Nostalgiaa kerrakseen 30.7.2023, Kangasala

 

Kangasalan urkutehdas 180-v 30.7.2023

Miten kaikki nostalgiset elementit saadaan nivottua samaan pakettiin.

Kangasalan kivikirkko v. 1767 ja juhlakonsertti, solistina urkutaitelija Ville Urponen, juontajana Risto Nordell (”Yle-1 Riston valinta”)

Ohjelmassa:

  • Taneli Kuusiston: fantasia ” Rasmus virens olivaeum”
  • Oskar Merikanto: Rukous
  • Louis-Claude Daquin:  Le Couco, ( Käki)
  • Francois Couperin: Le Rossignol -en-amour, ( Rakastunut satakieli )
  • Jean-Philippe Rameau : La Poule, (Kana)
  • Johann Pachebel: Aria Sebaldina
  • Johan Sebastian Bach: Toccata und Fuge in D BWV 565
  • Ja lopuksi tietenkin yhteislauluna: Kesäpäivä Kangasalla yleisön antaumuksella ( oli tuo baritonini vähän ruostessa)

Lopuksi Ville Urponen esitteli upo-uudet urkurin kengät, kun entisitä irtosi pohja kesken konsertin eikä hikisillä varpailla viitsinyt pidempään soittaa jalkiota.

Tunnelma oli sellainen, mitä hieno kesäpäivä voi tarjota, oikeassa paikassa, oikealla ohjelmalla, Kangasalla.

 

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kangasalan_kirkko

 

 

Työtapaturma kuolemat

Kuinka voi asia mennä tuossa asiassa tuohon suuntaan vaikka siitä informaatio on hyvällä tasolla

Onko siinä nyt työantajien välinpitämättömyys vaikka nyt nuot ovatkin tasolla 24 lukema vuoden päästä voi olla 124

On vaan tosiasia ettei näitä kuolemia saisi ilmetä lainkaan koska onhan se aivan selvä että työnantajalla on kyllä oikeus työaikaan

Mutta siellä ei kuolemia saa pitää normaalina tilana  noin ne vaan ovat taas nousseet

Nytkin onkelmana ovat sellaset työantajat joilta luulisi olevan suurempi vastuu työntekijöistään

Mutta kun uusia työnantajia tulee markkinoille eivät taida välittää siitä mitä se työntekijä tuntee

Onko kyse työtään ammitimaisesti tekevä pelinappula jossa sitten mennään kaikissa asioissa alta riman

Mutta Suomessa pitää olla selviö ettei työpaikka kuolemat kuulu asiaan sydän kohtaukset ovat sitten ihan oma mandaatti

Joihin ei kukaan voi tietää etukäteen kenelle sekin voi tulla

On myös selviö että tuo työsuojelu puoli pitäisi olla työntekijän suojelua katsotaan nyt mitä vielä saamme soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Siinähän se heinäkuu sitten meni

No vielä on yksi päivä heinäkuuta jäljellä mutta eiköhän se ole menneiden joukossa huomisen jälkeen alkaa elokuu

Ja kohti syksyä taas mennään ilmat toki voi olla jopa hyviä elo syyskuulla varmaan kosteita ovat

Se ei sinänsä haittaa sehän olis Suomessa normaali asia mutta helteitä tuskinpa enää saada

Elokuussa n 20 plus astetta on sekin normaali juttu minua ne ei hattaa vaan saan nauttia Suomen suvesta ilman paitaa

tuossa helteiden aikaan ei voinut paitaa heittää pois palamisriski olisi ollut liian suuri

En nauti kun lämpö nousee vaikka 30 plus asteeseen ulkona Ja aivan normi patja alkoi oleen vesi sänky

Nyt on kesän parasta aikaa soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Onko yksinäisyys muka epänormaalia

Voihan sitä toiset jopa pitää epänormaalina asiana sitä se ei kuitenkaan ole vaan aivan normaali tila ihmiselle

Itse olen ollut leskenä reilun kymmenen vuotta enkä pidä itseäni mistään kohtaa epä normaalina

No kaikille ei yksin elo suju silloin heille yksinolo on epä normaali minulle aivan normaali tila

No kuten kerroin että ei se kaikille suju varsinkin jos on nuori silloinhan tuokin asia on hyvinkin tärkeä

Mutta iän karttuessa asia kyllä muuttuu aika lailla ja silloin onkin yksin olo aivan normi tila

Josta ei kenenkään tarvii miettiä onko asia aivan normaali tila minulle nyky tila on aivan normaalia

Mitenkä se sitten on eri sukupuolilla niissä on varmaan eroja ja oletan naisien enemmän kärsivän yksiasumisesta

Kyllä se miehiinkin koskee mutta kuinka paljon mutta jos asia on mielessä joka päivä silloin ei yksinasuminen ole paras tila

Itselleni se on ollut reilun kymmenen vuotta tavallinen tapa elää toki eihän tämä kaikille sovi lainkaan soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Rantaruotsalaiset ovat loukkaantuneet

https://yle.fi/a/74-20042896

”Rasismikeskustelu avasi ruotsinkielisten haavat: ”Suomalaiset on kovia omimaan kulttuuria, mutta kieli on kamala asia””

Pääosin kielteinen suhtautuminen perustuu pakkoruotsiin, ruotsinkielisten etuoikeuksiin mm. opintopaikoissa, oolannin kielirasismiin sekä julkisuudessa esiintyvien ruotsinkielisten ylimielisyyteen.

