Aloittaessaan offensiivin Ukrainaan Putin ei ottanut huomioon yhtä asiaa joka on Euroopan yhtenäisyys. Turkkia siihen ei voi laskea, mutta jos Erdogan lähtee Putin Venäjän kelkkaan niin Turkki saakin upota Venäjän mukana. Ei jää ikävä.
Taantuma tulee
Kyllä pankkien ekonomit ovat viisaita.
Maallikkokin tietää että taantuma tulee ja itse kukin yrittää varautua
mahdollisuuksiensa mukaan. Toki aina on heitä jotka eivät pysty varautumaan
ja se tietää köyhälistön lisääntymistä.
Sodan jälkeen lähdettiin taantumasta 1940 luvulla.
Kekkonen pystytti kaudellaan hätätilahallituksen.
Öljykriisi 1973-74 oli taantuma.
1990 luvulla oli taantuma josta pyristeltiin vähentämällä vanhempi väki työttömyyseläkkeelle
ja siitä alkaen on eletty velaksi ja myyty valtion omaisuutta sekä firmoja.
– Tuleva hallitus pääsee näyttämään miten tästä taantumasta selvitään?
Saksan alennustila
Kun on tätä Leopard tapausta seurannut niin voidaan todeta samalla että tulevaisuudessa ei kannata hankkia Saksasta sotakalustoa. Eihän niille valmistajamaa anna lupaa käyttöön…
Ostakaamme muualta.
Radikaali marxistinen Schulz on hyvä esimerkki siitä millainen kasvatus sodanjälkeisillä saksalaisilla on ollut. Heihin on iskostettu Venäjä pelko ja nyt sen huomaa…
Kortit pois
Vielä kerran maksukorttien määrästä ja tunnusluvuista jotka voidaan korvata nykytekniikalla.’
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/rovaniemelainen-sami-asensi-ihon-sisaan-sirun-maksaa-ostoksensa-omalla-kadella-tata-ei-voi-vieda-minulta-pois/8615814?fbclid=IwAR1lFAgWlQRe1tRcgF2PmPijHo44kbGDyMrjD3a7-KdlvIe-Xaxh9eXxD8M#gs.nrw1c8
Lännen virheistä kärsii ja tulee kärsimään vain Ukrainan kansa, ei kukaan muu.
Kun seuraa näitä lukuisia ”Pekka Tovereita” lausuntoineen, koskien Ukrainan sotaa, niin itse en niihin luota, ne ovat lähinnä arvailuja ja toiveita omaan maailmankatsomukseen nojautuen.
Nämä toverit usein toistavat, että pian on odotettavissa venäjällä tilanne, jossa vauhdilla kasvavat ruumiskasta rintamilla saavat kansan nousemaan vastarintaan ja vaatimaan sodan lopettamista ja Kremlin vastuuseen teoistaan. Tämä väite ei perustu tosiasiaan, vaan toiveeseen, sillä kansan tuki vahvistuu ”operaatiolle”, mitä korkeammaksi ruumiskasat kasvavat, tämä on faktaa.
Sitten nämä toverit väittävät, että venäjältä loppuvat aseet ja ammukset. Tämäkin on toive, sillä sitä mukaa kun ne vähenevät, niin tuotantokoneisto on valjastettu ja viritetty monilta tuotannon sektoreilta palvelemaan yksinomaan sodan tarpeita ja kulutusta, tämä on fakta, joten lännen aseapu ei sotaa lopeta eikä sitä ratkaise.
Sitten nämä Venäjään suunnatut pakotteet, ne toki vaikuttavat, mutta eivät kuitenkaan ole se millä Venäjä saadaan polvilleen, sillä kaikkialla muualla kuin Euroopassa sota ei ole merkityksellinen asia heidän arjessaan ja kun Venäjältä saa edullisesti omaan kansantalouteen polttoainetta, niin troikat kiitävät jatkossakin Venäjällä, vähän pienemmin kaura-annoksin, mutta kiitävät kuitenkin, tämä on fakta.
Mutta miksi kukaan ei kysele, että milloin Ukrainalaisille tulee mitta täyteen omaan sotilasjohtoonsa ruumiskasojen kasvaessa, ei yksin rintamilla, vaan yhä enenevissä määrin myös siviilien keskuudessa, koska yhä todennäköisempää on, että sota pitkittyy ja se mutkistuu. Ukraina joutuu nyt yksin uhraamaan kansalaisensa lännen etuvartioasemana, Venäjän teurastaessa ja tuhotessa kaiken tielleen osuvan ja se ei lopeta ”operaatiotaan” Ukrainassa, vaan se tulee sitä entisestään kiihdyttämään, kun se tietää että Venäjä on turvassa omien rajojensa sisäpuolella, tekipä se mitä hyvänsä Ukrainassa ja tämän toiminnan jatkumona on ydinaseen käytön uhka Venäjän taholta.Tämäkin on fakta.
