Niin taisi tämäkin hallitus mainita koko Suomen asuttamisesta
ja pyrkinee siihen asumistukia leikkaamalla joten se on hyvä alku?
Vai onko sittenkään sillä maaseutu autioituu jopa vauhdilla
ja esteenä on vain se että maaseudun omakotitaloista ja osin syrjäkulmien kerrostaloistakaan ei pääse eroon ei edes polkuhinnoilla?
Entä sitten kun maaseudun väki tulee keskustaajamiin tyhjin taskuin
ja haluaa vuokra-asunnon jonka vuokraa on hankala maksaa
varsinkin työttömänä ammattitaidottomana?
Niitä tuhansia työpaikkoja ei ole näköpiirissä lupauksista huolimatta.
https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000010044268.html
– En edusta maaseudun pakolaista enkä työtöntä,
mutta kaipaan täåhän avaukseen niitä hyviä keinoja
ilman punaväriä jos vaikka lisänä hallituksen hyville toimille?
Kuka johtaa EU:ta?
Kolme maata nousee esiin, kun puhutaan siitä kuka on EU:n napa, suunnannäyttäjä, kenties katalyytti: Saksa, Ranska ja Puola. Otanpa hetken ja pohdiskelen optioita. Kyse ei ole niinkään juridisesta vallasta kuin aseman ottamisesta, joten oikeita vastauksia voi olla useita.
Tylsä klassikko: Saksa
EU:n vahvana taloutena pitkään tunnettu Saksa on menettänyt uskottavuuttaan, mutta se ei ole tapahtunut hetkessä. Heitä voi kehua euromääränä erinomaisesta tuesta Ukrainaan sekä sangen määrätietoisesta asenteesta terroria vastaan. Huteja on kuitenkin vino pino: kotimaan infra ja teollisuus ovat retuperällä, energiapolitiikka ajoi karille lukuisilla tavoin, tietoverkko- ja viestintäosaaminen puuttuu tyystin eikä kotimaan politiikkakaan näytä erityisen vakaalta. Saksa kaipaa arvioni mukaan muutaman vuoden peiliin katsomista, mutta uskon vakaasti että uusi nousu vielä nähdään.
Jännä klassikko: Ranska
Ranskalla on varaa taputtaa itseään olalle hieman paremmasta kyvystä toimia terrori-venäjää vastaan, joskin puheet heiltä ovat olleet järkyttävän vastuuttomia. Ranskan teollisuus katsoo eteenpäin, energiapolitiikka on vakaalla pohjalla ja teknologisia harppauksia otetaan hyvää vauhtia. Ranskan ongelma on hurja itserakkaus ja itsekritiikin puute. Heillä on kaikki kyky olla mallioppilas, mutta se ei riitä heille – he haluavat pistää myös egonsa aina peliin ylikierroksilla. Jos tuo linja hieman rauhoittuisi, heillä olisi potentiaalia nousta kokoaan suuremmaksi.
Haastaja: Puola
Viime vaalien jälkeen Puola on tehnyt väkeviä linjanvetoja EU:n puolesta, mutta jo edellisenkin vallan aikana he uskalsivat toimia idän pahuutta vastaan kun muut vielä iteroivat. Puolassa on näistä kolmesta ainoana kristillisten arvojen osuus merkittävä, joskin maassa on enemmän ja vähemmän tiukkaa tulkintaa niistä. Puola on ollut väkevä muutosvoima, pystyen muuntautumaan idän orjuudesta mahtavaksi teollisuusmaaksi, tarjoten kodin yhä useammalle huipputeknologian toimijalle. Puola katsoo eteenpäin, mutta haaste voi olla siinä etteivät aina muista katsoa sivuille. Jos Puola lähtisi harjoittamaan vähän enemmän diplomatiaa eteläisen EU:n valtioiden suuntaan ja osoittamaan ymmärrystä myös kristittyjen piirien ulkopuolelle, heillä voisi olla mahdollisuus yllättää.