Lisäksi ruotsinkielisille ei kelpaa pakkoruotsilla opiskeltu kielitaito heidän palveluidensa hoitamiseen.

Samoin ruotsinkieliset sujuvasti sivuuttavat sen, kuinka ruotsinkielisillä alueilla suomenkielisiä syrjitään eikä palvelua suomen kielellä meinaa saada millään.

Mustikkaan ei ole vielä kiirettä

Ainakaan Varkauden seudulla.

Kävin aamulla taas katselemassa mitä metsään kuuluu – ja söin hieman mustikoita. Keräsin yksitellen kouraani ja kaadoin sitten kourasta suuhun.

Antaa niiden vielä kasvaa ja saada lisää makua.

Monivuotisessa kantarellipaikassani oli ensimmäisiä pieniä tiedustelijoita kurkistamassa mitä siellä maan pinnalla oikein tapahtuu. Silläkään saralla ei ole vielä asiaa metsään – vaikka metsässä on tietysti mukavaa ilman saalistakin.

Varustekaappi

Onko varustekaappisi kunnossa?
Pärjäätkö maastossa pari viikkoa muonan ja varusteisi kera suojaten itsesi pahaa sutta vastaan?
Toistaako historia itseään ne suojeluskunnat olivat aikanaan?
Vihollisen soluttautumista on monella tasolla jopa turvapaikan hakijoina
ainakin jos seuraa uutisointia Puolasta?
– Moni reserviläiven varustautuu juttu AL Nokialta.

Media ottaa riskin paljastaessaan ”lainsuojattomia”, lain suojaamia päättäjiä

Kerron tämän vanhan, mutta irvokkaan jutun eräästä päätoimittajasta, joka otti itse syyn niskoilleen paljastamalla tuomareiden mahdollisen riippuvuuden syytetyn kanssa ja sai vankeustuomion.

Kyse on niinkin vanhasta jutusta kuin Helsingin ns. metro-oikeudenkäynnistä, jossa tunnetut journalistit epäilivät aiheesta viranomaisia lahjuksista ja tuomarien jääviyttä oikeisiin päätöksiin heidän kuuluessa samaan vapaa-muurareiden veljeskuntaan syytetyn kanssa.

Asiaan liittyi Helsingin korkein johto ja valtakunnan korkein poliittinen johto ministereineen.

Lahjus-näyttö oli selvä, mutta syy-yhteytys tuomarien jääviyteen vapaa-muurareina lehden paljastuksissa hävisi äänestyksessä juuri ja juuri (tuomari-syytetty samassa vapaa-muurariveljeskunnassa).

Päätoimittaja sai herjauksesta 10 kk:n ehdollisen vankeustuomion ja menetti työnsä päätoimittajana, mutta sai jatkaa toimittajana. Miksi, koska päätoimittajana toisesta mahdollisesta tuomiosta hän olisi saanut ehdottoman tuomion.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Metrojupakka

 

Kamelinlypsäjän jakkara

Teki tänne mieli jotain kirjoittaa ja kun en nyt millään keksinyt mitään uutta rasismista enkä natsismista otin jutun vanhasta päiväkirjastani.

Omin käsin olen tehnyt jakkaran takan eteen, mukavampi siinä istualtaan lisäillä puita ja ranstakalla hiiliä kohia, joskus vain joutilaisuuttaan tuijotella liekkien rauhoittavaa
leikkiä tai talvisaikaan ulkotöissä kohmettuneita hyppysiään.
Mallin löysin netistä, on kyseessä Ylä-Nuubialainen kamelinlypsäjän palli, paikallinen ikimuistoinen näkemys siitä millainen lypsyjakkaran pitää olla.

Siinä on pidemmät jalat kuin on meillä notkoselkäisten kyyttöjen lypsäjillä jakkaroissaan sillä onhan kamelieläimillä pitkät ja jäntevät sääret, ylettyvät lyhemmätkin lypsäjät vetimiin
kurottelematta, lypsyasentokin asettuu ergonomiseksi.

Sydänkoriste perimätiedon mukaan kuuluu karkoittavan kameleita toisinaan kiusaavia pahoja henkiä, pysyvät elikot paremmin paikallaan eivätkä potki maitopeilaria nurin eivätkä syljeskele lypsäjiä
peloissaan kesken maidon hervutuksen.

Istuinosan jakkaraan löysin Jäämerestä Lofoottien karuilta länsisaarilta, siellä kellui hylättynä kylmässä ja suolaisessa rantavedessä. Vähän kyllä arveluttikin että voiko lankunkappaleen sisäänsä imemä suola ja kylmyys olla ongelmaksi takalistolle, kylmänvihoja aikaansaattaa.
Varmuudeksi ennen käyttöönottoa jonkun viikon pidinkin sen päällä tankeakarvaista pikimustaa pässin taljaa.

Jalat veistelin puukonkynällä sitkeistä ja pihkaisista suomalaisista korpikuuusen oksista.

Kovin olen palliin ollut tyytyväinen, vuosia on uskollisesti palvellut, muodostunut itse asiassa ajan saatossa ikäänkuin jonkinlainen ystävyyssuhde siihen on kiinteä osa kotia.

Vieraiden olen joskus huomannut sitä epäluuloisesti vilkuilevan, hienotunteisuuttaan eivät yleensä ole tarkemmin asiasta kyselleet.