Riikka Purra on eturintamassa, että muilla ministereillä, myös Orpolla on työrauha.

Kaikki ovat varmasti  havainneet  jotka politiikkaa seuraavat, että valtiovarainministeri Riikka Purra on rohkeasti ottanut vastaan opposition kuorolaulajien köyhät kyykkyyn  konsertit  ja kylmää kyytiä sinfoniat ja vääntänyt näille opposition toivotaan toivotaan populisteille rautalangasta, kuinka valtiontaloutta hoidetaan vastuullisesti.

Hyvä on Orponkin nyt keskittyä sodan ja rauhan kysymyksiin rajojemme takana, kun kotimaassa on varapääministeri kantamassa vastuuta, ettei hiiret hypi pöydälle.

Kokoomus ja Orpo saa kiittää kaikkia perussuomalaisia ministereitä tinkimättömästä hallitusohjelman noudattamisesta ja kuten tämän päivän Gallup kertoo, niin hyvä on Orponkin tuulensuojassa toimia, kun etulinjassa seisoo luotettava, osaava ja päättäväinen nainen, Riikka Purra.

Ja eikä siinä vielä kaikki, eduskunnan opposition lisäksi myöskin ulkoparlamentaarinen korporaatio, eli vasemmiston haarakonttori SAK on kohdistanut juuri Riikkaan se keihäänkärkensä, tavoitteenaan saada  tietenkin perussuomalaisten kannatus laskemaan työntekijöiden keskuudessa.

Nyt on kova hätänapin painaminen käynnissä niin vasemmistolla eduskunnassa kuin myöskin  korporaation norsunluutorneissa, kun hallituksen ohjelma etenee kuin juna ja yleislakolla uhkaamiset kalahtaakin heidän omaan nilkkaansa ja jonot ”Loimaan kassaan” lähtijöistä pitenee.

Nyt on saatu jo medioista lukea, että AY.ssä tapellaan jo verisesti, että mikä liitto sen palkkatason määrittää, on tässä naurussa pitelemistä.

 

Ulkoministeri Valtonen ei Lavrovia kätellyt!

”Valtonen Lavrovista: ”En kätellyt, enkä kättele”

Valtonen sanoo, ettei ole kätellyt Lavrovia.

– En kätellyt, enkä kättele, Valtonen sanoi ja kertoi, että Etyj-ryhmäkuva otettiin ilman Lavrovia.” (IL)

Aivan oikein. Ei pidäkään sotarikollisuuteen osallistuvaa Lavrovia kätellä.

(Kuva: X-sivu, lähde X-sivu)

Työpaikkakiusaaja johtamassa sosiaali ja terveysvaliokuntaa.

Ja kukapa muukaan se voisi olla kuin Krista Kiuru.

No eihän tuosta osaa yllättyä ja kun samassa valiokunnassa istuu vielä Li Andersson niin siinä sitten onkin oikein miellyttävä työyhteisö taattu.

Joku varmasti arvostaa edellä mainittuja, mutta itse olen työskennellyt niin monta kertaa yhteistyökyvyttömien minä, minä ja vielä kerran minä ihmisten kanssa, että ymmärrän hyvin valiokunnassa tunnetun tuskan ja turhautumisen.

No minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Nimenantokilpailu

Suomenlahden nimi halutaan muuttaa?
Eikös asiasta pitäisi julistaa nimikilpailu,
josta kansa saisi äänestää
ja sitten raati päättäisi parhaan nimiehdotuksen
käyttöön otosta!
Kun on kysymys Suomenlahdesta niin miksi
Pietarilaiset ovat omineet isännyyden?
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010026242.html
Ps. Itämerestä saattaa tulla miinameri.

Ei näy omaishoitajien puolesta marssijoita.

Suomessa on satoja tuhansia sellaisia henkilöitä, jotka tekevät ”työtään” rakkaudesta ja vaikka yhteiskunta heille jonkin mitättömän korvauksen antaakin, niin he tekisivät kyllä sitä korvauksettakin 24/7

Yhteiskunta ”säästää” satoja miljoonia vuositasolla siksi, kun ihmiset henkilökohtaisesti ottavat vastuun läheistensä hyvinvoinnista  ja näin vapauttaa yhteiskunnan suuntaamaan säästyvät rahat vaikka kankkulan kaivoon.

Tuntuu irvokkaalta tämä ainainen kitinä ja valitus kuinka nuorilta, lapsilta ja opiskelijoilta palkansaajista puhumattakaan ollaan viemässä leipäkin suusta, kun samaan aikaan toiset tekevät ”työtään” lähes ilmaiseksi toista ihmistä auttaakseen.

