Sopivan mansellismielinen blogialusta
https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000009699189.html
”Tampereella hallitusta vastustava mielenosoitus torstaina: satojen odotetaan marssivan keskustassa”
Punavirheet vastustavat demokratiaa ja haluavat vaalituloksesta piittaamatta oman hallituksensa.
Ei voi kuin todeta, että punamulkkuilu vain lisää kahtiajakoa v. 1917 tyyliin.
Niin, kun tässä tätä ”natzi aihetta” käsitelty näillä blogilla. Niin kun oikein kaivaa saa paxkaa ropeliin ihan itse.
”SDP:n kansanedustaja Antti Lindtman esiintyy kuvassa, jossa kommandopipoiset nuoret tekevät Hitler-tervehdyksiä käsi ojossa.”
Lähde:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/8f2a7952-d5ef-4d7e-9ed4-5e2627bac7b8
”Antti Lindtmanista (sd) kiertää sosiaalisessa mediassa kuvia, joissa hän juhlii ja esiintyy porukassa, jossa tehdään myös Hitler-tervehdyksiä.”
Edelleen minusta ei Suomessa ole natseja, mutta kun oikein huutaa niin kaiku tulee takaisin, tässä tapauksessa kun ottaa huomioon että SDP:n kärkihahmo yhdistetään kansallissosialisteihin,,,,niin miten meni niinkuin omasta mielestä Antti.
Olen tuota asiaa miettinyt jo pidemmän aikaa nyt tuon mietelmäni julki kun asia on itselle tärkeä
Kun miehelle luetaan lakia joka asiassa mm tässä asiassa ja monasti nekin asiat on suurelta osin keksittyjä aihioita
Kun mies laittaa kätensä naisen olkapäälle se tietysti onkin sitä seksuaalista häirintää
Mutta kuinka monta naisen saman asian tehneenä ollaan syytelty itse en tiedä ainuttakaan
Mutta tuota naisen tekemää olkapäähän nojaamien ei ole lainkaan kiva asia jos siitä sanot
Tulos onkin häkellyttävä ootkos sää homo kun en saa noin tehdä no en ole homo mutten hyväksy naisilta tuloa reviirilleni
Minkään maan poskipusuja en salli eka kerta tulee varoitus toisella kertaa tulee seuraamus
Kun näitä asioita tuo julki alkaa maalittaminen jollain tavalla sekään asia ei ole suotavaa
Mutta tuo seksuaalinen häirintä koskee myös naisia joille jotkut asiat ei tunnu olevan selviö asioita
Kaikilla asioilla on kääntöpuolensa niin tässäkin soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast
Autiotaloja runsain mitoin.
Perilliset lähteneet maailmalle ja talo autio vain jää.
Pirkanmaalla liikkeellä ”partio” joiden jäljet näkyvät.
Viimeksi Ylöjärvellä autio sauna.
Autiotaloja myös myynnissä joten ihastu menneeseen,
mutta varo haisevaa mummon mökkiä.
Kyllä enin osa autiotaloista on asuinkelvottomia eivätkä
kelpaa edes kesäkäyttöön.
Venäläisillä ei ole enää ”happea” aloittaa isompaa hyökkäystä vaan se kaivautuu nyt pitkin rintamaa. Siitä on näyttöä että vanhoja panssarivaunuja haudataan maahan tai ajetaan niin katveeseen että pelkkä tykkitorni näkyy. Näistä tehdään tuliasemia kaivantojen luokse ja miinakentien maaston läheisyyteen jolla pyritään tuottamaan hyökkääjälle mahdollisemman paljon harmia, hidastamaan ja kuluttamaan.
Tässä tulossa lisää näitä vanhoja vaunuja rintamalle. Video melko tuore.
(Video aukeaa tähän blogiin ja video on julkinen Twitterissä:)
Reported as the Voronezh region in Russia. A column with T-54/55 tanks. pic.twitter.com/3FmgN3x888
— NOELREPORTS 🇪🇺 🇺🇦 (@NOELreports) July 4, 2023
Ukrainassa ei ole vieläkään pistetty tarpeeksi voimaa puhkaisemaan rintamaan aukkoa josta se pystyy tekemään läpimurron, tätä haetaan, mutta riittääkö aika. Jos ei riitä sota jatkuu syksyn jälkeen (kelirikko)…ja venyy ja venyy…
Suomen kielestä löytyy sana lapsi, jolla tarkoitetaan varhaisnuorta ihmisen ”alkua”, jolla voi olla joko pimppi tai pippeli. Sanan lapsi lisäksi kielessä on ollut käytössä kaksi muuta sanaa poika ja tyttö, joita on käytetty lapsi – sanan rinnalla, koska ne ovat pystyneet kertomaan enemmän kohteesta pelkkään lapsi – sanaan verrattuna. Nyt näiden sanojen poika ja tyttö merkityksiä halutaan muuttaa, ja tehdä niistä käytännössä identtisiä sanan lapsi kanssa.