Ei yhtä voittajaa
Puolalla on arvot, Saksalla on raha, Ranskalla on imago. Mikään näistä yksin ei riitä. Pidän kuitenkin erityisen hyvänä sitä, että yhtä selvää voittajaa ei ole. EU:n pitäisi juuri olla se paikka, jossa sparrataan, haastetaan ja pistetään paremmaksi, kuitenkin aina ystävien kesken. Ideaali ajatus voisi olla jonkinlainen triumviraatti, jossa jokainen suuri maa keskittyy omaan osa-alueensa ja hioo siitä timantin, ottaen samalla vastaan sparrausta liittolaisiltaan.
EU on haastettu laajalti, mutta EU ei ole hävinnyt peliä. Pelaamalla korttinsa oikein, voi EU osaltaan nousta uskottavaksi ja vaikuttavaksi länsimaiden arvojen puolustajaksi, toimien samalla väkevänä talouden toimijana. Ehkäpä joku yllä mainituista maista olisi se veturi joka vetäisi muita vaunuja liikkeelle?
Toiko pukki lahjaksi laivanupotuspelin
Nyt olisi kannattanut tuoda 😁
(Kuva: Visegrad24, lähde X-sivut)
Gallup: Yli puolet suomalaisista vastustaa hallituksen työelämätoimia
Netissä juuri selailin hesaria ja tällainen uutinen pisti silmääni.
Mm näin oli gallupin tulos: ”Vastaajista 49 prosenttia kertoi kannattavansa ammattiyhdistysliikettä sen vastustaessa hallituksen työelämätoimia”
Jäin mietiskelemään enkä oikein päässyt itseni kanssa selvyyteen. Esimerkiksi että pitäisikö Suomessa siirtyä lähemmäs yhteiskunnan mallia jossa asioista päätetään kansanäänestyksillä. Jossain ehkä hyvä, jossain ei. Jos esimerkiksi kansa päättäisi saako ruokakaupasta viinaa tai pitäisikö SOTE alueita olla vähemmän niin mitäs sitten.
Sellainen kutina että kansa saattaisi päättäjänä olla kiivas, nähdä asiassa vain yhden puolen, se mitä kannattaa olisi sinänsä hyvä juttu mutta mitkä olisivat päätöksen seuraukset pidemmällä juoksulla, tulisivatko monet erilaiset vähemmistöt päähän potkituiksi.
Voisiko olla malli jossa sovussa olisi yhdessä sovitut reviirit, asiat joista joku ryhmä päättää, ryhmiä voisivat olla, kunnat, eläkeläiset, opiskelijat, AYn johtajat, AYn jäsenet, vammaiset, urheilijat, saamelaiset jne (loputtomasi) ja lopuista sitten vaaleilla valittu hallitus ja eduskunta.
Tähän loppui ymmärrys asiasta jos sitä nyt alun alkaenkaan oli, kunhan aikani kuluksi, odotellessani emännän heräämistä aamupuurolle ja onhan siellä jääkaapissa vielä kinkun jämätkin
Sanoin kelteisilleni hei hei, nähdään taas laihdutuskuurin jälkeen
No, voihan sitä kerran vuodessa ahmia ylenmäärinkin. Vielä en ole vaa,alla käynyt mutta palataan siihen huomenna.
Onko menneisyys palaamassa
Karjalasta kajahtaa ja esiin nousee Stalinin ajat.
Toki sitä aikaa ei tämä sukupolvi enää taida tietää,
mutta nyt se aika käännetään nurinkurin päälaelleen.
Uusi muistomerkki on ilmestynyt ja vanhat haudat
saavat uuden muiston.
Joku saattais sanoa että vainajat kääntyvät haudoissaan?
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010080791.html
– Mikä saa ihmiset tekemään noin?
Rantalava Juhannus, hanurista valitus…….
