Hyvin monessa maassa Euroopassakin presidentin virka jos sellainen vielä on, niin on lähinnä seremoniallinen, eli on ulkopuolella yhteiskunnallisesta päätöksenteosta ja päivän politiikasta ja niissä päätökset tekee parlamentit ja pääministerit hallituksineen niin sisä,- kuin ulkopolitiikassakin.
Ja itse olen ollut sitä mieltä, että tähän tulisi myös meillä mennä, sillä monen lautasen ulko,-ja turvallisuuspolitiikka sotkee vain valtasuhteita ja tulee kiistaa kuka sen viimeisen sanan sanoo.
Tämä Sanna Marinin aloite, että perustetaan valtioneuvostoon ulko,-ja turvallisuuspolitiikan asiantuntia elin on oikean suuntainen ja askel presidentin ulkopoliittisen painoarvon vähenemiseen ja sen keskittämisen yksinomaan pääministerin ja valtioneuvoston johdettavaksi.
Tämä ei ole epäluottamuslause nykyiselle presidentille ja se on selvää, että se vaatisi perustuslakimme muuttamisen presidentin valtaoikeuksia koskien.
Kyllä pienessä maassa pitäisi ulkopolitiikkaa johtamaan riittää pää,-ja ulkoministeri ja kun vielä puolustuspolitiikkamme tulevaisuudessa nojaa valta osiltaan Nato yhteensopivuuteen artikloineen, niin puolustusministeri ja ministeriö hoitaa sen rooterin.
Nytkin jo tuntuu käyvän kova puhuri asian ympärillä ja presidentti jo kiivaaseen sävyyn tyrmäsi hankkeen, mutta se on turhaa reviirin puolustamista ja olla jarruna parlamentarismissa.