Perinteisesti sana poika on tarkentanut lapsen olevan geneettisesti urospuolinen, eli häneltä löytyy Y-kromosomi. Vastaavasti sana tyttö on kertonut lapsen olevan geneettisesti naaras, eli hänellä on vain X-kromosomeja. Tämä genetiikka ei ole muuttunut mihinkään, ja mikäli sanojen tyttö ja poika merkitykset onnistutaan tuhoamaan ja niistä tulee sanan lapsi synonyymejä, kieleen tulee muodostumaan uudet sanat/termit sanojen poika ja tyttö tilalle, joilla tämä geneettinen ero lasten välillä kyetään helposti ilmaisemaan.
Kielen kyky elää ja kehittyä maailman mukana tekee koko nykyisestä poika/tyttö sanojen sisällön muutoksesta arvotonta ja lapsellista pelleilyä, jolla saadaan vain sotkettua suomalaista kieltä ja suomenkielistä keskustelua hetkeksi. Mitä nopeammin sanojen tyttö ja poika merkitykset sotketaan, sitä nopeammin uudet termit korvaavat ne, ja ollaan jälleen tilanteessa, jossa lapsista käytetään sanoja, joilla kyetään kertomaan samat asiat kuin perinteisillä tyttö ja poika sanoilla.
Sanoilla voidaan muuttaa maailmaa, mutta maailma ei muutu vain muuttamalla sanojen merkityksiä.
https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/cb1b46e9-2062-4fb3-8b9f-741b6bdb666b
”Sähköautojen karmeat vaikutukset asfaltille selvisivät – Tutkimus: tuplasti pahempia kuin bensiiniautot”
Niinpä niin – utopia alkaa hajota.
Kaikenlaiset hörhöt räksyttävät nastarenkaista, mutta nämä sähkökotterot tuhoavat tien pintaa monella tapaa pahemmin ja voimakkaammin.
Sähkökotteroille isommat verot teiden kunnossapidon parantamiseksi.
Kansanedustaja Juha Mäenpään (ps) mielipiteet ovat ikäviä. Hänestä jää kuva henkilönä, joka ei lainkaan pahastu loukkaavien ilmaisujen käytöstä. Kenties suun peseminen saippualla auttaisi. Yhtä kaikki, totean kaksi asiaa: En pidä Mäenpään mielipiteistä mutta puolustan yksiselitteisesti hänen oikeutta niihin.
Toki kutsun voi perua
Tietenkin tapahtuma voi perua esitetyn kutsun. Voidaan toki kysyä miksi kutsu alunperin edes esitettiin, koska hänen mielipiteensä olivat hyvin tunnettuja jo ennalta. Mielestäni perustelut siihen, ettei häntä kutsuta ovat täysin päteviä. Sen sijaan perusteet viime minuutin linjanmuutokseen ovat järjestäjiltä hataria, hutiloituja ja opportunistisia. Tuo oli huonosti hallittua PR:ää.
Monet tapahtumien järjestäjät ovat sen sijaan riemuissaan, koska heidän silmissään Mäenpäällä on sangen ikäviä mielipiteitä ja häntä on helppo vihata. Kyllä, hänellä on sangen ikäviä mielipiteitä. Ongelma vaan on, että tähän kelkkaan hypätessä lasten osuus pesuvedestä on huolestuttavan korkea. Ovatpa eräät poliittiset aktiivit ehdotelleet Provinssin esimerkin perässä että tapahtumista voisi heitellä pihalle myös ikävää mieltä olevia kävijöitä, tekijöitä ja muitakin. Nauraisin tuolle jos se olisi mustaa huumoria, mutta jotkut näyttävät olevan aika vakavissaan. Kieltäydyn linkkaamasta lähteisiin, koska en halua maalittaa ketään – etenkin kun uskon monilla heistä olevan ihan oikeasti vilpittömän hyvät motiivit. Ongelma ei ole sydämen asennossa, vaan lapuissa silmillä. Jos säännöt ovat eri ”hyviksille” ja ”pahiksille”, olemme tukevasti jokaisen historian diktatuurin alkukappaleilla.
