Olin 12-vuotias kun pääsin Lahden Suoramainontaan jakamaan lehtisiä Lahden keskustan alueelle. Kyllä siinä polkupyörärahat tuli tienattua vähäisellä vaivalla.
Ensimmäistä raskaampaa duunia tein Rakennusliike Hakalla 15-vuotiaana. Sittemmin aikuisena kolmessa eri puusepänfirmassa. Ennen varusmiespalvelusta ja sen jälkeen.
Juu pääsin minäkin juoksupojaksi 15 ikäisenä ja siitä se jatkui ammattiin oppisopimuksella.
Vaikea olla muistamatta, kun on syntynyt yrittäjäperheeseen😀
Se on yhtä elävänä muistissa kaikilla kuin on ensimmäinen nu…mis kertakin.
Joo, minun eka työ oli muutettuani itsekseni Suomeen vanhempieni jäätyä vielä toteuttamaan itseään ulkomaille, jolloin Helsingissä eräässä media-alan isohkossa korporaatiossa skannailin heidän yrityssoppareita sekä kävin tutustumassa kaupungin monituisiin lounasravintoloihin pintaliitoporukan mukana.
Minä tein kesähommina Nopan rakennusliikkeelle pihahommia ja laatoituksia. Se jälkeen saman liikkeen kerrostalon katolle rännejä asentelemaan ilman mitään turvavehkeitä. Ikä 16-v.
Ensimmäinen työpaikkani kodin ulkopuolella oli silloisen vakuutusyhtiö Kansan pääkonttori Helsingissä. Määräaikainen pesti, postitin mopedien rekisterikilpiä. Siinä työssä mitään ihmeellistä ollut, kevyttä kuivaa sisätyötä mutta ne työolosuhteet! Maisemakonttorissa minä ja viisitoista ihanaa konttoristia. Kyllä kelpasi, kuin kukkaa kämmenellä minua hyvänä pitivät, kaiholla vieläkin muistelin.
Siellä oli myös kerrassaan mahtava lounasbuffet joka kuului työpaikan etuihin. Useampia kiloja niiden viikkojen aikana lihoin.
Minä en muistaakseni valinnut ensimmäistä oikeaa työpaikkaani, vaan se työpaikka valitsi minut.
Olin siinä suuressa yrityksessä ammattikoulun (3V) aikana harjoittelussa – jostakin syystä halusivat nimenomaan minut sitten koulun jälkeen vakinaiseen työsuhteeseen.
Muistan minäkin, ensimmäinen kesätyöpaikka oli vihannestukkuyritys Kontio & Kontio. Siellä esim. laskin ja lähetin isoista altaista rapuja, eipä niitä eläviä tahtonut saada kiinni.
Loppukesästä suolasin kurkkuja venäläisen mestarin kanssa, emme kumpikaan ymmärtänyt kielellisesti toisiamme, mutta hyvin tultiin toimeen. Oli vihainen, kun minun piti lähteä kouluun ja suolausurakkamme oli vielä kesken.
Seuraava työpaikkani olikin kahdeksan vuotta iso uusien autojen maahantuoja.
Kyllä niitä työpaikkoja on ollut jo ihan alakouluikäisestä lähtien, kun joka syksy jouduimme isoille talollisille perunan nostoon ja opettajakin antoi meille ns.perunalomaa, että talolliset saivat perunansa laariin. Monta kertaa palkanmaksu oli meille sitä, kun isä oli talollisen hevosta saanut lainkasi puunkorjuuseen, niin meidän palkka oli sitten se hevosprahti.
Joka kesä olimme velipojan kanssa myöskin koulun kesäloman aikana viereisellä sahalla puita taaplaamassa ja jos nyt oikein muistan, niin markan päivässä saimme jätskirahaa. Kolmena kesänä olimme veljeni kanssa myöskin viereisen yleisurheilukentän hoitajina kunnan palkkaamina kolulomalla ja olisiko se ollut sitä lapsityövoiman käyttöä, mistä nykyäänkin höpistään, mielellämme kuitenkin sitäkin teimme pienen tienistin saattelemana.
Varsinaisen verokirjanalaisen tienistin aloin 15 vuotiaana, kun suppariksi menin valmetin instrumenttitehtaalle Härmälään.
Sehän siinä juuri onkin onkin, kun lapsilla, siis alaikäisillä ei saa lain mukaan teettää mitään. Niiden pitäisi mieluummin istua kotona pelaamassa tietokonepelejä, joissa ei todellakaan saa sitä elämänkokemusta. Tämmöisiä meistä sitten yhteiskunnan pystyssä pitäjistä on tullut, kun laitettiin kakaroina töihin. Pitäisi laittaa psykologit tutkimaan kuinka siinä näin pääsikään käymään.
Näin se on, nykyään rakennellaan valtavia mielenterveyskolosseja mukuloille, joiden nuppi on sekoitettu mailmanlopun ismeillä ja käteen on nippusitellä sidottu tietokone/kännykkä.
Lapset ovat ottaneet roolin niin kotona kuin koulussakin auktoriteetiksi, kun sen ovat vanhemmat heille tuputtaneet pelossa, että heistä ei tykätä.
Rajat ovat hämärtyneet ja ylenpalttinen rakkaus ja vapaus tukahduttaa lapsemme/nuoremme hengiltä.
Nuoruuden ”ammatit”:
– paskahuussin tyhjentäjä, puutarhan aputyömies, sian kalttaaja
– perunaistuttaja- nostaja-heinähangon heiluttaja
– sirklaaja- klapimestari ( Billnäs)
– autonapumies
– rakennusmies, piikkaaja, saumaaja, rännimies, laatoittaja, muurari
– korjauspajaharjoittelija, sorvari, jyrsijä, hitsaaja, rasvari, työkaluhioja
Palkkanauha ja rahat tuli pussissa noista viimeisimmistä.
Sikaa kun teurastettiin, niin minä aina perheen kuopuksena jouduin / pääsin verta sekoittamaan kun sialta veri päästettiin.
Minä muistan kun meillä oli kaneja ja isä oli sitten niitä tappanut kun tuppasivat sikiään ylettömästi ja kun kanipaistia oli pöydässä niin söimme hyvällä ruokahalulla aina siihen asti, kunnes selvisi että kysymyksessä olikin meidän ”nimikkokanit”.
Sanopaaka arvon kaupunkilaiset mistä kaikki johtuu. Minun mielestäni suurin syyllinen on juna ja linja- auto. Vai oletteko eri mieltä, minä tulen illemmalla kuulemaan mitä mieltä olette. Nyt pitää taas mennä, minulla on auraköppien purku kesken.
Ai niin , unohdin mainita että olin myös jonkin aikaa Lahden kaupunginteatterissa rakentamassa lavasteita silloin kun valmistuin Lahden muotoiluinstituutista.