Sehän se on se päivän muotia, että muutetaan kaupunkiin. Jätetään maaseutuasunnot oman onnensa nojaan ja lähdetään betoniviidakkoon. Sieltä löytyy läheltä kaikki palvelut, eikä tarvitse tehdä yhtään, ei edes aikansa kuluksi. Kyllä se aika kuluu ihan tekemättä yhtään mitään.
Toista se on tässä meikäläisen, en tiedä oliko eilen mitään hyötyä mistään, mutta paljon ainakin jäi jälanjälkiä pitkin pihaa. Yritin hiukan hoidella kukkamaita, revin rikkaruohoja ja istutin joitain uusiakin kukkasia. Ne minun piti tehdä ihan sormituntumalla, koska kukkanen on aika outo asia minulle.
Illemmalla, kuitenkin luonnonvalon aikaan lämmitin meidän rantasaudan, noin 40 kuution tilavuudeltaan. Olihan siellä tilaa minulle, olla vaikka pitkittäin, taikka poikittain ja hyvät löylyt sainkin. Meillä on siinä saunassa jatkuvalämitteinen kiuas ja löylyä saa sitä mukaa, kun viitsii heitellä puita pesään. Järveen en oikein uskaltanut enää mennä, jos kuitenkin jotain sattuu, niin täällä on ihan turha ainakaan puoleen kilometriin huudella apua.
Minä olen jo monta viikkoa seurannut onnetonta käkeä, sekin on varmaan yksinäinen, kun ei tunnu löytävän kaveria. Se lentelee koko ajan edestakaisin ja koko ajan se kukkuu, välillä ihan lennossakin. Käki on yleensä aika arka lintu, enkä ole siitä oikein kunnollista valokuvaa koskaan saanut. mutta ei minusta kyllä ole sille kaveriksi.
Nyt kuuluu taas lokki hyppivän savupiipun pellin päällä. Niillä on varmaankin poikaset, koska rikkoutuneita munankappaleita on pitkin pihaa. Ovat vielä niin pirun kiukkuisia, jos vaan hiukankin liikun pihalla.
Siis elämää ilman yhtäkään ihmistä.
