Kuukausi: marraskuu 2023

Mielenosoitukset Israelin alueen vakavan konfliktin ympärillä jatkuvat. Yksi vaatimuksista on rauha Palestiinaaan. Se on erinomainen ja kannatettava toive. Ehdotan kuitenkin pohtimaan myös tästä pidemmälle. Yritetään.

Nykytilanne on mahdoton

Tätä pohdintaa varten asetan seuraavat kulmakivet. Tässä on melko messeviä vaatimuksia, mutta korostan: nämä ovat oman ajatteluni kulmia, eivät totuuksia ja näistäkin saa olla eri mieltä.

1. Kahden valtion malli toteutuu ja syntyy itsenäinen palestiinalaisvaltio.

2. Hamas organisaationa poistuu tai poistetaan pelikentältä tavalla tai toisella.

3. Iranin kansa syöksee vanhoillisen vallan alas ja palaa esimerkiksi Reza Pahlavin johtamaan presidenttijohtoiseen demokratiaan (vrt. parlamentaarinen demokratia, joka ei helposti siellä toteutuisi). Korostan tätä kohtaa, sillä nykyjohdon Iran on yksinkertaisesti liian suuri levottomuuden kylväjä ja estää olemassaolollaan rauhan.

Sitten voisi pohtia mitä Palestiinassa on hyvää, jonka päälle voi rakentaa. Näitä asioita on useita. Kansa on verrattain nuorta ja alueen mittakaavalla verrattain hyvin koulutettua. Osaaminen on laaja-alaista, eikä oppiminen yleisesti ottaen noudata vanhoillisimman islamin äärimmäisiä rajoituksia. Alue on maantieteellisesti fiksussa sijainnissa ja heillä on valmiita kontakteja laajaan osaan maailmaa. He eivät myöskään ole Kiinan talutusnuorassa. Taloudellisesti tilanne on toki huono, mutta jokaisessa kahden valtion mallissa on Israel luvannut mittavia taloudellisia kompensaatioita – taatusti tarpeeksi pistämään valtion pyörimään.

Lähi-Idän Singapore?

Väliotsikon nimeä on käytetty usein kuvaamaan tietynlaista ideaalia Palestiinalle. Idea on utopistinen, muttei lainkaan typerä. Potentiaali löytyy, jos olosuhteet antavat myöten. Mieti kaikkea sitä aikaa, mikä nyt käytetään vihaamiseen, sotaan Israelin kanssa, sisällissotaan tai toisaalta myös yksinkertaisesti ruoan saantiin ja elossa pysymiseen. Se aika yhdistettynä edellä mainittuihin plussiin voisivat muodostaa todellisen menestystarinan.

Paljosta on luovuttava. Historiaa ei pidä unohtaa, mutta vihasta pitää päästää irti. Ja sitä vihaa on paljon. Osa on instituutioiden ylläpitämää – Hamas murhaa surutta kaduille jokaisen, joka ei kannata heidän linjaa. Osa on yksinkertaisesti käyttökelvotonta arvomaailmaa, kuten seksuaali- ja sukupuolivapauksien evääminen. Jos haluat menestyä modernissa bisneksessä, tulee konttorin ovien aueta niin naisille kuin seksuaalivähemmistöillekin. Sama koskee uskonnonvapautta: katujen pitää olla turvallisia niin muslimeille, kristityille, juutalaisille, ateisteille kuin muillekin.

Vihasta luopuminen ei ole helppoa, mutta se ei myöskään ole mahdotonta. Ympäri maailman löytyy esimerkkejä yhteiskunnan uudelleenrakentamisesta, totuuskomissioista ja ymmärryksen lisäämisestä. Työ helpottuu muutamalla asialla. Ensinnäkin tarvitaan toivoa tulevaisuudesta. Aseet pitää laskea ja elämän perustarpeet turvata. Lisäksi muutosprosessin pitää heijastaa vahvasti kansan merkittävän enemmistön oikeustajua. Muutoksen on tunnuttava mahdollisimman reilulta. Täysin reilua se ei voi olla, se on kompromissin luonne, mutta jokaisen on koettava että muutos tuo heille paljon, paljon enemmän kuin vie.

Tästä saisi puhua.

Kun siis vaadimme rauhaa Gazaan – enkä edelleenkään tippakaan kritisoi vaadetta – pohtikaamme myös päiviä sen jälkeen. Ymmärtäkäämme mitä se vaatii. Ymmärtäkäämme tarvittavan muutoksen kipua ja haasteellisuutta. Ymmärtäkäämme, mitkä osat palestiinalaista yhteiskuntaa ovat osa ratkaisua ja mitkä ovat osa ongelmaa. Jos välitämme heistä, käyttäytykäämme kuten vastuullinen ystävä. Tosi ystävä uskaltaa myös muistuttaa virheistäsi, samalla kun antaa auttavan käden, hymyn ja kuulevan korvan.

Jos haluamme itsenäisen Palestiinan, tärkein valmistusaine on rehellisyys. Siitä en näe lainkaan ylitarjontaa.