Tämä ei ole mikään uskontoblogi, vaikka teema liittyy vahvasti Jeesuksen saarnoihin. Se sattui tarttumaan korviini aamuhartaudesta, koska Yle-radio 1 on aina meillä auki.
Saarnassa nainen oli syntinen, mies ei, vaikka nainen on tullut pakolla raiskatuksi tai muutenkin molempien suostumuksesta käyneet vieraissa. Mikä syntinen nainen ? Mikä synnitön mies, joka kaluaan heiluttamalla saa naisen kivitetyksi vielä tänäänkin joissakin maissa.
Mutta, että Suomessakin tätä naisen syntisyyttä saarnataan levitetään edelleen raamatun ja piispojen ja pappien suusta.
————
”Syntisen naisen esimerkki”
Evankeliumin henkilöistä syntinen nainen toimi toisin kuin fariseus. Hän lähestyi Nasaretilaista varoen ja asettui tämän jalkojen juureen. Niinhän syntinen yleensä tekee: häntä hävettää niin paljon, ettei hän rohkene asettua kasvokkain ja katsoa silmiin. Lisäksi kerrotaan, että nainen itki. Itku oli hänen synnintunnustuksensa.
Tämän päivän evankeliumi julistaa, että Jeesus ei aja syntistä luotaan pois. Häntä, joka on rikkonut Jumalan tahtoa vastaan; häntä, joka tietää toimineensa väärin ja tunnustaa sen. Tällaisena fariseuksen kotiin tullut nainen on meille kristityille esimerkki. Hänet mainitaan ja häneen vedotaan monessa messussa. Otapa esille synnintunnustus, jonka numero on 706. Siinä lausumme yhteen ääneen: ”Armahda minua, vaivaista syntistä ja katso puoleeni laupeutesi silmin… niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa. … Anna minulle pyhä armosi, että minä… niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin…” (706).
Evankeliumi vakuuttaa meille tänään, että syntien anteeksipyytämistä seuraa Jumalan anteeksianto. Vaikka kertomuksesta valtaosa on Jeesuksen ja fariseuksen keskustelua, evankeliumin huipennus on kohta, jossa Jeesus katsoo syntiseen naiseen. Hän kehottaa fariseus Simonia tekemään samoin. Sitten hän sanoo ratkaisevat ja kallisarvoiset sanat: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Herramme Jeesus on syntisten ystävä. ”
———-
Tästä ja muista leipäpappien saarnoista syystä erosin kirkosta jo ”sata vuotta” sitten. Mutta, kun kirkkojen urut ovat kiehtoneet koko elämän ajan, liityin takaisin, että kirkko saisi edes jonkun korvauksen päästyäni takaisin urkupenkille. Mutta tuota en haluan kuulla sinä aikana kenenkään leipäpapin suusta.