Tänään tv1 klo 21:05 Uskonnon Uhrit
Kun usko sammui. Hyväksikäyttöä, henkistä väkivaltaa, suvusta ja perheestä erottamista uskonnollisissa yhteisöissä. Uskontojen uhrit avautuvat kertomalla elämäntarinansa.
Vaikka itse kasvoin esikoislestadiolaisessa perheessä niin vanhempani olivat ja ovat vapaamielisemmästä päästä. Lapsuudesta minulla on enemmän hyviä kuin huonoja muistoja mitä tulee lestadiolaisuuteen. Esim yhteisö oli parhaimmillaan tosi lämmin, mutta kolikolla oli muistojeni mukaan myös huonompi puoli.
Kyllä katsotaan.
Pitää katsoa.
Itse olen uskonut korkeimpaan voimaan pienestä pitäen. Nuorukaisiässä oli kyllä epäilykausi, jokseenkin lyhyeksi se jäi. Sen kummemmin uskovainen en ole osannut koskaan olla. Jonkinlainen tapakristitty olen kaiketi ollut. Olen käynyt rippikoulun, mutta kirkossa olisin kai voinut käydä useamminkin. En ole tuntenut tarvetta sellaiseen. Metsä on ollut minun kirkkoni ja maltillisuus uskonasioissa kuin myös muutenkin lienee ollut aina minun ohjenuorani.
Vaikka lestadiolaisuus on vaikuttanut paljolti täällä pohjoisessa, jostain syystä se ei ole saanut jalansijaa
meidän kylässä eikä suuremmin myöskään täällä Kittilässä. Lestadiolaistyyppisissä seuroissa olen käynyt yhden kerran. Olin silloin oskarin kokoinen. Kuulimme naapurin pojan kanssa, että Mattilan talossa (nimi muutettu) olisi seurat, joihin tulisi väkevä saarnamies Muonionjokivarressa. Niitä saarnamiehiä, jotka saavat ihmiset liikutuksiin. Saimme naapurin pojan kanssa luvan mennä katsomaan. Halusimme nähdä kun ämmät tulevat hurmostilaan, puhuvat kielillä ja pyytelevät anteeksi syntejään. Näin olimme kuulleet.
Pettymys meille ne seurat olivat. Kyllä saarnamies paahtoi täysillä saadakseen yleisönsä liikutetuksi, mutta vain yksi ämmä nousi penkistä, hihhutteli ja pyyteli anteeksi syntejään. Jälkeenpäin kuulimme, että sekin muori tuli liikutetuksi, koska oli valmiiksi sahtipäissään. Heikko saarnamies se oli, näin puhuivat pahat kielet.
Jostain syystä minä vierastan uskonasioissa hihhulointia ja ylimitoitettua paatosta. Olen katsonut joskus televisiosta näitä amerikkalaisperäisiä karismaattisia evankelistoja. Kaipa ne ovat tosissaan, mutta minusta ne vaikuttavat enemmän showmiehiltä kuin muulta, mutta kukin tavallaan.
UGH! Olen puhunut. Ehkä uskon pikemminkin Mustajalkojen ja muiden intiaanien Manitoon, Suureen Henkeen kuin juutalaisten tuontiuskontoon, En tiedä.
Eräs vastikään edesmennyt vanha herra sanoi että oli panteisti. Tarkoittanee ettei usko persoonalliseen Jumalaan vaan että henki on kaikkialla niiden intiaanien tapaan. Mitä itseeni tulee jos olisin joku raamatun henkilö niin Tuomas on aika lähellä.
Pitkään psykiatriassa työskennelleenä on kohdannut uskontojen varjopuolien uhreja riittävästi, joten ei jaksa enää TV:sitä sitä katsella.
Katselin ohjelman mutta eipä siinä mitään uutta kyllä ollut terv tepivaari
Raamatussa näistä uskontojen varjopuolista varoitetaan!
https://raamattu365.fi/bible/rk/1jn/4
Puhuin aikeisemmin intiaanien, tarkemmin mustajalkaintiaanien uskonnosta. Jos oikein olen käsittänyt heidän uskontonsa, he uskoivat panteistien tapaan, että Luojan henki ilmenee kaikkialla luonnossa ja avaruudessa. Tämän lisäksi he uskoivat myös persoonalliseen Suureen henkeen.
Tämä seuraava on muistikuva, muistaakseni näin sen Kevin Costnerin tuottamasta dokumentaarisesta sarjasta, joka käsitteli Amerikan intiaaneja.
1800-luvulla vaikuttanut intiaanipäällikkö sanoi: ”Valkoinen mies on hullu. Hän sanoo ettei eläimellä ole sielua. Kuitenkin joka kerran kun katson hevoseni silmiin, näen sen sielun.”
Viisas intiaani!