Kokoomuksen kammareissa, voittoa jo juhlitaan, Orpo arpoo mielessänsä, kuka humppaan kutsutaan
Demarit ne varmaan sopis, kokoomuksen sapluunaan, mutta Sannan puna väri, räikeältä vaikuttaa.
Nythän sitten demareissa, käydään kannun valantaa, mihin Sanna ”piilotetaan”, että ovi aukeaa.
Puhemiehen paikka taitais, käydä myöskin Sannalle, hiararkian askelmissa, nousis tiensä huipulle.
Purra tuskin viherhumppaan, lähtee Orpon kumppaniks, siinä joutuis Säkkijärven, polkka seinä ruusuksi.
Hallituksen ovet kyllä, pysyy kiinni persuilta, koska Orpon ovet aukee, ”osaajille” Afrikan.
Kepuhan se nytkin lähtee, jos vain kutsu kajahtaa, arvot vaihtuu samaan tahtiin, sukkia kun vaihdetaan.
Persut taitaa olla ainut, jotka Orpon hylkäjää, muiden selkään Orpon ruoska, rakkautta kirveltää.
Onneksi tää oli unta, paita kastui hiestä, Purra vie ja vikinä on, kovaa muiden piirissä.
Myötä häpee mulle tulee, kokoomuksen puolesta, kuinka joustaa selkäranka, Purran oven takana.
Viher-vasemmisto joutuu, katselemaan sivusta, kuinka suomee laittaa kuntoon, rasistinen armeija.
Vaalein jälkeen torit täyttyy, puna liput hulmuaa, katujengit mukaan liittyy, miksi heitä vainotaan.