Minä kun seuraan poliittisten puolueiden lähihistoriaa johtajineen, niin aika harva on poistunut näyttämöltä voittajana, vaan on joko omasta tai muiden halusta siirtynyt/siirretty laulukuoroon.
Kepusta nyt ainakin Jäätteenmäki, Vanhanen, Sipilä ja Kulmuni tulee mieleen, kun toiset kärsivät huonoista polvista ja jotkut huonomuistisuudesta sekä luullen uskovaisille olevan kaikki yhteistä. Luulenpa että Saarikko liittyy mukaan tähän johtajien( harhaan ) jonon jatkoksi, kun oli punamullasta unohtanut sen mullan. Kepu politiikallaan tyhjensi maaseudun ja samalla myös äänilaarinsa, sillä mikäs tulevaisuus on puolueella, jolla ei pääkaupungistamme ei ole yhtään kansanedustajaa ja suurista kaupungeistakin vain muutama. Se on nyt enään turhaa vaatia koko suomea asuttavaksi, kun viimeiset jo sammuttelevat valoja ja useammissa taloissa ja pytyngeissa lyödään tuppeensahattuja lautoja ikkunaan.
Kokoomus taas palkitsee siirtyvät/siirretyt puheenjohtajansa Brysselin vihreällä oksalla ja kun kansalaisten poliittinen muisti on tunnetusti lyhyt, niin he tulevat sieltä takaisin kotimaan kamaralle pestyinä, puhtaina sankareina. Eikös se nykyinen presidenttimmekin markan tuhonneena siirtynyt Euroopan investointipankiin johtajaksi, josta sitten tultuaan palkittiin unilukkarin nuijalla.
Demareissa Urpilainen huseeraa nyt Afrikassa jakamassa rahaa pohjattomaan kaivoon ja Rinne nousi valtakunnan hierarkiassa kakkos pallille sen jälkeen, kun oli suhmuroinut itselleen potkut lakkokenraalina. En varmasti ole väärässä kun ennakoin, että Marin lähtee hävittyjen eduskuntavaalien jälkeen kiertämään mualimaa Naton hyvän tahdon lähettiläänä.
Perussuomalaisten historia ei montaa johtajaa vielä tunne ja puolueen yksi sen perustajista yrittikin tuhota koko puolueen, mutta tuhosikin vain itsensä ja perässähiihtelijänsä. Jussi Halla-ahon nousu puheenjohtajaksi tekikin puolueesta minän jälkeen me ja kun oli puolueen niinsanoaksi nostanut tuhkasta kirkkauteen, niin antoi viestikapulan Riikka Purralle, joka mitä todennäköisemmin puheenjohtajana johtaa myös tulevaa valtioneuvostoa. Hetken aikaa ne Soinin vitsit kansaa naurattivat, mutta nyt onkin sitten koomikon kyyneleet nähtävissä katkeruutena nykyisten persujen menestyksessä. Perussuomalaiset menestyvät Hangosta Nuorgamiin ja Vaasasta Valtimoon ja niin työntekijät kuin työnantajatkin herroineen ja narreineen istuvat jalat samalla puolella pöytää, jossa yhteiskuntaa laitetaan tolkun tilaan nykyisestä tolkuttomuudesta.
Ei voi muuta sanoa kuin että, hyvin menee mutta menköön.