Kyllä suunpieksijöitä ja pahaa oloaan marsseilla kiljuvia riittää kaduillamme, kun yhteiskunta uhkaa heidän oikeuttaan olla työtön.

Näiltä jotka haluavat elää tekemättä mitään, niin heiltä tulee ottaa nyt ainakin aluksi puolet pois oleskelurahastaan ja suunnata se omaishoitajien jaksamiseen paremman toimeentulon muodossa.

Eiköhän siinä sitten työn tekeminenkin ala maittaa loisijoille, kun vyöstä reijät loppuvat  ja kun palkkatyöhön osallistuvat, niin se jo yksistään lyhentää  mielenterveyspalvelujen tarvetta.

 

Minä puhun verkossa

Kuten moni on surukseen saanut vuosien varrella huomata, ilmaisen mielipiteitäni tietoverkossa, lähinnä blogeissa ja äxässä (=twitterissä), joskus myös videoina. Ilmaisultani olen erinomainen, virheetön, nöyrä ja hyvä valehtelija, mutta jossain kulkee raja. Läheisteni asiat eivät matkaa mukaan.

Helpottaa ja potuttaa

Meitä on varoitettu usein jakamasta kuvia lapsista sosiaalisessa mediassa. Varoitus on lukuisilla tapaa perusteltu. Täysin samoilla perusteilla on hyvä välttää jakamasta myöskään tekstipohjaista tietoa lapsistaan verkkoon. Sitten nopeasti nousee kysymys – entäpä seniorit, jotka eivät digipalveluita käytä? Eiköhän heilläkin ole täysin sama oikeus yksityisyyteen. Sitten jäljelle jäävät muut perheenjäsenet, sisarukset ja puolisot ja sen sellaiset. Ehkäpä hyvät ystävät sopii myös listata tähän. Eiköhän heillä ole kyky ja mahdollisuus itse jakaa itseään verkkoon jos siltä tuntuu.

Periaate numero yksi on siis selvä: ihminen päättääköön itse mitä haluaa verkossa itsestään nähtävän. Pientä joustoa tässä voi tehdä julkisuuden henkilöiden osalta, mutta onnekseni lähipiiriini ei kuulu suuria julkkiksia tai päättäjiä. Sen verran voin heistä paljastaa.

Periaate numero kaksi on yhtä yksinkertainen. Minua lähellä olevat ihmiset ovat saaneet ottaa ihan tarpeeksi osumaa poliittisista valinnoistani vuosien varrella. Ette uskoisi puoliakaan tästä jos kertoisin vain edes täysin julkisesti tiedossa olevat osat. Jos joskus jaksan tehdä omakustanteen aiheesta kirjoittamastani kirjasta, ehkä voitte sitten nauraa. Pointti on kuitenkin se, että näen mitä assosiaatio tekee ihmisille. Jos alkaisin puhumaan läheisistäni, altistaisin heidät kaikki sille samalle sontamyrskylle mitä saan itse niskaani jatkuvasti. Heillä on parempaakin tekemistä.

Ei minulla oikeastaan ole kolmatta periaatetta, mutta voisi kai sitä spekuloida että egoonsa sulkeutunut paskiainen ei halua jakaa parrasvaloja kenenkään kanssa. Vastakohta tuolle varmaan olisi periaate siitä, että haluan haastaa itseni keksimään omia juttuja eikä ryöstämään niitä muilta. Tuohon ei usko poliisikaan. Onneksi blogeissa saa valehdella.

Rohkaise läheistä puhumaan

Tarinalla on olevinaan moraalinen opetus. Jos läheisesi ympärillä tapahtuu jotain, mikä on mielestäsi kiintoisaa, rohkaise häntä itse kertomaan siitä. Voit toki auttaa, mutta useimmiten henkilö itse on paras kertomaan omista kokemuksistaan. Anna siis siihen tilaisuus. Rohkaise häntä kirjoittamaan, tai vaikka laulamaan, runoilemaan tai piirtämään siitä. Älä pureskele ruokaa hänen puolestaan.

Se ei toki tarkoita, etteikö läheisten kokemista huolista sopisi jakaa kuulemaansa. Itsekin jaan sopivasti pseudonymisoituna joskus havaintojani vaikkapa terveydenhuollon tai maahanmuuton haasteista, kun ne osuvat lähipiiriin. Hyvä ihminen reagoi kun näkee pahaa tapahtuvan. Jossain kuitenkin elää se veteen piirretty viiva toisten ihmisten elämän ja omani välillä.