Eilen seurasin kokoomuksen ”vaalivalvojaisia”, jossa Stubbista leivottiin nykyiselle koomustaustaiselle presidentille seuraavaa kokoomuslaista jatkajaa Mäntyniemen ”pesänjakajaksi”.
Itse olen ollut aika epäileväinen Stubbin kykyyn toimia kansaa yhdistävänä presidenttinä ja tämän eilisen spektaakkelin jälkeen tunne vain vahvistui entisestään ja mielikuva hänestä tuli tuuliviirinä joka kieppuu puolelta toiselle katonharjalla, vaikka metsässä ei liikahda lehtikään ja järven selkä olisi rasva tyyni.
Demareiden Urpilainen sitävastoin on päättänyt, että hän kampanjoi Afrikassa, eli antaa pahvi – Jutan palella pakkasessa ja enpä taida paljoa erehtyä sanoessani, että Jutan vaalien tulos tulee olemaan I/I.teen ”pöön” kanssa. Marinkin sanoi tekevänsä kaikkensa Urpilaisen hyväksi vaaleissa, mutta hänkin näkyy sitä tekevän ehdokkaansa tavoin kaukana Suomesta ja kai se taitaa niin pareet ollakkin kun sanotaan, että köyhyys on tarttuvaista sorttia.
Rheniä en suin surminkaan päästäisi Mäntyniemeen, hän on varmasti parempi potkupalloilijana kuin olisi presidenttinä, joten vaalien jälkeen voi taas palata turvallisesti Suomen pankkiin sotkemaan omat ja yhteiskunnan rahat keskenään. Rhenillä taitaa suurin pelko perseessä olla, jos Väyrynen saa korttinsa kasaan.
Mutta sen verran kuitenkin kehun näitä kolmea edellämainittua, että mieluimmin vaikka joku heistä kuin Haavisto, sillä kun hänen CV.tä seuraa, niin presidentinlinnan sijaan hänen paikkansa pitäisi olla linnassa, jossa verhotkin ovat rautaa.
Itselläni on lista niistä jotka Mäntyniemeen kelpuuttaisin paremmuus järjestyksessä ja se on…..
Jussi Halla-aho.
Sari Essayja.
Mika Altola.
Ehkä nämä eivät kuitenkaan Saulin saappaisiin hyppää mutta sanon, että herra varjele Suomea Haavistolta, sillä jos hänet valitaan, niin silloin pitää kyllä kansalaisten nukkua yönsä silmät auki. Stubbin, Urpilaisen tai Rhenin valinta antaisi kuitenkin mahdollisuuden sulkea toinen silmä yöksi.
Viihdettähän nämä vaalit ovat parhaasta päästä ja Suomen suvereniteetti määritellään tänä päivänä kyllä muualla kuin meidän omassa pöydässä, eli painamme sitä nappia ( ei ydinase ) mikä EU ja Nato pöydissä päätetään.
Mukavahan se on olla lastuna lainehilla ja luottaa että saisimme lotossa edes neljä ja lisänumeron sattuvan kohdilleen.