Minä en tiedä mikä olisi tie rauhaan, sillä niin järjetön ja raakalasmainen sota Venäjän taholta kohdistuu nyt Ukrainaan, että minkäänlaisiin myönnytykseen ei olla valmiita, mutta kuten edellä kuvasin, niin sotimalla ei rauhanpiippuja sytytellä ja lopputuloksen taitaa ratkaista loppupeleissä se, kumman maan kansalaiset kestävät pidempään sankarivainajiensa kasvavat kummut kalmistojen.
Rokka aikoinaan sanoi, että sodat loppuu sotimalla. ( saas nähdä )
Onkohan oikea tapa puhumaton sauna
Kuinka moni puhumisesta kiusaantuu ainakin mun tuttujen kesken vaihdetaan mielipiteitä milloin mistäkin
Ja aika usein kun yleisessä saunassa käyn tulee siellä mielipiteitä no tosin en niissä usein käy
Jotenkin tuntuu siltä että onpa nurkkakuntaista touhua kokonaan no niin se vaan on eräässä kaupunkissa ollaan tuota saunomista ollutkin jo
Mutta jos on jo erakoitunut noin paljon onko sellasten pakko tulla sellaseen saunaan joka puhumisesta kärsii
Noin menee koko sanominen oikeasti hukkaan kun siellä tulee vastaan naapurikin jonka hyvin tuntee ei voi sanoa edes moro nyt
Muuta kun kirjoittamalla lappuun se jo kotona älyvapaa puuha kokonaan soommoro tepivaari kirjoitti Teeuvo Mast
Korko menot nousussa ja ne nousee paljon
Noin pari vuotta sitten kirjoitin että suomessa korot tulee nousemaan ja nousu tulee olemaan iso
No nythän ne tulevat nousemaan siinä menee monen unelma halpamyyntiin kuten on mennyt ennekin
Kun asunnoista on velkaa n 800 000- 900 000 tuhatta voitte sen korko menon itse laske jos se korko tulee n 20 prosenttiin
Monelle jää vielä puolet velasta niskaan paino lastiksi no siinä avautuu tilaisuus niille joilla on rahaa käyttää
Kun asunto on maksanut reilun miljoonan sitä kaupataan kohta puoleen hintaan
Mutta eipä tuo minua koske koska en ole pakottanut ottamaan velkaa noin suurilla summilla
Ja kun itsellä ei oikeasti ole velkaa kun nimeksijos edes sellaseksi jotenkin tuntuu siltä ettei Suomalainen usko kun heitä varoitetaan
Ja vielä kinataan vastaan ei voi noin tehdä no nyt siitä maksaa kovan maksun soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast
Stalinin lehmät
Sofi Oksasen historiapainotteinen romaani Puhdistus (2008) oli räväyttävä Kirja, niin meillä kuin muuallakin.
Romaani sai, ansaitusti, Finlandia-palkinnon.
Luettuani ”Puhdistuksen” halusin lukea tämän Oksasen ensimmäisen romaanin ”Stalinin lehmät” (2003). Se oli ihan lukukelpoinen romaani. Vähän tekijänsä näköinen. Päähenkilö oli puolisuomalainen, tai puolivirolainen nuori nainen, joka asui Suomessa, kärsi syömishäiriöstä, identiteettikriisistä ja vähän muustakin. Peili puuttui, vika oli milloin missäkin mutta ei koskaan neidissä itsessään. Itseironia puhutteli.
Stalinin lehmät tarkoittivat vuohia. Jos oikein ymmärtelin romaanin sanoman, ne tarkoittivat vähän muutakin.
Tuskin yllättyisin, jos tämä taitava naiskirjailija, Sofi Oksanen, julkaisisi kohtapian romaanin nimeltä ”Putinin lehmät”. Sellaiselle olisi, uskoakseni, sosiaalinen tilaus.
Että vielä sekin päivä koitti, kun sosialistia kiitän.
Enpähän olisi koskaan uskonut kiittävänä Marinia, mutta nyt kiitän. Sillä perussuomalaisia syyttämällä rasisteiksi hän samalla tuli sinetöinneeksi perussuomalaisten ykköspaikan vaaleissa ja joka tarkoittaa samalla myös sitä, että enään ei hänen nätti perseensä hinkkaa mustan auton takapenkkiä, vaan joutuu sopeutumaan opposition orsiin, jossa voi rauhassa munia yhteiskunnalle vahinkoa tuottamatta.
Eikä enään vaalien jälkeen tarvitse mediankaan kysellä Orpolta, että kelpaako perussuomalaiset hänen hallitukseensa, koska Purra on se joka on kuskin paikalla.
Nyt ei enään tarvitse perussuomalaisen puoluejohdon olla huolissaan siitä, että kannattajat jäisivät vaalipäivänä kotiin, sillä tämä Marinin sammakko kyllä heidät herätti, sillä perussuomalaisten kannattajakunta ei hyväksy koskaan sitä, että joku äärilaidan vasemmistolainen tytönhupakko heidän arvojaan määrittää toverijuoksuhaudastaan.