Tapahtumien on oltava turvallisia
Näin 25+ vuotta yleisötapahtumia järjestäneenä pidän tapahtumien kulmakivenä turvallisuuden tunnetta kävijöille. Sen toteutumisessa on paljon maalaisjärkeä. Ohjeista kävijöitä käyttäytymään kohteliaasti toisiaan kohtaan ja kirjaa se järjestyssääntöihin. Varmista, että järjestyksenvalvojia on tarpeeksi ja he ovat fiksuja. Tee asialliset opasteet. Hoida asiakaspalvelu säntillisesti. Huolehdi ensiavusta. Auta hätään joutunutta kävijää. On myös hyvä idea tehdä vetää rajat siihen, minkälaisia työläisiä/vapaaehtoisia paikalle otetaan, esimerkiksi kieltämällä väkivalta- tai seksuaalirikostuomion saaneita osallistumasta. Se, mitä nykyään kirjoitetaan esimerkillisen selkeästi turvallisemman tilan periaatteissa, on lopulta vain uusi painos ajattomista neuvoista. Ole ihminen toiselle ihmiselle.
On päivänselvää, että vaikkapa toisen kävijän seksuaalisuutta tai ulkonäköä loukkaavaa kommenttia heittävä kävijä (tai järjestäjä!) ohjataan tapahtuman ovesta ulos. Sääntöjen rikkomisen on johdettava tarvittaessa seurauksiin, tai säännöillä ei ole arvoa. Siinä kohtaa on aivan sama olisiko sääntöjen rikkoja kansanedustaja vai kukkakauppias, herra, rouva tai joku muu, nimeltään Mäenpää tai Istvan Pölöstnik. Korostettakoon, että Mäenpäätä ei ole syytetty tapahtuman sääntöjen rikkomisesta. Status ei kuitenkaan tee immuuniksi säännöille. Olen todistanut, kun kunnia-arvoinen vieraskin talutetaan tapahtumasta ulos järjestyssääntöjen rikkomisen vuoksi. Juuri niin pitää toimia.
Tapahtumien on oltava monimuotoisia
Väitän, että minulla on liian pitkä kokemus ns. cancel-kulttuurista tapahtumien ympärillä. Minua on koitettu savustaa pihalle useista tapahtumista, kymmeniä kertoja. Joissain tapauksissa allekirjoitan kriitikoiden huolet ja tiedostan että sanomani ovat olleet surkeita. Näitä pyysin anteeksi. Joissain tapauksissa savustusoperaatio on ollut niin säälittävää pelleilyä ettei tosikaan. Nämä tapahtumat ovat yhä mielessäni ikävinä, ennen kaikkea siksi että niin moni kollega joutui näkemään tarpeetonta vaivaa ja murhetta. Olisin jättänyt monen mielipiteeni ilmaisematta vain siksi, että olisin säästänyt tuttavat siltä sopalta.
Toisaalta tiedän, että monissa tapahtumissa on järjestäjien pöydässä melkoisen lavea aatekirjo. Persu, kansallismielinen, demari, antifasisti, vihreä, aseharrastaja, pasifisti. Vuosikymmen sitten ihmiset olivat hyvin avoimia näistä erilaisuuksistaan. Se johti upeaan yhteistyöhön, ymmärrykseen ja lopulta siihen, että tapahtumasta tuli turvallinen kohtaamispaikka myös kävijöille yli aaterajojen. Tänä päivänä yhä useampi pitää mielipiteensä ominaan ja salailee aatteitaan, pelätessään seurauksia vain siksi, että hänellä on mielipiteitä. Se on surkea juttu tapahtumille, yhteiskunnalle, demokratialle ja tulevaisuudelle. Tarvitsemme enemmän rauhanomaisia kohtaamisia, emme vähemmän. Uskokaa kun sanon tämän: tulipunaisin antifasisti ja jäyhin kansallismielinen voivat monissa tapahtumissa istua sulassa sovussa vierekkäin ja tulla aivan hyvin juttuun – jos vain päätämme suvaita näin tapahtuvan.
Väärä valinta
Provinssi tuskin rikkoi mitään lakeja, mutta yhteiskuntaa he rikkoivat. Heillä olisi ollut tilaisuus pelata asiaa Voltairen (et.al.) hengessä, mutta he päättivät että lihava riita on parempaa bisnestä kuin laiha rauha. Heillä oli täysi oikeus päätökseensä, mutta se oli typerä, haitallinen, tuhoisa. Näin tehden he nostivat Mäenpään aivan liian monessa piirissä sankariksi ja sananvapaustaistelun ikoniksi – asema, johon hän ei mielestäni sovellu erityisen hyvin.