Sitä sanotaan että aika kultaa muistot, mutta on ainakin yksi sellainen tekijä joka on harmillista, ellen sanoisi jopa surullista mikä nykynuorilta jää kokematta, kun se on jäänyt muualta tuetun/haetun tanssi,-ja vapaa-aika ”saasteen”jalkoihin ( minun mielestäni )
Sitä kesti aikansa, sanotaan tuosta 40 luvun puolenvälin vuosista tuonne 70 luvun alkuun, sen jälkeen se alkoi hiipumaan kunnes se nykyään on hävinnyt lähes täysin, vaikka niitä oli niinä ”hulluina vuosina” lähes jokaisessa niemessä notkossa ja saarelmassa ympäri laajan suomenmaan, samoin sävelmin ja samoin tunnelmin.
Sodanjälkeisinä noin kolmenakymmenenä vuosikymmenenä voidaan sanoa, että silloiset nuoret suurelta osin varmuudella ovat elämänkumppaninsa löytäneet jonkin kyseisen tanssilavan parketilta tai parketin vierestä.
Onhan joitakin lavoja vielä jotenkin toiminnassa kesäisin, mutta näyttää että niitä pitävät pystyssä ne samat henkilöt, jotka kyseisinä mainitsemissani vuosikymmeninä olivat nuoria, nyt he ovat entisiä nuoria.
Ei soi tangot eikä humpat soittolistoilla, nykyisellä, omasta mielestäni mitä sieltä kuuluu, niin ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa sen mitä minä siitä musiikin ja sanoituksen sekamelskasta jotain ymmärrän.
Mutta maailma muuttuu ja mielestäni pääosiltaan huonompaan suuntaan, toki nuoriso on eri mieltä, he löytävät kumppanin netistä ja festareiden osana yhteistä jokkopsykoosia.
Meidän/minun sukupolville oli/on voimaksa luontosuhde ja se esiintyi laulujen sanoituksissa rakkauden ja kaipauksen kielukuvin ja solistit olivat tunteiden tulkkeina estoista ja ujoudesta kärsiville nuorille miehille ja usein monille se rohkeus haettiinkin lasisesta laulukirjasta. Ei voi kyllä tuomita niitä jotka rohkeutta hakivat ryypystä, jos sen myötä sen ikuisen kummpanin löysivät vierelleen yhteistä polkua kulkemaan.
Ne on tuhannet ja taas tuhannet jotka ovat toisensa löytäneen Olavi Virran, Reijo Taipaleen ja kymmenien muidenkin tanssimusiikin esittäjien sanoin ja sävelin lavatansseissa.
Joulunpyhät ovat sitten loppu suoralla
On sitten viimeinen päivä tän vuoden joulusta enää jäljellä toki joulu sinänsä loppuu vasta loppiaiseen
Mutta nämät kolme joulun pyhäpäivää on viimeisessä päivässään
No ei se minulle merkitse yhtään mitään ehkä possua meni hiukan enemmän senkin hankin suoraan tuottajalta
No sieltä samasta paikasta sain myös joulun looratkin mutta kaupasta en ostanut oikeasti nyt mitään
Jos siihen pyrkii pitää olla tuttuja jotka noinkin tekee kotona isossa leivin uunissa lähes kaiken itse
Kaikilla ei vaan ole saman kaltaisia mahdollisuuksia siksi heidän pitää ne hankkia kaupasta kovalla hinnalla
Kun kaikki ovat nousseet viime joulusta melkoisesti ja kun omat taidot ei riitä ne onkin pakko hankkia kaupan hyllyltä
Nyt onkin vain enää uusi vuosi edessä ja nähdään kuinka köyhiä me sitten olemme
Onneksi tuo paukkuminen on aika rajattu eikä niitä saa paukutella koko viikon ajan
Keskuudessamme kun on näitä karvakorvia jotka ei pidä niistä lainkaan he kun ovat toiset paukkuarkoja ja siihen ei ole mitään lääkekuuria saatavilla
Mutta kaikesta huolimatta hyvää tulevaa vuotta kaikille ennen kaikkea koira ystävilleni
Joita on kertynytkin melkoinen hännän heiluttaja seurakunta mutta haukutaan kun tavataan
No se ei suinkaan ole moittimista vaan ne sanoo omalla kielellään hyvää uutta vuotta vanha äijän käppänä
Olipa kiva tavata seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast
arvin ( pienellä ) Joulupäivän pakina ( napina )
Hyvää joulupäivän aamua vaan kaikille blogisteille ja olipa Joulu tai Juhannus, niin ei niin kiire eläkeläisellä pidä oleman, etteikö aamun avausta ehtisi tehdä tänne pirkkaan kahikupposta nauttiessa.