Toivottavasti nyt jatkaa media samalla linjalla ja jokaisessa vaalitentissä kyselee Marinilta rasismista meitä kohtaan, se sataa meidän laariin.
Marin oikeastaan toimii täysin demokratian vastaisesti ja aliarvio äänestäjien tahtoa, kun jo ennen kuin yhtäkään ääntä on annettu, niin karsinoi toisen puoluee yhteistyö kelvottomiksi hänen, ei äänestäjien silmissä.
Herätys! Nukketalkoot!
Maailman huolten kärkeen ei tunnu mahtuvan venäjän hyökkäys, ei energiapula, inflaatio tai ilmastonmuutos. Viime aikojen huoli numero yksi on ruotsalaisten käsityötaito. Ongelma ei tällä kertaa ole tomte-nukke, vaan hieman toisenlainen, niin ikään roikotettava koriste.
Farssi vailla vertaa
Erdoganin pelleily Suomen ja Ruotsin Nato-hakemusten käsittelyssä oli jo alusta pitäen tiedetty melkoiseksi temppuiluksi, mutta siitä on kasvanut farssi vailla vertaa. Pitkälti touhu on kuin kiusaajan kanssa. Ensin esitetään yksi vaatimus, sitten vastaamme siihen, sitten todetaan että tarvitaan vieläkin lisää, vastaamme, ja jälleen vaatimukset kasvavat. Tosiasia on, että vaikka tekisimme mitä, hän vaatisi aina lisää. Tämä on asia, joka pitäisi vähitellen myöntää jo julkisesti.
Suomi on nöyristellyt minkä ehtii, jääden toiseksi vain Ruotsille. Tekoa pidetään karmivana terrorina, vaikka se ei ollut rikos. Erdogan lähti polkemaan jalkaa ja vetämään hatusta koston numeroita sekä julistamaan ettei halua leikkiä enää poikien kanssa.
Olihan tuo nukketempaus melkoinen provokaatio ja tietenkin sen motiivi oli sabotoida Nato-prosessia, tätä ei tekijäkään kiistä. Tekijän motiiveja ja taustoja voi pitää vähintään kyseenalaisina. Demokratian kulmakivi on kuitenkin oikeus ilmaista ikäviä mielipiteitä ja järjestää mielenilmauksia myös huonolla maulla. Se, mitä Erdogan väittää valheellisesti hirmuteoksi, on tosiasiassa meille arkea, josta selviydymme itse asiassa täysin erinomaisesti. Demokratian näkökulmasta yhtään mitään ei tapahtunut. Tämän pitäisi olla näkökulma #1, myös ja erityisesti ministereille jotka ovat vannoneet demokratian pelisääntöjä noudattavan.
Pelin nimi vaihtuu
Olemme antaneet Erdoganille jo liikaa. Olemme antaneet hänen sotkeutua demokratioihimme, sisäisiin asioihimme ja oikeusjärjestelmäämme. Lupauduimme hammasta purren hyvin ikäviin asioihin koska halusimme osoittaa tukea ja ymmärrystä. Teimme valinnan: kokeillaan pelata kiltisti ja reilusti. Valinta oli virheellinen. Verenhimoisen diktaattorin kanssa ei pelata kiltisti. Ainoa, tasan ja vain ainoa tapa pärjätä tässä pelissä on pelata samaa peliä molemmin puolin pöytää.
Nyt tarvitaan jostain Suomen ja Ruotsin versiot Bob Menendezistä. Tarvitaan joku, joka kertoo mitä on pöydällä, mitä voimme tehdä ja mitä emme. Suomi ei ole akuutissa hädässä. Puolustuksemme pitää ja liittolaisia piisaa. Tietenkin olisi hyvä olla Natossa hetimiten, mutta hinta pitää ymmärtää. Emme voi ostaa vapauden tunnetta luopumalla vapauden arvoista. Nato-jäsenyys joka ostetaan ihmisuhreilla on arvoton ja häpeällinen niin meille kuin koko liittoumallekin.
Kohde tarkasti mielessä
Vain yhden asian osalta meidän on syytä olla erityisen diplomaattisia. Kritiikkimme ei kohdistu Türkiyen kansaa kohtaan. Kritiikkimme kohdistuu yhtä diktaattoria kohtaan. Maan kansa on siellä aivan yhtä lailla mielipuolisen diktaattorin uhrina. Heitä pitää ymmärtää, ei halveksia.
Sitä odotellessa ehdotan ja suositan tukeutumista mitä pehmeimpiin ja kunniallisiin arvoihin, eli siis käsityöhön. Lienee parasta pistää pystyyn sellaiset nukketalkoot ettei ole ennen nähty. Jos Erdogan luulee että hänestä tehtiin pilaa aiemmin, odottakoon vaan. Pienellä askartelulla saamme hänestä maailman naurunalaisimman paskiaisen. Ja se, hyvät ihmiset, on tilanteeseen sopivaa diplomatiaa.