Tuli eilen seurattua itsenäisyyspäivän juhlintaa, tai sanoisinko riehuntaa Helsingin kaduilla televisiosta käsin. Itse olen niin laiska ihminen, että vapaa-aikaani en ole vielä tähän ikään mennessä lähtenyt millekkään rauhanmarsseille saatikka mielenosoitusmarsseille tuhlaamaan, jonnin joutavaa touhua.
Mutta sen voin sanoa vaikka en paikalla ollutkaan, että kun sanotaan että hulluuden ja viisauden raja on veteen piirretty viiva, niin näiden jotka riehuivat ”Natsit pois Helsingistä” tunnusten alla, niin siinä kyllä näin itse yksinkertaisena tahkonkääntäjänä uskallan sanoa, että se raja heitti kyllä melko reippaasti heidän kohdallaan sinne huulluuden tontille.
Minulle tuli sekin mieleen kun näitä ”Natsinkarkoittajia” katselin ja kuuntelin, että heille on taittu syöttää jonkinsortin sienikeittoa ennen kokoontumistaan, josta oli seurannut hallusinaatiollinen joukko transsi.
Itse olisin turvallisuudesta vastaavana ottanut matkaan tykin(vesi) jolla olisin ruiskuttanut hihhuleiden niskaan raikasta vettä, kyllä siinä äidin pikku mussukat olisivat äkkiä lähteneet viipottamaan kotia kohti, jossa äiti olisi voinut lapsukaisten vaipan vaihtaa ja vielä niistä räkä pois heidän poskeltaan.
Demokratiassa tällekkin kuulemma on paikkansa, mutta minulle ainakin riittää vaaleissa äänestäminen, en lähde jos vaalien tulos ei miellytä, niin meluamaan ja huutamaan pettymystäni kaduille.
Natsit pois Helsingistä huudetaan kitapurjeet punaisena, mutta uskoisin kuitenkin että Helsingin kadut olisivat nykyistä paljon turvallisemmat, kun tämä lapsilauma palautettaisiin vielä toviksi hiekkalaatikoilleen leipomaan hiekkakakkuja ja hokemaan että, älä tule paha kakku, tu………….