Nyt kun vietetään ainakin toistaiseksi rauhan aikaa maassamme, eikä sotilaallista uhkaa ole rajoillamme, niin muualla maailmassa soditaan ja se vaikuttaa hyvin konkreettisesti kaikkiin Suomalaisiin tavalla tai toisella.
Tuosta Ukrainassa käytävästä sodasta on oltava vähän kuin kieli keskellä suuta, ettei vaan tulisi leimatuksi putinistiksi, mutta otan kuitenkin sen riskin.
Sitä minä olen vähän fundeerannut, että kun Suomessa nyt kiljutaan eduskunnassa ja eduskunnan ulkopuolella kuinka leipä loppuu Suomalaisten suusta ja että köyhät kuolevat kyykkyynsä Orpon/Purran ”saatanallisten säkeiden” ajamina. Eduskunnassa hallitus ja oppositio vääntävät kättä jokaisesta eurosta ja ei niin pientä leikkausta hallitus teekkään, etteikö oppositio väittäisi sen johtavan ennenaikaiseen hautaan köyhempien kansalaisten keskuudessa.
Mutta saas nähdä nyt sitten, kuinka pitkään rajojemme ulkopuolella käytävä sota Ukrainassa noudattaa eduskunnassa ja kansalaisten keskuudessa yleensä vankkumatonta konsensus henkeä, että kaveria ei jätetä Ukrainassa, maksoi mitä maksoi ja vaikka omasta kaapista ei löytyisi leivän murentakaan, kun opposition mukaan näyttää siltä että Suomalaisista jo lähes joka toinen on absoluuttisen laskelman mukaan köyhä.
Viimeisen tiedon mukaan Ukraina apu hipoo jo 3000 miljoonaa, niin sitä minä vaan, että koskahan ne kriittiset äänenpainot alkavat kuulumaan Suomalaisten suusta, että kuinkahan pitkään köyhä joutuu vielä tätä ”kunniavelkaa” maksamaan ryssän hyökkäyssodan uhreille ja kun näyttää että sodalle ei ole loppua näkyvissä.
Tämä tarina jota nyt kerrotaan kansalaisille, että Ukraina taistelee nyt meidän kaikkien Suomalaisten puolesta, että kuinka kauan ne kuuluisat köyhät vielä tämän ostavat ja nielevät Rapalan koukkuineen emmitenkin, kun rajoillamme ei ole muita tänne pyrkimässä ilman matkustusasiakirjoja kuin Afrikan ja Lähi-idän polkupyörä lähettiläät ja näidenkin ”köyhien” eläminen Suomessa on kotimaisen köyhän kukkaroa keventävä.
Nyt vielä näyttää että koko Suomi on Ukrainan tukena niin henkisen kuin taloudellisenkin auttamisen myötä, mutta sitä minä vaan, että jos suolenmutka huutaa ei oota ja köyhän jääkaapissa ei ole pian kuin valo jäljellä, niin hyvin pian saatetaan kysellä niiden tuhansien miljoonien perään, jotka toistaiseksi on Ukrainaan vastikkeetta annettu.
Jotenkin ainakin itselleni tuli irvokas kuva siitä, kun sota on Ukrainassa kiihkeimmillään, niin täällä jo valtiovalta ja yrityselämä ovat laskelmoimassa mitä hyötyjä saadaan tuhotun maan jälleenrakentamisesta, että ei vaan myöhästytä kun ”saaliinjako” alkaa.
Minun puolestani voimme ottaa tänne Suomeen Ukrainasta sotaa paenneta määräämättömästi, kunhan kolmansien maiden ”turistit” vähennetään nollaan ja henkilökohtaisesti en aseapuakaan ole rajoittamassa, sillä nyt meillä on artikla viisi meitä suojaamassa ryssältä.
