itse en vaan yleisesti ottaen pidä valmiiksi marinoidusta tai maustetusta mistään, enkä koe erityisen houkuttelevana ajatusta lihan maun peittämisestä jollakin kiisseleillä, kuten punaviinietikalla, jota jotkut tunkevat jopa salaatteihin. Ei sovi omiin makumieltymyksiini.
Myöskään laatulihoilla snobbailua en jaksa, että pikkurilli pystyssä mennään Sokoksen herkusta hakemaan kuusi kiloa jotakin sisäfilettä jonnekin grillijuhliin, jotta saadaan ystäväporukka vaikuttuneeksi. Ja ”makkaroita” en itse osta oikeastaan koskaan. Sen sijaan juhak:n mainitsema kylmäsavuleikkele kuulostaa herkulliselta.
Kerran elämässäni olen lampaanlihaa marinoinut pakastepussissa, kun lihaa sain lahjaksi, jolloin sitä oli järkevää käyttää pois, enkä raaskinut lammasta syöttää koirille. Mutta lähtökohtaisesti mikä ruoan valmistuksessa itselleni tuottaa iloa on asioiden kokeilu sekä oman maun mukaan valmistamisen opetteleminen itse vähitellen, intuitiivisesti. En lainkaan pidä ohjeiden ja reseptien mukaan orjallisesta kokkailusta, vaan useimmiten lähinnä katson ruokaohjeista osviittaa jonkin kommervenkin suhteen ja sovellan sitten itse ihan omiani sen pohjalta. 🙂
Hyvä jauheliha syntyy riittävästi riiputetusta lihasta. Liian lähellä teurastusta jauhelihasta tulee 20-30 % vettä. Käytän yleisimmin hallin possu-nautaa.
Lammas oma taiteen lajinsa. Parhaat kyljykset saa uus-seelantilaista isoista kyljyksitä, joissa on iso ulkofile ja isohko sisäfile. Ne kypsyvät grillissä maustettuina valkosipuli-tomaatti-öljyssä.
Letitetyt isäfilepiiskat ovat älyttömän haasteellisia paistossa.
Helpoin on lammasjuurespata.
Vanha lammas maistuu villalle.
Marinoidut possunfileet ovat erinomaisia uunissa juuri kypsäksi paistettuina. Sisäfile on nopeahko ja vaatii tarkan ajoituksen.
Foliossa on hyvä vaihtoehto.
Kokonaiset oikeat kanat 10 ltr kattilassa juuresliemessä vaatii 4 tunnin keittämisen. On mielettömän hyviä erilaisiin kanaherkkuihin, jos niitä jostain saa. Pakkaseen pienissä erissä paloiteltuina.
”Foliossa on hyvä vaihtoehto”
— itse muistan joskus lukeneeni vinkin, jossa kehoitettiin käyttämään liha pannulla molemmin puolin pikaisesti, jotta ”lihansyyt” sulkeutuisivat tms. Se ilmeisesti voisi estää uunissa jatkokypsennyksessä tapahtuvaa lihan kuivumista.
En paljonkaan lihasta kokkaile, joten en ole vaivautunut tekemään tuollaisen vinkin vuoksi itselleni ylimääräistä tiskiä/ vedenkulutusta/ laskua, mutta kasvisten, kuten parsakaalin kohdalla se ainakin lisää herkullisuutta kasvisruokiin, kun broccolit ensin pannulla hieman ruskistaa vaikka valkosipulin kanssa öljyssä ennen kuin ne lisää muun ruoan sekaan. Koko ruoka-annos nousee maullisesti uudelle herkullisuuden tasolle.
Paistamalla nopeasti saat lihan syyt kiinni. Kypsennys sitte erikseen eri tavoin.
Lidln maustetut pakastetut vihannes-juurespussit aasialais-italialais-meksikolaiseen tapaan helppo tie.
Lihan perusmureuttaminen tehdään riiputtamalla n. jääkaappilämpötilassa viikko-kaksi.
Itse pidän riistalihan silä tavalla aina ennen pakastamista
Oikein !