Tällä hetkellä Provinssin järjestäjiä pommitetaan vähintään ala-arvoisella, usein myös törkeästi lainvastaisella vihapostilla, Mäenpäälle rakennetaan patsasta ja ajatuspoliisien hankkimista tapahtumien suunnitellaan vimmatusti. Onko tämä nyt jukolauta se mitä kukaan haluaa? Vastaan: ei ole. Kuten pari kappaletta sitten sanoin: tarvitsemme enemmän rauhanomaisia kohtaamisia, enemmän siltoja yli aaterajojen. Se ei ole vastakohta turvallisille tapahtumille, vaan turvallisten tapahtumien luoma mahdollisuus. Nyt tarkkana!
Orpoa ei kutsuta ollenkaan Bidenin ja presidentin tapaamiseen.
Tästä voi tehdä monta johtopäätöstä, mitä presidentin päässä liikkuu suhteessa Orpoon ja koko hallitukseen jatkoineen. Näyttää Niinistöllä tulevan viimeinen niitti koko uskoon Orpoon pääministerinä ja hallituksen elinvoimaan.
On maksamattoman tapahtumamainoksen vuoro. Scifi- ja fantasiakirjallisuustapahtuma Finncon palaa ensi viikonloppuna vihdoin Tampereelle, koronan takia poikkeuksellisen pitkäksi venyneen tauon jälkeen. Tapahtuma pidetään Tampereen Yliopiston keskustakampuksella (se wanha tuttu yliopiston päärakennus) ja sinne on vapaa pääsy.
Historiaa ja tulevaisuutta
Finnconilla on kiitettävän pitkä historia joka ulottuu vuoteen 1986 asti. 1990-luvulta alkaen se on kiertänyt aktiivisesti Suomea, useimmiten pk-seudun, Turun, Jyväskylän ja Tampereen välissä. Vuosien varrella se on nähnyt monia muotoja ja kiintoisia kunniavieraita. Ohjelmaa on välillä formaalin akateeminen luento ja riemullisen vapaamuotoiset kilpailut sekä työpajat. Kun genreinä ovat fantasia ja scifi, aiheeseen nousevat niin perinteiset kuin alati uudetkin lajin ilmentymiset juuri tässä ajassa.
Kirja on ikuinen, mutta sen ympärillä tapahtuu. TV-sarjat ja elokuvat ovat tuttua juttua, mutta yhä enemmän pitää keskustella myös peleistä, somesta ja fanitaiteen alati kehittyvistä muodoista. Oman ajan aiheiden heijastaminen on tyypillistä genrelle, joka näkyy useallakin tapaa. Toisaalta scifi on hyvä tapa käsitellä tämän ajanhetken yhteiskunnallisia ja globaaleja haasteita. Toisaalta tieteen kehittyminen tarjoaa aina uusia ns. vakavan scifin (hard scifi) materiaaleja, kuten toisaalta myös uusia haasteita spekulatiiviselle puolelle. Ja kun tulevaisuudesta on saatu mehut irti, muistetaan historiaa – Kalevalasta ammennetaan tänäkin päivänä irti uutta materiaalia fantasian tueksi.
Vakava voi olla myös hauskaa, tai sitten sen ei tarvitse olla lainkaan vakavaa. Vuosia sitten naurunhörähdyksiltä ei voinut välttyä, kun kovan tieteen asiantuntija kävi läpi kuuhun laskeutumisen salaliittoteorioita ja ampui ne palasiksi yksi kerrallaan. Juuri tässä Finncon onnistuu usein: timantinkovasta tieteestä tehdään kaikille sopivaa nautittavaa, josta voi saada elämyksiä ilman pisaraakaan akateemista taustaa. Tänä vuonna aiheista löytyy vaikkapa avaruusalusten moottoreita, aikamatkustusta, siirtokuntia vierailla planeetoilla, ihmissusien mytologiaa, alkemian historiaa ja… noh, tuollahan ne lukevat.
Välissä voi nauttia kuorolaulusta, naamiaisista tai vaikkapa keskiaikaisen tanssin näytöksistä. Jos tekee mieli paeta hetkeksi yliopistolta, voi aina harjoittaa oheisohjelmaa. Luonnollisesti iltajuhliakin on tiedossa.
Finncon 2023, 7.-9. heinäkuuta, järjestää Finncon-yhdistys ry lukuisten vapaaehtoisten voimin. Allekirjoittanut on yksi heistä.