Eikä Ukrainasta paenneita pakolaisia jotka tänne kotiutuvat, niin heitä ei tarvitse kotouttaa, he elävät kyllä maassa maan tavalla ja ovat rikkaus yhteiskunnallemme sen kaikissa muodoissa.
On takinkääntäjiä ja ”takinkääntäjiä”.
Hallituksen ministereitä ja heidän tekemisiään tai tekemättä jättämisiään on arvioitu numereeniseen järjestykseen, niin ei kai kenellekkään tullut yllätyksenä se, että parhaimmat arvosanat saavat ne ministerit, joiden toimenkuvasta ja työkentästä vallitsee eduskunnassa lähes täydellinen poliittinen konsensus (Häkkänen, Rantanen, Valtonen)
Mutta sitten itse otan arvioitavaksi sen, että kuka on se suurin takinkääntäjä, joka on nuttunsa nurin kääntänyt sen jälkeen, kun kevään vaalit oli käyty.
Ja vaikka takinkäännöllä on huono kaikupohja ja se koetaan aina negatiivisena ilmiönä, niin nyt tämä henkilö ansaitsee kyllä hatunnoston rohkeudestaan takinkääntäjänä ja vaikka hän jotuikin sen tekemään osin pakon sanelemana ja ottamaan niin sanoakseni lusikan kauniiseen käteensä, niin se ei hänen takinkääntöään suinkaa himmennä.
Tämä takinkäätäjä näki miten maa makaa ja mihin se on vajoamassa, jos yhä jatketaan entiseen malliin hyvinvointivaltion alasajoa.
Varmasti hän joutui käymään kovaa Jaakobin painia itsensä kanssa, mutta nyt arvioden hän voi kiittää itseään takinkäännöstään, kun otti rinnalleen sellaisen/sellaiset henkilöt ja puolueen, jotka hän oli ennen ennakkoluulojensa vankina hylännyt.
Joten täysi kymppi Orpolle.
Hallitus on puoli vuotta ollut virassaan, niin ei taida löytyä yhtään tämän maan ja taivaan väliltä mistä ei heitä syytettäisi. Jopa kasvavat leipäjonotkin katsotaan Orpon hallituksen aikaansaannoksiksi, vaikka yhtään lakiesitystä ei ole vielä edes pantu käytäntöön.
En ole koskaan nähnyt niin nopeasti tapahtunut elintasokuilua kuin tapahtui vasemmiston vaihduttua oikeistoon, sillä siitä hetkestä kun Orpo valitsi hallitukseensa perussuomalaiset, niin köyhien ja heikompiosaisten määrät nousivat sfääreihin ja koetettiin saada hallitus nurin vaikka minkälaisten olkiukkojen kaivelulla haudoistaan, että voitaisiin palata entiseen jossa ”rahaa on”.
Olen ajatellut, että mikähän seuraavaksi löytyy vasemmiston työkalupakista hallituksen kaatamiseksi, kun rasismi haukkasi paskaa ja ulkoparlamentaarinen korporaattikin näkyy olevan itsensä pahin vihollinen.
Kun sanotaan että kaikkien menestyneiden miesten takana seisoo nainen, niin nyt se seisookin rinnalla tai lievästi edessä, ottaen vastaan kaikki iskut ja herjat mitä katkerat ja katkeroituneet seinäruusut osoittavat poliittisesti ”rakastuneiden” suuntaan Orpo/Purra.
Viherhumppa ei enään kaiu valtioneuvoston äimyreistä, sieltä kuuluu nykyään Jukka Kuoppamäen sininen ja valkoinen ja Kari Tapion olen Suomalainen sekä Dannyn tämä taivas tämä maa, sillä arvoa on pysyvää, tätä kansaa ei vastukset voita, sukupolvelta toiselle jää……
Sanon vasemmistolle, että leukaa vaan rohkeasti rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, kylä se siitä…